E4-vaellusreitti Kreetalla on yksi Euroopan vaikuttavimmista pitkän matkan patikointipoluista. Se kulkee koko Kreetan saaren lännestä itään, tarjoten upeat puitteet vaellukselle Kreetalla vaihtelevissa maisemissa – rannikon hienohiekkaisilta rannoilta aina korkeimpien vuorten huipuille. Reitti on osa Euroopan laajuista E4-polkua, joka alkaa Espanjasta ja päättyy Kyprokselle, ja Kreetan-osuus on monien mielestä koko polun kohokohta. Tämä Kreeta vaellusreitti antaa vaeltajille mahdollisuuden kokea saaren monipuolinen luonto, rikas historia ja paikalliskulttuuri lähietäisyydeltä. Artikkelissa käymme läpi reitin pääpiirteet, jaottelemme sen etappeihin ja annamme käytännön vinkkejä suomalaisille patikoijille, jotka suunnittelevat patikointia Kreetalla E4-reitillä.
Yleiskuvaus E4-reitistä Kreetalla ja sen merkitys
E4-reitti Kreetalla kulkee saaren päästä päähän, alkaen lännessä Kissamoksen kaupungista ja päättyen idässä Kato Zakrosin kylään. Kreetan osuus on noin 320 km pitkä, ja se vie vaeltajan halki saaren kauneimpien ja monipuolisimpien seutujen. Matkan varrella maisemat vaihtuvat dramaattisesti: reitti sivuaa Välimeren rantakallioita ja laguuneja, nousee ylös vuoristoisiin rotkoihin ja ylängöille sekä kulkee läpi perinteisten kylien ja vehreiden laaksojen. Reitti on merkittävä paitsi maisemiensa, myös kulttuurinsa puolesta – sen varrella kohtaa muinaisten kaupunkien raunioita, vanhoja luostareita ja ikiaikaisia vuoristopolkuja, joita paikalliset ovat käyttäneet vuosisatojen ajan.
E4 on vaelluksena vaativa ja suunnattu kokeneille patikoijille. Reitti ei ole kaikkialla selkeästi organisoitu tai hyvin viitoitettu, joten omatoiminen suunnistus ja varautuminen ovat tärkeitä. Monin paikoin polkuja pitää osata etsiä, ja korkeuserot sekä etäisyydet vaativat hyvää kuntoa. Reitin varrella on kuitenkin lukuisia kyliä ja majapaikkoja, mikä mahdollistaa etenemisen etappi kerrallaan. E4 tarjoaa niin rannikkokävelyä, metsäpolkuja, rotkovaelluksia kuin korkeiden huippujen ylityksiä – harvalla reitillä pääsee nauttimaan yhtä laajasta kirjosta maisemia yhden vaelluksen aikana. Moni pitää Kreetan E4-reittiä ainutlaatuisena tapana tutustua saaren luonnon monimuotoisuuteen ja historiaan samalla matkalla.
Reitin alku- ja päätepisteet (Kissamos – Kato Zakros) sekä kokonaispituus
E4-vaellusreitin Kreetan osuus alkaa Kissamosista (tunnetaan myös nimellä Kastelli-Kissamos) saaren luoteisosassa ja päättyy Kato Zakrosiin itärannikolla. Kissamos on noin 40 km Hanian kaupungista länteen – sieltä reitti todella lähtee liikkeelle kohti etelää ja itää halkoen koko saaren. Kokonaispituus vaihtelee hieman reittivalinnoista riippuen, mutta on noin 320–350 kilometriä. Joidenkin lähteiden mukaan Kreetan E4:lle kertyy jopa lähes 400 km, jos mukaan lasketaan kaikki vaihtoehtoiset reittiosuudet ja mahdolliset ylimääräiset pistot nähtävyyksille.
Koko matkan taittamiseen kannattaa varata ainakin 3–4 viikkoa aikaa. Kokenut vaeltaja on kulkenut reitin nopeimmillaan noin 15 päivässä, mutta useimmille vaelluksen kokonaisuudessaan läpi käyminen on noin kuukauden projekti – täyden läpivaelluksen suorittaminen vaatii vähintään 28 päivää. Moni vaeltaja päätyykin kulkemaan vain osia reitistä kerrallaan esimerkiksi viikon mittaisina osuuksina. Reitti on joustavasti jaettavissa lyhyempiin etappeihin: käytännössä E4-reitin voi pilkkoa päivämatkoiksi, joista useimmat päättyvät kylään tai muuhun paikkaan, josta löytyy yöpymispaikka. Näin vaelluksesta voi nauttia etappi kerrallaan omien aikataulujen mukaan.
Reitin merkitys vaeltajille on suuri – se on Kreetan kuuluisin vaellusreitti ja osa Euroopan pitkien vaelluspolkujen verkostoa. Patikoijalle E4 tarjoaa mahdollisuuden kulkea Kreetan saari päästä päähän jalan, mikä on ainutlaatuinen tapa kokea saari syvällisemmin kuin autolla liikkuen. Samalla reitti toimii selkärankana monille lyhyemmille patikointimahdollisuuksille: vaikkei koko matkaa vaeltaisikaan, voi hypätä E4-polulle missä tahansa kohtaa ja tehdä päiväretkiä sen varrella sijaitseviin kohteisiin (esim. Samarian rotkoon tai Omaloksen ylängölle). E4 Kreeta on näin sekä haaste kokeneelle vaeltajalle että inspiraation lähde tavalliselle matkailijalle, joka haluaa nähdä Kreetan luonnon lähemmin.
Reitin jaottelu etappeihin (Kissamos – Kato Zakros)
Seuraavassa reitti on jaoteltu etappeihin lännestä itään. Jokaisesta osuudesta kerrotaan pituus ja arvioitu vaellusaika, vaativuustaso, maisema- ja luontokohteet, historialliset/kulttuurikohteet sekä mahdolliset majoituspaikat. Huomioi, että etappien pituudet ja kestoajat ovat arvioita – omat vaelluspäivät kannattaa suunnitella kunnon ja sääolosuhteiden mukaan. Osa mainituista etapeista on niin pitkiä, että ne on käytännössä järkevää jakaa parin päivän osuuksiin. Reitin varrella on muutamia vaihtoehtoisia reittivalintoja (esimerkiksi lännessä rannikkoreitin ja vuoristoreitin välillä sekä keskivaiheilla pohjoisen ja eteläisen reitin välillä). Alle on valittu yksi mahdollinen reitin kulkuvaihtoehto, mutta mainitsemme myös vaihtoehtoja etappien yhteydessä.
Etappi 1: Kissamos – Elafonisi (n. 45 km)
- Pituus ja kesto: ~45 km. Useimmat vaeltajat jakavat tämän osuuden 2 päivään (esim. Kissamos–Sfinari ~22 km ja Sfinari–Elafonisi ~23 km).
- Vaativuus: Keskivaativa. Alkuun osin helppoa kävelyä kumpuilevassa maastossa, mutta pitkähkö kokonaismatka. Jonkin verran korkeuseroja pienillä vuoristopoluilla ennen rantaan laskeutumista.
- Maisemat ja luonto: Aluksi reitti kulkee Kissamoksen maaseudulla läpi oliivilehtojen ja pienten kylien. Matkalla ohitetaan esimerkiksi muinaisen Polyrrinian rauniokukkula ja perinteisiä kyläkyliä. Lähempänä rannikkoa maasto muuttuu karummaksi, ja merinäköalat avautuvat. Länsirannikon jylhät kalliot ja näkymät Libyanmerelle palkitsevat vaeltajan ennen laskeutumista Elafonisin kuuluisalle rantakaistaleelle. Elafonisin laguuni hiekkasärkkiineen ja turkooseine vesineen on yksi Kreetan luonnonihmeistä.
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Polyrrinia (antiikin aikainen kaupunki) reitin varrella tarjoaa historiallisen pysähdyspaikan muinaisine muureineen. Lähellä Elafonisia sijaitsee myös Chrysoskalitissan luostari, joka on rakennettu kallion päälle (pieni poikkeama reitiltä, jos aikaa ja jaksamista riittää). Kylät matkalla, kuten Sfinari, antavat kuvan Länsi-Kreetan perinteisestä elämäntavasta.
- Majoitus: Kissamos (lähtöpisteessä) on pieni kaupunki, josta löytyy useita hotelleja ja majataloja. Matkan varrella Sfinarin kylässä on muutamia vierasmajoja ja tavernoita, jotka tarjoavat huoneita. Elafonisin lähellä on rajatummin majoitusta (muutama majatalo/huoneisto Chrysoskalitissan luostarin lähistöllä) – monet vaeltajat majoittuvat Sfinarissa tai jatkavat bussilla Elafonisista isompiin kyliin.
Etappi 2: Elafonisi – Paleochora (n. 20 km)
- Pituus ja kesto: ~20 km, noin 6–8 tuntia vaellusta. Tämä rannikkoreitti on yleensä päivävaelluksen mittainen.
- Vaativuus: Helppo–keskivaativa. Reitti seurailee etelärannikon polkuja ja rantoja. Maasto on paikoin kivikkoista rannikkopolkua, mutta suuret korkeuserot puuttuvat. Kuumalla säällä varjoa on niukasti, mikä tuo omat haasteensa.
- Maisemat ja luonto: Koko etappi kulkee Libyanmeren rannikkoa pitkin. Matkalla ohitetaan koskemattomia poukamia, kuten Kedrodasos (katajien reunustama luonnonranta), sekä kuljetaan kallioisten rantatöyräiden yli. Merinäköalat ovat upeat koko matkan ajan – kirkkaalla säällä eteläisessä horisontissa siintää jopa Gavdosin saari. Lähellä Paleochoraa rantamaisema muuttuu vehreämmäksi jokisuistoalueeksi.
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Reitti on luontopainotteinen, eikä varrella ole suuria monumentteja, mutta Paleochoran päässä odottaa viehättävä pieni kaupunki, jolla on rikas historia. Paleochorassa voi nähdä veneetsialaisen linnoituksen raunioita kukkulalla kaupungin laidalla ja nauttia kylän rennosta tunnelmasta.
- Majoitus: Paleochora on suosittu rantakohde, josta löytyy runsaasti majoitusvaihtoehtoja: hotelleja, huoneistomajoitusta ja guesthouseja. Elafonisista Paleochoraan kuljettaessa reitin varrella ei ole kyliä, joten yöpyminen tapahtuu joko lähtö- tai päätepisteessä. Paleochorassa vaeltaja voi levätä ja tankata varastoja seuraavaa etappia varten.
Etappi 3: Paleochora – Sougia (n. 15 km)
- Pituus ja kesto: ~15 km, noin 5–6 tuntia. Yksi kohtuullisen lyhyt päivämatka.
- Vaativuus: Keskivaativa. Reitillä on osittain kivistä polkua ja muutama jyrkempi nousu ja lasku. Ei suuria korkeuseroja, mutta polku vaatii varmajalkaisuutta.
- Maisemat ja luonto: Tällä etapilla reitti kulkee etelärannikon kallioisissa rantamaisemissa. Matkan varrella kuljetaan antiikin ajan Lissoksen laakson kautta: reitti poikkeaa hetkeksi sisämaahan pieneen vehreään laaksoon, jossa on lähde ja palmuja. Lissoksen kohdalla maisema avartuu pienen poukaman ympärille – muinoin tässä sijaitsi tärkeä pyhäkkö, jonka raunioita on yhä nähtävissä. Laaksosta polku nousee matalien kukkuloiden yli. Loppumatkasta laskeudutaan vehreää rotkon suuta myötäillen Sougian kylään. Sougian lähellä huomio kiinnittyy Agia Irinin rotkoon, joka päättyy juuri Sougiaan (reitti ei kulje rotkossa, mutta sen suuaukko on kylän tuntumassa).
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Lissos: muinainen kaupunki ja pyhäkköalue on yksi tämän etapin kohokohdista. Sieltä on löydetty muun muassa Asklepios-jumalan temppelin mosaiikkilattioita. Lissos on erinomainen paikka pysähtyä evästauolle varjoon raunioiden keskelle ja kuvitella muinaista elämää. Sougian kylä itsessään on pieni ja rauhallinen, tunnettu pitkästä rannastaan – siellä on vain muutama kymmenen asukasta talvisin, mutta kesäisin matkailijat tuovat eloa.
- Majoitus: Sougiassa on muutamia pieniä hotelleja ja pensionaatteja sekä rantatavernoita, jotka vuokraavat huoneita. Paleochorasta lähdettäessä kannattaa varata mukaan evästä, sillä vasta Lissoksen lähteellä on luonnonvesi ja seuraava ruokailumahdollisuus on perillä Sougiassa. Sougian yöpymispaikat täyttyvät vilkkaimpina patikointikuukausina nopeasti, joten varaus etukäteen on suositeltavaa.
Etappi 4: Sougia – Agia Roumeli (n. 20 km)
- Pituus ja kesto: ~20 km, vaativa koko päivän vaellus (8–10 tuntia). Osuus on pitkä ja erittäin syrjäinen – monet jakavat sen kahdelle päivälle tai kulkevat osan veneellä.
- Vaativuus: Vaativa. Reitin yksi haastavimmista rannikko-osuuksista: jatkuvaa ylä- ja alamäkeä kallioisessa rantamaastossa, paikoitellen huonokulkuista polkua. Ei asutusta välillä, joten vesi- ja ruokatarpeet on kannettava mukana. Polku voi ajoittain olla vaikeasti erotettavissa, joten tarkkaavaisuutta ja mahdollisesti GPS:n käyttöä tarvitaan.
- Maisemat ja luonto: Ehkäpä koko E4-reitin dramaattisin rannikko-osuus. Reitti kulkee täysin tiettömällä seudulla Libyanmeren rannikkokaistaleella. Matkan varrella ohitetaan mm. Agios Pavlos -ranta, jonka tuntumassa on yksinäinen pieni kappeli (Agios Pavlos eli Pyhä Paavali) aivan meren äärellä – paikalla kerrotaan apostoli Paavalin rantautuneen aikoinaan. Rannat Domata ja Kalogeros ovat vaikeakulkuisen maaston takana ja siksi täysin luonnontilaisia; näillä seuduilla on usein vain vuoristokauriita (kri-kri) seuranasi. Viimeiset kilometrit ennen Agia Roumelia reitti kulkee hienohiekkaisten rantakaistaleiden ja kalliojyrkänteiden juurta. Näkymät merelle ja taustalla kohoaville Valkoisille vuorille (Lefka Ori) ovat upeat.
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Reitti itsessään kulkee luonnon helmassa vailla ihmisasutusta tai nähtävyyksiä, lukuun ottamatta Agios Pavloksen pientä kivikappelia ≈1600-luvulta. Agia Roumelin kylä, etapin päätepiste, on historiallisesti tunnettu Samarian rotkon merenpuoleisena ulostulona – se on ollut eristyksissä tiettömän taipaleen takana vuosisatoja, ja esimerkiksi toisessa maailmansodassa se toimi piileskelijöiden piilopaikkana. Nykyään kylä palvelee rotkovaeltajia.
- Majoitus: Agia Roumelissa on useita majataloja, pieniä hotelleja ja tavernoita, jotka tarjoavat huoneita – kylä elää patikointimatkailusta. Sougian ja Agia Roumelin välillä ei ole palveluita, joten vesi ja ruoka on suunniteltava huolella. Vaihtoehto: Jotkut vaeltajat välttävät tämän raskaan etapin ottamalla lautan Sougiasta suoraan Agia Roumeliin (tai väliin jäävään Loutroon), etenkin jos aika tai kunto ei riitä koko syrjätaipaleen kulkemiseen.
Etappi 5: Agia Roumeli – Chora Sfakion (n. 19 km)
- Pituus ja kesto: ~19 km. Vaellus voidaan tehdä yhdessä pitkässä päivässä (~7–8 h) tai kahdessa lyhyemmässä päivässä yöpymällä matkan varrella Loutrossa.
- Vaativuus: Keskivaativa. Reitti jatkuu pitkin etelärannikkoa, mutta polut ovat tässä osuudessa hieman parempikulkuisia ja osin leveämpiä kuin edellisellä etapilla. Korkeuserot ovat maltillisia – suurin nousu on Agia Roumelista ylöspäin lähtevälle polulle ja siitä laskeutuminen Loutroon.
- Maisemat ja luonto: Heti Agia Roumelista lähdettäessä on mahdollista tehdä sivupisto maailmankuuluun Samarian rotkoon, joka nousee pohjoiseen kohti Omalosin ylänköä. Varsinainen E4 jatkuu kuitenkin itään rannikkoa pitkin. Reitin ensimmäinen osuus Agia Roumelista Loutroon kulkee kallioista rantapolkua, jolla on tyrskyjen sileiksi hiomia rantakiviä ja upeita rantapoukamia. Yksi tunnetuimmista pysähdyspaikoista on Marmara-ranta (tunnetaan myös nimellä Sweetwater Beach eli Makeanveden ranta) Loutrosta itään – ranta, jossa makea vesi pulppuaa hiekan läpi mereen. Sieltä reitti kaartaa sisämaahan pienen kukkulan yli. Loutro on postikorttimaisen kaunis valkoinen kylä poukaman pohjukassa, jonne pääsee vain jalan tai veneellä. Loutrosta Chora Sfakioniin kuljetaan polkua, joka myötäilee merenrantaa korkealla rinteessä; polulta näkee alas turkoosinsiniseen veteen. Viimeisenä etappi laskeutuu serpentiinipolkua alas Chora Sfakioniin (Sfakiaan).
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Agia Roumeli on lähtöpisteenä jo itsessään historiallinen (Samarian rotkon vanha kylä). Loutro puolestaan oli muinoin foinikialainen satama (nimeltään Phoenix) ja myöhemmin tärkeä kalastajakylä, jonka venetsialaisaikaiset linnoitukset ovat yhä nähtävillä kukkuloilla. Chora Sfakion on Sfakian alueen pääkylä, tunnettu sitkeiden vuoristokansan perinteistään ja historiastaan (turkkilaisvallan vastarinnan keskus). Kulttuurisesti alue on kuulu raakalaisesta kauneudestaan ja vahvoista heimoperinteistään.
- Majoitus: Agia Roumeli (etapin alku) tarjoaa majoitusta, ja myös Loutrosta löytyy pieniä hotelleja ja guesthouseja – Loutro on suosittu yöpymispaikka vaeltajille ja melojille. Chora Sfakionissa on puolestaan muutama hotelli ja useita huoneistomajoituksia. Reitin varrella Marmara-/Sweetwater-rannalla on kesäkahvila, mutta ei majoitusta (monet tosin telttailevat rannalla). Vesi on tässäkin rantareitissä niukassa roolissa, mutta Loutrossa ja Sweetwater Beachilla voi täydentää pulloja lähteistä.
Etappi 6: Chora Sfakion – Frangokastello (n. 18 km)
- Pituus ja kesto: ~18 km, noin 5 tuntia. Tämä osuus on suurimmaksi osaksi tie- ja tieuraa pitkin käveltävä, joten vauhti voi olla nopeampi.
- Vaativuus: Helppo–keskivaativa. Reitti seuraa pääasiassa päällystettyä tietä tai sen vierustaa Chora Sfakionista itään. Fyysisesti etappi ei ole erityisen vaativa (lähinnä tasamaata merenpinnan tuntumassa), mutta asfaltilla kävely saattaa rasittaa jalkoja ja reitti on maisemallisesti yksitoikkoisempi. Halutessaan tämän etapin voi kulkea myös bussilla, sillä Sfakionista Frangokastelloon on tieyhteys.
- Maisemat ja luonto: Reitti kulkee vuorenseinämän ja meren välisellä kapealla rantatasanteella. Toisella puolella kohottaa jylhä kallioseinämä Imbrosin rotkon eteläsuulla – Imbrosin rotko on Samarian ohella alueen tunnetuimpia kanjoneita, ja se laskuu näille tienoille. Toisella puolella kimaltelee Libyanmeri. Tie ohittaa muutaman pienen rantapoukaman ja maataloja. Loppumatkasta lähestyttäessä Frangokastelloa maasto muuttuu hiekkadyyneiksi ja pensaikkoaroksi. Frangokastellon rantadyynit ja taustalla siintävä linna luovat erikoisen kontrastin Valkoisten vuorten jyrkille varjoille.
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Frangokastello on nimensä mukaisesti vanha frankkien (venetsialaisten) linna 1300-luvulta. Linnoitus seisoo aivan meren rannalla tasangolla, ja sen hyvin säilyneet muurit ovat avoinna vierailijoille. Linnaan liittyy kuuluisa paikallinen legenda Drosoulites, joiden mukaan kasteen noustessa näkyy aaveita taistelussa kaatuneista sotureista linnan ympärillä. Reitin varrella itsessään ei ole muita kyliä kuin lähtöpiste ja määränpää. Imbrosin rotkon suulla tien varressa on muutama tavernarakennus ja pieni Vraskasin kylä ylhäällä rinteessä, mutta polku ei nouse sinne.
- Majoitus: Frangokastellossa on tarjolla muutamia pieniä hotelleja, huviloita ja huoneistomajoituksia, ja sen pitkä hiekkaranta houkuttelee myös lapsiperheitä – joten majoitus voi kauden aikana olla kysyttyä. Chora Sfakionista lähtee aamuisin ja iltapäivisin bussivuoroja Haniaan, jotka pysähtyvät myös Frangokastellossa, eli logistisesti tämä etappi on helppo. Vaeltajan kannalta kyseessä on siirtymäosuus, jonka voi myös säästää jalkojaan ja käyttää paikallisbussia, mikäli haluaa mieluummin keskittyä varsinaisille poluille.
Etappi 7: Frangokastello – Plakias (n. 30 km, voidaan jakaa)
- Pituus ja kesto: ~30 km. Tämä etappi on pitkä ja käytännössä kannattaa jakaa kahteen päivään. Ensimmäisen päivän voi päättää esimerkiksi Rodakinon kylään (~12 km Frangokastellosta) tai vaihtoehtoisesti Koroumieksen/Polyrizosin rantakylään. Toisena päivänä matka jatkuu sieltä Plakiaakseen (~18 km).
- Vaativuus: Keskivaativa. Osuus sisältää sekä tieosuuksia että polkuja. Frangokastellosta Rodakinoon kuljetaan ensin pätkä tietä, sitten pienempiä polkuja/kärryteitä merenrantaa myötäillen. Rodakinon jälkeen reitti kääntyy enemmän sisämaahan ja nousee kukkuloille. Muutama jyrkempi nousu ja lasku on luvassa ennen laskeutumista Plakiaksen alueelle.
- Maisemat ja luonto: Lähdettäessä Frangokastellosta etappi jatkaa vielä etelärannikon maisemissa. Rodakinon ranta (Korakas) on kaunis kivikkoinen poukama, josta reitti alkaa nousta sisämaahan kohti Rethymnonin prefektuurin alueita. Maisema muuttuu vähitellen: Libyanmeri jää selän taakse ja edessä avautuvat kumpuilevat niityt ja alavat kukkulat. Matkalla ohitetaan oliivilehtoja ja pieniä tiloja. Lähellä Plakiasta reitti kulkee mahdollisesti Kotsifoun rotkon yläpäätä sivuten – alueella on useita pieniä rotkoja. Plakiakseen laskeudutaan vuorten välistä solaa pitkin. Plakiaksen ympäristö on vehreä ja siellä virtaa joki (Kotsifos) mereen, joten vehmas rantatasanko erottuu edukseen karun rannikkotaipaleen jälkeen. Jos aikaa on, pienen matkan päässä Plakiaksesta itään sijaitsee kuuluisa Prevelin luostari ja Palmuranta, jonne tosin täytyy tehdä erillinen retki (ei suoraan E4:n varrella).
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Reitin varrella on pieniä kyliä, kuten Ylä- ja Ala-Rodakino, joissa aika tuntuu pysähtyneen. Rodakino on tunnettu mehukkaista aprikooseistaan. Kulttuurihistoriallisesti merkittävin kohde etapilla on mainitun reitin ulkopuolella sijaitseva Prevelin luostari (kävellen noin 7 km kiertolenkin Plakiaksesta), joka oli tärkeä paikka Kreetan vastarintaliikkeessä toisen maailmansodan aikaan. Plakias itse on modernimpi lomakylä, mutta alueella on paljon muinaisten aikojen tarinoita – esimerkiksi läheisen Piraten rannan (Skinaria) kerrotaan olleen merirosvojen kätköpaikka.
- Majoitus: Rodakinon alueella on muutama perinteinen majatalo ja tavernoja, jotka tarjoavat huoneita (etenkin ranta-alueella Polyrizosissa). Plakias on suosittu matkailukohde, josta löytyy runsaasti hotelleja, huoneistoja ja hostellejakin. Vaeltaja voi täydentää varastoja Plakiaksen supermarketeissa. Frangokastellon ja Plakiaksen välillä ei ole suuria palvelukeskittymiä, mutta Rodakinossa ja muissa pienissä kylissä on tavernoita ruokailuun. Huomioitavaa on, että polkujen löytäminen tällä osuudella voi olla haastavaa – navigointiin kannattaa panostaa, sillä E4-merkinnät voivat olla vähäisiä.
Etappi 8: Plakias – Spili (n. 25 km)
- Pituus ja kesto: ~25 km, 2 päivää on suositeltavaa (esim. Plakias–Koxare noin 12 km ja Koxare–Spili noin 13 km) ellei halua yhtä erittäin pitkää päivää.
- Vaativuus: Keskivaativa–vaativa. Tämä osuus vie rannikon tuntumasta sisämaan vuoristoisempaan maastoon. Luvassa on huomattavia nousuja – reitti kapuaa yli 500 metrin korkeuteen. Polut ja pikkukylien väliset tiet ovat enimmäkseen hyväkuntoisia, mutta nousumetrejä kertyy.
- Maisemat ja luonto: Plakiaksesta lähdettäessä noustaan pohjoiseen kohti Kreetan keskiosan vuoria. Reitin varrella avautuu huimia näkymiä taakse jäävälle etelärannikolle ja Libyanmerelle. Polku kulkee aluksi Kourtaliotikon rotkon reunamia myöten – läheltä kapeaa kanjonia, jonka pohjalla virtaa joki ja pauhaa tuuli (Kourtaliotikon rotko on tunnettu voimakkaista tuulistaan ja upeasta näkymästään alas kohti Prevelin palmurantaa). Reitin ohittaessa Koxaren kylän maasto muuttuu vehreämmäksi: oliivitarhoja, viinitarhoja ja hedelmäpuita näkyy yhä enemmän. Loppumatkasta lähestyttäessä Spiliä reitti yhtyy pieniin teihin. Spilin kylä sijaitsee vehreällä ylängöllä, ja sitä ympäröivät metsät ja lähteet.
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Koxaren kylän läheisyydessä reitin tuntumassa on Asomatin luostari, vanha kivikirkko, joka on rauhallinen pysähdyspaikka (joskin kannattaa varmistaa reitiltä pieni poikkeama). Spilin kylä itsessään on viehättävä kulttuurikohde: tunnettu leijonapäisten suihkulähteidensä rivistä pääaukiolla, josta pulppuaa vuoripurojen vettä. Spili on ollut paikallinen kaupan keskus vuosisatoja, mistä muistona on käsityöläis- ja yrttikauppoja sekä vanhoja kivirakennuksia. Vaeltaja voi täällä nauttia paikallista kulttuuria – kylä on hyvä paikka maistaa vaikkapa vuohenmaitojäätelöä tai paikallista timjamihunajaa.
- Majoitus: Plakiaksesta löytyy kaikki palvelut ennen sisämaahan lähtöä. Koxare on hyvin pieni kylä, josta ei välttämättä löydy majoitusta – tarvittaessa voi etapin ensimmäisen yön suunnitella hieman kauemmas Koxaresta esimerkiksi Mixorrouman tai Atsonin kylään (joissa saattaa olla perhemajoitusta). Spili on kohtuullisen kokoinen kylä, josta löytyy majataloja ja pieniä hotelleja sekä tavernoita. Spiliin saavuttaessa patikoija on jälleen sivistyksen parissa ja voi täydentää muonavaransa kylän kaupoissa.
Etappi 9: Spili – Fourfouras (n. 33 km, vuoristo-osuus)
- Pituus ja kesto: ~33 km, ehdottomasti jaettava 2 päivään. Suositeltu jako on Spili–Gerakari (~19 km) ja Gerakari–Fourfouras (~14 km). Näin yöpyminen onnistuu Amarin laakson kylissä.
- Vaativuus: Vaativa. Tämä on reitin keskiosan haastavin vuoristoetappi. Spilistä noustaan ensin Kedros-vuoren rinteille – polku vie jopa 1500 metrin korkeuteen lähelle Kedroksen huippua. Sieltä laskeudutaan Amarin laaksoon Gerakarin kylään, minkä jälkeen seuraavana päivänä jälleen noustaan toisen vuorijonon yli Fourfourakseen. Maasto on kivikkoista vuoristopolkua, paikoin jyrkkää nousua ja laskua. E4-merkit ovat tällä alueella harvassa, joten suunnistuskykyjä tarvitaan.
- Maisemat ja luonto: Henkeäsalpaavat korkeuserot ja panoraamanäkymät! Spilistä lähtiessä polku vie nopeasti pois asutuksen piiristä. Kedros-vuori (1777 m) on luonnonsuojelualuetta, ja sen rinteillä kasvaa harvinaista kasvillisuutta sekä villiyrttejä – keväällä kukkaloisto on vaikuttava. Ylhäältä näkee taaksepäin Libyanmerelle ja eteenpäin kohti Kreetan keskiosan korkeaa selkärankaa. Amarin laaksoon laskeutuessa maisema muuttuu vihreäksi: laakso on kuulu hedelmätarhoistaan, erityisesti Gerakarin kirsikkapuut kukkivat upeasti keväisin. Laakson pohjalla virtaavat purot ja viljapellot tuovat virkistävän kontrastin karuun vuoristoon. Seuraavana osuutena noustaan Psiloritis-vuorimassifin länsireunalle Fourfouraksen kylään – nyt edessä häämöttää Kreetan korkein vuori Psiloritis (Idi-vuori, 2456 m) suoraan pohjoisessa. Fourfouraksesta avautuu upeat näkymät takaisin Amarin suuntaan ja toisaalta Psiloritiksen rinteille.
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Amarin laakso on rikas kulttuuriperinnöltään. Gerakarin kylän lähellä on lukuisia pieniä Bysantin aikaisia kappelikirkkoja, jotka on koristeltu ikivanhoin freskoin – jos aikaa on, poikkeaminen johonkin laakson kirkkoon (esim. Thronen kirkkoon lähistöllä) on antoisaa. Alueella on myös tarinoita antiikin Zeuksen palvonnasta Psiloritiksen rinteillä – itse asiassa seuraavien etappien varrella sijaitsee Ideon Andron -luola, jossa Zeuksen sanotaan kasvaneen. Fourfouras on perinteinen vuoristokylä, jonka asukkaat ovat vuosisatoja olleet paimenia; kylä on hyvä paikka nähdä kreetalaista vuoristokulttuuria ja vaikka kuulla perinteistä lyyramusiikkia kahvilassa illalla.
- Majoitus: Gerakarissa on ainakin yksi majatalo/guesthouse ja muutamia matkailutiloja lähikylissä, mutta kapasiteetti on rajallinen – varaus kannattaa tehdä etukäteen, jos aikoo yöpyä laaksossa. Fourfouraksessa on myös muutama vierasmaja, sillä kylä toimii tukikohtana Psiloritis-vuoren vaelluksille. Spilin ja Fourfouraksen välisellä vuoristoalueella ei ole kauppoja, joten eväät tulee olla mukana. Vettä löytyy muutamista lähteistä (kysy paikallisilta tai katso kartasta, esim. Kedros-vuoren lähteet), mutta niiden virtaama kuivana kautena ei ole varmaa.
Etappi 10: Fourfouras – Nida-ylänkö (n. 20 km)
- Pituus ja kesto: ~20 km. Korkean vuoriston takia etappi kannattaa jakaa tarvittaessa: Fourfourasista voi nousta Psiloritiksen rinteellä sijaitsevalle Toumbotos Prinos -vuoristomajalle (~10 km) ja seuraavana päivänä jatkaa Nida-ylängölle (~10 km).
- Vaativuus: Vaativa. Nousu Fourfouraksesta Psiloritiksen (Idi-vuoren) kupeeseen on jyrkkä ja vaativa urakka – noustaan lähes 1000 metriä korkeammalle. Polku on kivikkoinen, mutta suhteellisen selkeä (vuoristovaellusreitti). Toumbotos Prinos -maja sijaitsee ~1600 m korkeudessa. Mikäli jatkat suoraan Nidaan, reitti kulkee Psiloritiksen länsirinteiden poikki noin 1500–1700 metrin korkeudella. Tämä osuus on syrjäinen ja sääolosuhteille altis (sumu, tuuli mahdollisia). Huom: Korkealla vuoristossa saattaa vielä myöhään keväällä olla lunta.
- Maisemat ja luonto: Fourfouraksesta noustessa maisema muuttuu nopeasti alppimaiseksi: männyt ja sypressit harvenevat ylös mentäessä, ja ylhäällä Psiloritiksen rinteillä avautuu kivierämaa. Psiloritis (Idi) on Kreetan korkein vuori (2456 m), ja reitti sivuaa sen huippua eteläpuolelta – halutessaan huipulle (Timios Stavros) voi tehdä ~2 km sivupiston ylhäältä käsin, mikäli sää ja voimavarat sallivat. Maisemat vuoren rinteiltä ovat henkeäsalpaavat: etelässä siintää kaukana Libyanmeri, pohjoisessa Egeanmeri, ja idässä näkyy seuraava vuoristo (Diktivuoret). Nidan ylänkö on laaja, noin 1400 metrin korkeudessa sijaitseva tasanko Psiloritiksen pohjoispuolella. Se on kuiva, kivinen aroalue jota lampaat ja vuohet laiduntavat; keväällä tasangon yrtit tuoksuvat (timjamia, oreganoa, villikukkia). Yläilmoissa saattaa nähdä maakotkia ja muita petolintuja. Yöllä Nida-ylängöllä tähtitaivas on vaikuttava – valosaaste on olematon.
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Nida-ylängöllä sijaitsee kuuluisa Ideon Andron -luola, jossa kreikkalaisen mytologian mukaan Zeus-jumalaa piiloteltiin lapsena. Luola on vierailukohde (pieni kävely ylängön laidalla), joka on merkittävä arkeologinen paikka – sieltä on löydetty mm. muinaista kulttiesineistöä. Ylängöllä voi myös havaita paimenten mitatoja, pyöreitä kivimajoja, joissa on juustoa valmistettu vuosisatojen ajan perinteisin menetelmin. Paikalliset paimenet saattavat yhä kesäisin käyttää näitä suojanaan. Nida on myös paikka, jossa kreetalaiset vastarintataistelijat piileskelivät ottomaaneilta ja saksalaisilta; vuorten kätköissä on paljon tarinoita kerrottuna sukupolvelta toiselle.
- Majoitus: Fourfouraksesta lähdettäessä viimeiset palvelut jäävät taakse. Toumbotos Prinos on vuoristomaja Psiloritiksen rinteellä (n. 1600 m), jossa voi yöpyä, mutta se vaatii ennakkovarausta paikallisen alpinistikerhon kautta – maja on vaatimaton suojarakennus. Nidassa ei ole varsinaista kylää; siellä on yksi vuoristomaja/ravintolarakennus, joka saattaa kesäisin olla auki päiväsaikaan matkailijoille (tarjolla yksinkertaista ruokaa ja juomaa) – varmuutta aukiolosta ei ole. Käytännössä Nida-ylängöllä yöpyminen tarkoittaa telttailua tai majapaikan järjestämistä esimerkiksi Anogian kylästä (jonne johtaa tie pohjoisrinteeltä, mutta se on E4:n ulkopuolella). Vaeltajan on syytä olla omavarainen vedestä ja ruuasta tällä etapilla.
Etappi 11: Nida – Zaros (n. 20 km)
- Pituus ja kesto: ~20 km, 1 pitkä päivä (7–8 h) riittää pääosin alaspäin viettävälle reitille.
- Vaativuus: Keskivaativa. Suurin osuus on alamäkeä, kun reitti laskeutuu Psiloritiksen korkeuksista takaisin asutuille seuduille. Polku on kuitenkin kivinen ja jyrkkä etenkin alussa. Reitin puolivälissä kuljetaan Rouvas’n metsässä rotkon pohjalla, missä polku on helpompaa maastoa. Loppumatkasta muutama loiva lasku Zaroksen kylään.
- Maisemat ja luonto: Reitti alkaa Nidan karulta ylängöltä ja sukeltaa sitten Rouvas’n rotkoon – yhteen Kreetan hienoimmista metsäalueista. Laskeutuminen vuorilta vie vaeltajan kuin toiseen maailmaan: Rouvas’n alueella kasvaa tiheää tammimetsää, plataneja ja pinjoja, ja rotkossa solisee puro. Reitillä ohitetaan pieni Agios Ioanniksen kappeli ja piknik-alue metsässä, jonka jälkeen rotko hieman kapenee ja kulkee vehreänä solana etelään. Vastapainona aikaisemmille kivikkoisille vuoripoluille, Rouvas’n metsä on virkistävän varjoisa ja täynnä linnunlaulua. Rotkon suusta avautuu näkymä alas Zaroksen laaksoon, joka on tunnettu vesilähteistään – vihreys jatkuu, kunnes saavutaan Zaroksen tekojärvelle (Votomos-järvi) aivan kylän yläpuolella. Järven rannalla on kalaravintoloita ja puisto, suosittu päiväretkikohde paikallisille.
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Rouvas’n metsä on ollut pyhä paikka antiikin ajoista – siellä on sijainnut Artemiksen temppeli muinoin. Nykyäänkin alueella järjestetään uskonnollisia vaelluksia, esim. pääsiäisenä paikalliset vaeltavat Agios Ioanniksen kappeliin. Zaroksen kylä on kuuluisa lähdevedestään; pullotettua Zaros-veden lähdettä pääsee näkemään kylän liepeillä, ja moni vaeltaja virkistäytyykin kylässä tuoreella taimenella, jota kasvatetaan paikallisissa altaissa (Zaros on Kreetan harvoja kalanviljelypaikkoja). Kulttuurisesti Zaros on tyypillinen eteläisen Kreetan maalaiskylä, jossa elämä pyörii maanviljelyn ja karjatalouden ympärillä. Lähellä on myös Vanhan Gortynin (roomalaiskaupungin) rauniot, joskin ne eivät suoraan E4:n varteen satu.
- Majoitus: Zarosissa on useita majataloja, pieniä hotelleja ja myös ekoturismikohteita (maatiloja, jotka majoittavat vieraita). Kylästä saa ruokatarpeita, ja järven luona voi nauttia kala-aterian. Nidan ja Zaroksen välillä ei ole asutusta – Rouvas’n metsässä on kuitenkin luonnonvesilähteitä ja puroja, joista vettä voi suodattaa varmuuden vuoksi. Zaros on hyvä paikka hengähtää ennen vaelluksen viimeisiä etappeja, sillä seuraavaksi edessä on pitkä siirtymä itäistä Kreetaa kohti.
Etappi 12: Zaros – Ano Viannos (n. 50 km, useamman päivän osuus)
- Pituus ja kesto: ~50 km. Tämä väli on pitkä siirtymä Kreetan keskiosista kohti itää ja vaatii 2–3 päivää. Esimerkki jaosta: Zaros – Kapetaniana (~20 km), Kapetaniana – Ano Viannos (~30 km). Vaihtoehtoisesti voi kulkea rannikkoreittiä Zaroksesta etelään Lentas–Tsoutsouros-suunnassa, mutta tässä kuvaillaan sisämaan reitti Viannoksen suuntaan.
- Vaativuus: Keskivaativa. Maasto on pääosin kumpuilevaa kukkulaa ja vuoristoa, mutta ilman äärimmäisiä korkeuseroja kuten Psiloritiksella. Haasteena on etäisyys – alueella on pitkiä pätkiä ilman palveluita. Reitti seurailee osin pieniä teitä ja polkuja Asterousia-vuoriston pohjoispuolella. Navigointi voi olla hankalaa tienpohjien labyrintissä, joten tarkkana on oltava E4-viittojen kanssa (joita on vähän) tai käytettävä karttaa/GPS:ää.
- Maisemat ja luonto: Zaroksesta itään lähdettäessä maisema avartuu Messaran tasangolle, Kreetan suurimmalle viljelyalueelle. Polku kiertää Messaran reunoja ja nousee vähitellen Asterousia-vuorten länsipäähän. Nämä vuoret Etelä-Kreetalla ovat kuivaa ja karua seutua – paljaita kalliomäkiä, matalaa piikkipensaikkoa ja siellä täällä laumoja vuohia kuljeskelemassa. Ensimmäisen päivän päätepisteeksi sopiva Kapetaniana on dramaattisella paikalla Asterousia-vuoren rinteellä, 750 m korkeudessa merenpinnasta; kylästä avautuu yhtä aikaa näkymä alas Libyanmerelle ja taaksepäin kohti Psiloritis-vuorta. Jatkettaessa kohti Viannosta reitti kääntyy vuorijonon yli pohjoiseen: noustaan vuorten yli ja laskeudutaan itäpuolella kohti Viannoksen aluetta. Ano Viannos sijaitsee Diktivuorten etelärinteillä vehreämmässä ympäristössä – siellä kasvaa mm. kastanjapuita ja alue on tunnettu hedelmätarhoistaan. Viannosta lähestyessä taustalla kohoavat Diktivuoret, jotka ovat Kreetan itäosan merkittävin vuorijono.
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Tällä pitkällä taipaleella kohtaa Kreetan syrjäkyliä, joissa elämä on yksinkertaista. Kapetaniana-kylä on pieni ja lähes hylätty, mutta sen juuret ulottuvat Bysantin ajalle – siellä on muinainen kirkko ja vanhoja kivitaloja. Kapetanianan lähettyvillä korkealla kalliolla sijaitsee Kofinas, Asterousian korkein huippu (~1231 m), jolla on pieni kappeli; se on paikallisten pyhiinvaelluskohde (joka vuoden syyskuussa kreetalaiset kiipeävät sinne jumalanpalvelukseen). Ano Viannosilla on raskas historia: se tunnetaan toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista, jolloin kylässä tapahtui suuri siviilien joukkomurha saksalaisten miehittäjien toimesta. Nykyään kylässä on muistomerkki sodan uhreille. Kulttuurillisesti Viannos on tyypillinen itäkreetaläinen vuoristokylä, jossa kannattaa maistaa paikallisia erikoisuuksia ja jutella ystävällisten kyläläisten kanssa – monet vanhemmat asukkaat saattavat muistaa tarinoita ajan saatosta.
- Majoitus: Zaroksen jälkeen ensimmäinen kunnon majoitusmahdollisuus on Kapetanianan ekokylä, jossa on pari vierasmajaa (muutoin alueella ei juurikaan majoitusta ole tarjolla). Toinen vaihtoehto on laskeutua Kapetanianasta alas rannikolle Lentas-nimiseen pieneen rantakylään (6 km sivupisto), josta löytyy majoitusta ja tavernoita, ja jatkaa seuraavana päivänä takaisin reitille. Ano Viannosissa on muutamia majataloja ja huoneita vuokrattavana, vaikkakin se ei ole erityinen turistikohde – etukäteen kyselemällä löytyy koti- tai maatilamajoitusta. Vesi ja muonahuolto: Messaran viljelysalueella on kyliä (kuten Vagionia, Ethia), joissa voi täyttää pulloja. Kapetanianasta Viannokseen väli on harvaan asuttua, joten varaa riittävästi vettä vuoriosuudelle.
Etappi 13: Ano Viannos – Myrtos (n. 25 km)
- Pituus ja kesto: ~25 km, 1 pitkä päivä (8–9 h) tai 2 lyhyempää päivää (esim. yöpyminen Kato Symissä matkan varrella).
- Vaativuus: Keskivaativa. Reitin viimeinen vuoristo-osuus: ensin nousua Viannoksesta Diktivuorten matalampiin soliin (~800 m korkeuteen), sitten pitkä laskeutuminen merenrantaan. Polut ovat osin kivisiä paimenpolkuja ja osin maalaisteitä. Kulkeminen on suhteellisen sujuvaa, mutta matka on melko pitkä yhden päivän etapiksi.
- Maisemat ja luonto: Ano Viannosista reitti suuntaa kaakkoon Diktivuorten eteläisten kukkuloiden halki. Nousun jälkeen avautuvat näkymät itään kohti Lassithin maakuntaa ja pohjoisessa kohti Dikti-vuorten korkeimpia huippuja (esim. Dikti / Spathi 2148 m). Reitti kulkee alueella, jossa vuorten rinteet ovat metsäisempiä kuin aiemmilla etapeilla – täällä kasvaa paljon mäntyä ja sykomorifikkoja. Luonnon melodiat palaavat: kesällä sirkat sirittävät ja metsä tarjoaa varjoa. Laskeuduttaessa etelärinteitä polkuja pitkin kohti merta, maisema muuttuu kuivemmaksi ja näkyviin tulee Libyanmeri jälleen. Loppuosalla reitti seuraa pikkutietä Myrtoksen joen vartta alas rannikolle. Myrtos ilmestyy näkyviin vihreänä keitaana – kylää ympäröivät banaaniviljelmät ja kasvihuoneet, ja laakso on hedelmällinen. Meri kutsuu jälleen vaeltajaa virkistäytymään.
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Lähellä Viannosta reitin varrella sijaitsee Agios Nikolaoksen luostari (viitteen päässä), pieni ja rauhallinen 1500-luvun luostari, jossa on lähde ja vehreä puutarha – halutessaan vaeltaja voi poiketa hengähtämään sen pihalle. Alempana, Myrtoksen yläpuolella, reitti sivuaa Sarakina-rotkoa, pientä mutta kaunista kanjonia, joka on paikallinen luontokohde (rotkoon pääsee laskeutumaan lyhyesti Myrtoksen läheltä, jos aikaa riittää). Myrtoksen kylä itsessään on viehättävä rannikkokylä, jossa on rento tunnelma. Historiallisesti Myrtoksen lähellä on Pirgos-niminen minolaisaikainen asuinpaikka (n. 2500 eaa.) – muinaista asutusta, joka kertoo alueen pitkästä historiasta, vaikka paikan päällä ei ole suuria rakenteita jäljellä. Kylän rantakadulla voi aistia nykypäivän kreikkalaista pikkukylän elämää: tavernoita, kalastajaveneitä ja aurinkovarjoja rannalla.
- Majoitus: Myrtos on pieni matkailukohde, josta löytyy majapaikkoja muutamia (pieniä hotelleja, huoneistoja). Se on suosittu erityisesti reppureissaajien ja rauhaa etsivien matkailijoiden keskuudessa. Ano Viannosissa on viimeiset kaupat ennen Myrtosta, joten eväitä voi täydentää siellä. Matkalla on harvakseltaan kyliä – Kato Symi on yksi mahdollinen yöpymispaikka puolivälissä (siellä on majatalo ja kuuluisa vanha luostari Symi, joskin E4 reitti kulkee hieman pohjoisempaa). Myrtokseen saapuminen on monelle vaeltajalle ilon hetki: Libyanmeren rannalla voi palkita itsensä vaikkapa pulahtamalla uimaan vaelluspäivän päätteeksi.
Etappi 14: Myrtos – Makrygialos (n. 60 km, sis. Ierapetra)
- Pituus ja kesto: ~60 km. Tämä itärannikon lähestyminen on pitkä siirtymä, joka kannattaa jakaa kahteen osaan: Myrtos – Ierapetra (~15 km) ja Ierapetra – Makrygialos (~45 km). Useimmat kulkevat Myrtos–Ierapetra-välin helposti yhdessä päivässä ja jatkavat sitten bussilla tai tekevät pari päiväetappia Ierapetrasta eteenpäin.
- Vaativuus: Helppo–keskivaativa. Suurin osa reitistä kulkee rantoja ja teitä pitkin, hyvin vähäisin korkeuseroin. Haasteena on lähinnä pitkä matka ja mahdollinen asfaltilla/kovalla alustalla kävely. Ierapetran kaupungin jälkeen reitti seuraa rannikolla kulkevaa pienempää tietä ja polkuosuuksia rantakallioilla. Kuumalla säällä varjoa on vähän, joten aurinko ja lämpö kuormittavat.
- Maisemat ja luonto: Reitti saavuttaa tässä vaiheessa Kreetan eteläisimmän kärjen. Ierapetra on koko Kreikan eteläisin kaupunki, ja sinne vaeltaessa maisema muuttuu urbaanimmaksi: kasvihuoneita, viljelyksiä (erityisesti tomaatteja ja kurkkuja) ja lopulta kaupungin rakennukset. Ierapetran jälkeen palataan kuitenkin nopeasti luonnon helmaan seurailemalla kaakkoisrannikkoa. Rantaviiva on paikoitellen kivikkoinen ja muodostaa pieniä poukamia – polku kulkee rannalla ja tie lähettyvillä. Koutsounari ja Ferma ovat pieniä lomakyliä matkan varrella, joissa on hienoja rantoja (esim. Hiekkaiset Long Beach Koutsounarissa). Itään päin mentäessä maasto on kumpuilevaa: reitti saattaa nousta pienten niemien yli tarjoten kauniita näkymiä merelle ja rantajyrkänteille. Makrygialos lähestyy lopussa: se on leveähiekkainen lahti, ja kylä näkyy jo kauas rinteiltä. Kasvillisuus on kuivaa pensaikkoa ja kaktuksia – itä-Kreetan paahteinen ilmasto tekee ympäristöstä Välimeren aavikkoa muistuttavan kesäisin.
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Ierapetra on merkittävä historiallinen kaupunki, jossa E4-reitin vaeltaja voi halutessaan pitää taukopäivän. Kaupungissa on vanha venetsialainen Kales-linnoitus satamassa, tunnelmallinen vanhakaupunki ja museo, josta löytyy mm. muinainen sarkofagi ja viitteitä alueen minolaisesta menneisyydestä. Itärannikolla reitin varrella maininnan ansaitsee Goudouraksen kylän tienoo, jonka lähellä sijaitsee vanha Kapsa-luostari kallion kielekkeellä (joskin aivan rannikolla, E4-polun eteläpuolella hieman Makrygialoksesta ennen). Kapsan luostari on 1400-luvulta ja toimi erakkoluostarina – se tarjoaa hienon näköalan Libyanmerelle. Makrygialos oli antiikin Lapithos, pieni satama, josta on löydetty muinaisen roomalaiskauden huvilan jäänteitä mosaiikkeineen. Nykyisin kylä on rauhallinen lomakohde ja kalastajakylä, jossa kulttuuri näkyy rennossa elämänmenossa rantatavernoissa.
- Majoitus: Ierapetra on iso kaupunki, jossa on laaja valikoima hotelleja ja palveluja – moni vaeltaja hyödyntää kaupungin tarjontaa: pesettää vaatteita, nauttii ravintoloista ja ehkä huollattaa itseään ennen viimeistä osuutta. Reitin varrella Ierapetran jälkeen pieniä majoituspaikkoja löytyy Koutsounarista, Fermontasta ja muista rannikon kylistä. Makrygialos (joskus kirjoitetaan Makrigialos) tarjoaa niin ikään majoitusta, sillä sekin on suosittu rantalomakohde erityisesti perheiden keskuudessa. Huomioi, että Myrtoksen ja Ierapetran välillä on vain tie (voit halutessasi ottaa bussin Ierapetraan asti, ellei kaupunkikävely kiinnosta). Ierapetra–Makrygialos välillä kulkee myös muutama bussivuoro päivässä, mikä mahdollistaa siirtymän lyhentämisen tarvittaessa.
Etappi 15: Makrygialos – Kato Zakros (n. 50 km)
- Pituus ja kesto: ~50 km. Reitin viimeinen osuus on pitkä mutta erittäin palkitseva. Sen voi jakaa kahteen päivään: Makrygialos – Zakrosin kylä (~35 km) ja Zakros – Kato Zakros (~8 km). Moni vaeltaa tämän niin, että viettää yön Zakrosin yläkylässä ennen laskeutumista viimeiseen etappiin.
- Vaativuus: Keskivaativa. Makrygialoksesta eteenpäin maasto on pääosin mäkistä maaseutua ja lopussa rotkovaellus. Reitin haasteena on mahdollinen kuumuus ja vähäiset vesipisteet. Polut ja tiet ovat kohtuullisen helppokulkuisia ensimmäiset ~30 km (pääosin pieniä asfalttiteitä, sorateitä ja polkuja maaseudulla). Viimeinen osuus Zakrosin kylästä Kato Zakrosiin on rotkopolku (kuuluisa Kuoleiden laakso), jossa kuljetaan kivikkoisessa rotkossa alamäkeen – se vaatii tarkkuutta ja varmajalkaisuutta, mutta ei teknistä kiipeilyä.
- Maisemat ja luonto: Itä-Kreetalla luonto on eri tavalla karunkaunista. Makrygialoksen jälkeen reitti nousee loivasti sisämaahan kohti Zirosin ylätasankoa. Ziroksen alueella on laajoja viljelysmaita ja tuulipumppuja – tuulesta ja auringosta saadaan täällä energiaa kasteluun. Keväisin näillä tasangoilla kukkivat villikukat kauniisti. Pian edessä avautuu näkymä kohti Zakroksen vuorijonoa. Reitti laskeutuu Zakroksen kylään (Ylä-Zakros), joka on vehreä keidas palmupuineen ja puutarhoineen – alueen runsaat lähteet tekevät siitä vihreän keitaan itärannikon keskellä. Viimeinen pätkä Zakrosista alas Kato Zakrosin rannalle kulkee Zakroksen rotkon läpi. Rotkoa kutsutaan Kuoleiden rotkoksi (Gorge of the Dead), sillä muinaiset minolaiset hautasivat vainajiaan sen luoliin. Rotko on vaikuttava: punertavat kalkkikivikallioseinämät kohoavat molemmin puolin, ja polku mutkittelee niiden välissä. Kun rotkosta astuu ulos, edessä avautuu näky Kato Zakrosin siniselle merenlahdelle – E4-vaelluksen päätöspiste on saavutettu. Rannalla odottaa kivikkoinen poukama, jota reunustavat palmut ja tamariskipuut, ja taustalla näkyvät Zakroksen rotkon suuluolat kallioissa.
- Historialliset ja kulttuurikohteet: Viimeinen etappi on täynnä historiaa. Zakroksen kylä on vanha maaseutukylä, jossa aika on kulkenut verkkaisesti – lähteväsi vesivarat tekivät siitä aikoinaan minolaisten tärkeän asutuskeskuksen. Kato Zakrosissa vaeltajaa odottaa yksi Kreetan merkittävimmistä arkeologisista kohteista: Kato Zakroksen minolainen palatsi. Tämä n. 1600 eaa. rakennettu palatsi on neljän suuren minolaispalatsin joukossa (Knossos, Faistos, Malia ja Zakros). Kaivauksia on esillä aivan E4-polun päätepisteessä – raunioalue on vierailun arvoinen, ja siellä voi kävellä muinaisten salien perustuksilla ja kuvitella palatsin loiston. Rotkon seinämien hautaluolat kertovat muinaisesta hautauskulttuurista. Legendan mukaan rotkossa vaeltaneet muumiot antoivat paikan nimen (Kuoleiden rotko). Kato Zakros kylänä on hyvin pieni – muutama talo ja pari tavernaa rannassa – mutta siellä voi aistia rauhan ja eristyneisyyden, jonka vuoksi se oli aikoinaan valittu palatsin paikaksi. Historiallisesti Zakroksen alue on yhdistänyt Kreetaa ja itää: täältä on löydetty esineitä, jotka viittaavat muinaisiin kauppayhteyksiin Syyriaan ja Egyptiin. Vaeltajalle Zakrosin saavutuksessa onkin usein juhlava fiilis – takana on koko Kreetan poikki kulkenut taival ja edessä Libyanmeri sekä idän aava ulappa.
- Majoitus: Zakroksen kylässä (Ylä-Zakros) on muutamia majataloja ja huonevuokrausta, mikä on kätevää jos haluaa levätä ennen viimeistä rotkotaivalta. Kato Zakrosissa on puolestaan pari pientä hotellia/majataloa ja leirintämahdollisuus. Kylä on hyvin rauhallinen, joten majoituskapasiteetti on rajallinen – varaa etukäteen, jos saavut vilkkaimpaan aikaan. Kato Zakrosista ei ole suuria kauppoja; ainoastaan pieniä minimarketteja, joten täydennykset kannattaa tehdä Zakroksen yläkylässä. Kulkuyhteydet: Kato Zakrosista on bussiyhteys Zakroksen kylän kautta Sitiaan (itäosan keskuskaupunkiin), tosin harvakseltaan. Monet vaeltajat järjestävät kyydin tai jatkavat lomailuaan itärannikon rannoilla (läheinen Xerokampos ja Vai-palmusranta ovat upeita jatkokohteita).
Käytännön vinkkejä vaeltajille Kreetalle
E4-vaellus Kreetalla on unohtumaton kokemus, mutta onnistunut reissu vaatii huolellista valmistautumista. Alla on koottu hyödyllisiä vinkkejä erityisesti suomalaisille matkailijoille, jotka suunnittelevat vaellusta Kreetan E4-reitillä.
Paras aika vaellukselle Kreetalla
Kreetalla vallitsee Välimeren ilmasto, joka poikkeaa Suomen oloista. Paras aika E4-vaellukselle on kevät ja syksy. Maalis–toukokuussa kevät tarjoaa miellyttävät lämpötilat (n. +15–25°C päivisin) ja luonnon vehreimmillään: vuoristoniityt ovat täynnä kukkivia kasveja ja puroissa virtaa vettä. Syys–lokakuu on toinen suositeltava ajankohta; kesän kuumuus on hellittänyt, mutta merivesi on yhä lämmintä ja päivälämpötilat mukavan leudot. Syksyllä maisema on kuivempi, mutta kultaiset syysvärit ja rauhallisemmat polut (turistisesongin jälkeen) tekevät vaeltamisesta nautinnollista.
Kesällä (heinä–elokuussa) vaeltaminen on mahdollista, muttei suositeltavaa päiväsaikaan ankaran helteen vuoksi – päivälämpötilat voivat helposti nousta yli +35 °C, ja auringon porotus on armoton. Jos kesällä on ainoa vaihtoehto, tulee aikataulu rytmittää varhaisiin aamuihin ja myöhäisiin iltapäiviin: päiväsaikaan keskellä päivää on parempi levätä varjossa (ns. siesta). Myös veden tarve kasvaa huomattavasti helteessä.
Talvella (joulu–helmikuu) Kreetalla on viileämpää ja epävakaisempaa. Alavilla mailla vaeltaminen onnistuu talvellakin, mutta vuorilla voi olla lunta ja rotkotulvat mahdollisia. Esimerkiksi Psiloritiksen ja Lefka Orin huiput ovat yleensä lumen peitossa joulu-maaliskuussa. Talvikuukausina monet reitin varren palvelut (kuten vuoristomajat ja rannikon tavernat) voivat olla kiinni. Talvella vaellusta suunnittelevan kannattaa pitäytyä rannikon etapeissa ja varautua sateisiin, tuuliin ja viileisiin öihin.
Yhteenvetona: Suositteleme huhti–kesäkuuta tai syys–lokakuuta E4-vaellukselle Kreetalla. Silloin lämpötila on patikointiin ihanteellinen, luonto näyttäytyy parhaimmillaan, ja vaelluskokemus on kaikin puolin miellyttävämpi kuin keskikesän paahteessa tai talven myrskyissä. Muista kuitenkin aina tarkistaa paikalliset säätiedotukset ennen vuoristoon lähtöä, sää voi vaihdella paljon eri korkeuksilla.
Varusteet ja sääolosuhteet
Kreetan E4:lle kannattaa varustautua huolella, sillä reitti kulkee monenlaisissa maastoissa ja sääoloissa. Hyvät vaelluskengät ovat välttämättömyys – polut ovat kivisiä ja jyrkkiä, joten nilkkoja tukevat kengät ehkäisevät tapaturmia. Kevyet vaellussandaalit voivat olla mukavat helpommilla tieosuuksilla tai päivän päätteeksi kylissä, mutta varsinaisilla etapeilla tukevat kengät ovat paremmat. Kerrokset ovat avainsana pukeutumisessa: vaikka päivällä olisi lämmin, vuorilla ja öisin voi olla viileää. Pakkaa mukaan tekninen aluspaita, fleece-takki tai villapaita iltoja varten ja kevyt tuulenpitävä takki (vuorilla tuulee usein). Sadetakki tai -viitta on hyvä olla etenkin keväällä ja loppusyksystä sateiden varalta.
Aurinko on Kreetalla voimakas. Ota mukaan aurinkohattu tai lippalakki, aurinkolasit sekä aurinkovoide (korkea suojakerroin). Juomavesi on ratkaisevan tärkeä varuste: kanna aina vähintään 2–3 litran vesivarasto mukanasi, enemmän kesällä. Kaikkialla reitin varrella ei ole vesilähteitä, ja kuumuus yhdistettynä nousuihin voi aiheuttaa nestehukkaa. Juomapullot tai -rakot kannattaa täyttää aina tilaisuuden tullen kylissä tai luonnonlähteillä (puhdista vesi tarvittaessa suodattimella tai tableteilla, vaikka monet vuoristolähteet ovatkin juomakelpoisia). Energiapitoiset eväät (pähkinät, kuivatut hedelmät, patukat) ovat suositeltavia, sillä etappien välillä voi olla pitkiäkin pätkiä ilman ruokapalveluita.
Vaellussauvat voivat olla hyödylliset jyrkissä nousuissa ja laskuissa – ne vähentävät polviin kohdistuvaa rasitusta etenkin rotkoissa laskeutuessa. Yöpyminen reitin varrella onnistuu pääosin kylissä ja majoituksissa, mutta hätävaraksi kannattaa kantaa kevyttä retkipatjaa ja makuupussia (erityisesti jos aiot yöpyä vuoristomajoissa tai teltassa joillain syrjäetapeilla). Telttailu on Kreetalla virallisesti rajoitettua, mutta vuorilla moni käyttää telttaa tai biwak-pussia hätäyöpymiseen – muista kunnioittaa luontoa ja siivota jälkesi.
Sää Kreetalla vaihtelee korkeuden mukaan: rannikolla on leutoa, vuorilla huomattavasti viileämpää. On hyvä varautua siihen, että saman päivän aikana saatat hikoilla alempana helteessä ja myöhemmin palella tuulisella vuoristosolalla. Sään nopea vaihtelu on erityisesti vuoristossa mahdollista; pilvet voivat kietoa huiput ja näkyvyys kadota hetkessä. Seuraa paikallista säätiedotusta, kysy kyläläisiltä neuvoa (he tuntevat mikroilmastot) ja ole valmis muuttamaan suunnitelmaa, jos sää huononee vaarallisesti.
Navigointi ja turvallisuus
E4-reitti on paikoitellen hyvin merkitty, mutta valitettavasti kaikkialla opasteet eivät ole luotettavia. Reittimerkkeinä käytetään kelta-mustia E4-tunnuksia kallioissa tai puihin maalattuina, sekä pieniä metallikylttejä. Kuitenkin vuosien saatossa osa merkeistä on haalistunut tai kadonnut. Suurimmissa kansallispuistoissa (kuten Samarian rotkossa) reitti on selvä, mutta avoimilla vuorilla ja maaseudulla polku saattaa hämärtyä. Suosittelemmekin ottamaan mukaan hyvät topografiset kartat (1:50 000 karttoja saa esim. Anavasi-kustantajalta Kreetan alueista) tai käyttämään GPS-navigointia puhelimessa/erillisessä laitteessa. Monet reitin vaeltaneet jakavat GPX-jälkiä verkossa, joista voi olla apua. Kompassi ja perustaidot sen käyttöön ovat hyödyksi, jos elektroniikka pettää.
Turvallisuuden kannalta on tärkeää olla realistinen oman kunnon ja kokemuksen suhteen. E4 Kreetalla ei ole kevyttä sunnuntaikävelyä, vaan siihen sisältyy erämaavaelluksen elementtejä. Älä yliarvioi päivämatkoja – jätä aikaa lepoon, valokuvaamiseen ja eksymisiltä toipumiseen. On suositeltavaa välttää yksin vaeltamista syrjäisimmillä osilla. Mikäli kuitenkin vaellat yksin, kerro aina jollekin (majoittajalle, tuttavalle) päivän suunnitelmasi ja arvioitu saapumisaikasi seuraavaan kohteeseen. Paikallinen hätänumero on 112, ja vuoristopelastuksesta vastaa usein paikallinen palokunta – puhelimessa on hyvä olla ladattuna 112-sovellus tai ainakin soitto toimii ilman saldoa.
Puhelinverkko: Yllättäen monissa vuoristokohdissa Kreetalla on matkapuhelinverkko (kiitos korkealla sijaitsevien mastojen), mutta rotkojen pohjalla ja syvissä laaksoissa voi olla katveita. Pidä puhelin ladattuna ja mahdollisuuksien mukaan kanna virtapankkia. Joillakin eristäytyneillä osuuksilla (esim. Sougian ja Agia Roumelin väli) ei ole verkkoa pitkiin aikoihin – näillä kohdilla korostuu ennakkovaroituksen jättäminen suunnitelmistasi.
Villieläimet ja muut luonnonuhat: Kreetalla ei ole suurpetoja, mutta kyykäärmeitä saattaa tavata aurinkoisilla kivillä – ne ovat ihmisarka ja harvinainen, mutta varuiksi nilkkakorkuiset kengät suojaavat. Villit vuohet tai lammaslaumat saattavat tulla vastaan; kierrä ne rauhallisesti. Osassa reittiä on jyrkkiä pudotuksia polun reunassa (esim. rotkojen reunoilla) – kärsiessäsi korkeanpaikankammosta eteneminen voi olla hidasta. Purojen ylitykset keväällä voivat olla hankalia sulamisvesien vuoksi, joten etene harkiten.
Tiivistetysti: Turvallinen vaellus Kreetalla edellyttää huolellista suunnistusta, säännöllistä säätiedotusten seurantaa, omien rajojen tunnistamista ja terveellä järjellä varustettua seikkailumieltä. Kysy tarvittaessa neuvoa paikallisilta – kreetalaiset ovat avuliaita ja tietävät usein reittien kunnosta ajankohtaista tietoa (esim. onko jokin rotko sortunut tai lähde kuivunut). Ennen kaikkea, nauti matkasta rauhassa – E4 ei ole kilpailu vaan kokemus.
Julkinen liikenne ja logistiikka
Koska E4-reitti on lineaarinen (alkaa ja päättyy eri paikoista), on hyvä ennakkoon miettiä logistiikkaa: kuinka päästä lähtöpisteeseen ja miten palata takaisin sivistyksen pariin vaelluksen jälkeen.
Lähtöpiste Kissamos: Kissamosiin (Kastelli) pääsee helposti bussilla Haniasta. Haniassa on kansainvälinen lentokenttä, jonne on suoria lentoja Suomesta etenkin kesäkaudella. Mikäli aloitat reitin toisesta päästä, Kato Zakros on huomattavasti syrjäisempi: sieltä kulkee muutama paikallisbussi lähimpään kaupunkiin Sitiaan (noin 40 km, bussiyhteys yleensä kerran päivässä kesäkaudella). Sitiasta on edelleen bussit Agios Nikolaokseen, josta pääsee sekä Heraklionin että Haniankin suuntaan. Auton jättäminen toiseen päähän ja hakeminen toisesta voi olla hankalaa välimatkojen vuoksi – parempi turvautua julkiseen liikenteeseen, kimppakyyteihin tai taksipalveluihin tarpeen mukaan.
Etappien välillä liikkuminen: E4 seurailee osin turistikohteita, joihin on olemassa vene- tai bussiyhteyksiä, mikä voi auttaa reitin rytmittämisessä. Esimerkiksi Agia Roumeliin ja Loutroon pääsee vain vesiteitse tai patikoiden – laivayhteydet (Anendyk-varustamo) kulkevat Sfakion, Loutro, Agia Roumelin, Sougian ja Paleochoran välillä. Tätä voi hyödyntää: jos haluaa oikaista rannikkoreitin vaikeimpia osuuksia, voi hypätä lauttaan. Bussiverkosto Kreetan pohjoisrannikolla on tiheä ja luotettava, mutta etelärannikolla harvempi. Useimpiin kyliin, missä tiet on, kulkee KTEL-bussivuoroja ainakin kerran päivässä. Aikataulut kannattaa tarkistaa KTEL:n sivuilta (tai paikallisilta kysyen) – esimerkiksi Samarian rotkon jälkeen moni ottaa bussin Sfakionista takaisin Haniaan.
Mikäli suunnittelet yöpyväsi samassa majapaikassa useamman yön ja teet päiväretkiä E4-reitille, tämä onnistuu parhaiten länsipäässä (esim. majoittua Paleochoraan ja tehdä päiväreissut länsi-etapeille julkisilla/veneellä) tai itäpäässä (majoittua vaikkapa Sitian kaupunkiin ja tehdä sieltä käsin retkiä Zakroksen rotkolle ja ympäristöön autolla). Koko reitin vaeltaja joutuu kuitenkin liikkumaan etapin perässä, jolloin majoitus vaihtuu lähes päivittäin.
Huolto ja varusteet reitin varrella: On hyvä tietää, että Kreetalla on useita ulkoilutarvikeliikkeitä isoimmissa kaupungeissa (Hania, Rethymnon, Heraklion) josta saa kaasupatruunoita, karttoja, kenkiä jne. Pienissä kylissä etapeilla et välttämättä löydä erikoistarvikkeita, joten täydennä varusteet ja lääkintätarpeet kaupungeissa. Apteekkeja on monissa isommissakin kyissä (esim. Kissamos, Sfakia, Spili, Ierapetra). Juomavettä saa kylistä ja monet kantavat filtteriä juodakseen lähteistä. Yleisesti vesijohtovesi on juomakelpoista Kreetalla kylissä, mutta korkealla vuorilla ota varmuuden vuoksi varovaisuus mukaan.
Hätätilanteissa julkinen liikenne voi pelastaa: jos voimat loppuvat kesken, Kreetalla on ystävällisiä paikallisia, joilta voi saada kyydin. Liftaaminen pienillä teillä on kohtalaisen yleistä – moni autoilija poimii vaeltajan kyytiin näillä seuduilla. Kynnys avun kysymiseen kannattaa pitää matalana: kreetalaiset tuntevat maastonsa, ja esimerkiksi onnettomuustapauksessa vuoristossa he osaavat hälyttää paikalle apua (monesti kylien vapaaehtoiset tulevat auttamaan ennen viranomaisia).
Lopuksi: kun saavutat Kato Zakroksen päätepisteen, sinua odottaa melko rauhallinen kolkka Kreetaa. Siellä voi rentoutua rannalla ja tutustua muinaisiin raunioihin. Paluumatkaa varten voit nousta bussilla takaisin Sitian suuntaan tai sopia majoittajasi kanssa kuljetuksesta. Osa vaeltajista jatkaa E4-reittiä tästä vielä edelleen (se jatkuisi periaatteessa laivalla kohti Kyprosta), mutta käytännössä Kato Zakros on päätös monen vaellustarinassa – sieltä voit jatkaa lomaa esimerkiksi vuokra-autolla tutkimalla Itä-Kreetan muita nähtävyyksiä tai palaamalla bussilla Heraklionin lentokentälle.
Yhteenveto
E4-vaellusreitti Kreetalla on unohtumaton seikkailu, joka johdattaa kulkijansa halki koko saaren monimuotoisen luonnon ja rikkaan kulttuuriperinnön. Reitti tarjoaa ainutlaatuisen tavan kokea vaellus Kreetalla – yhdellä ja samalla matkalla näet turkoosit laguunit, dramaattiset rotkot, vehreät vuoristokylät ja muinaiset rauniot. Haasteita kyllä riittää, mutta jokainen nousu palkitaan huikeilla näköaloilla ja jokainen pitkä päivä huipentuu kreetalaiseen vieraanvaraisuuteen pienessä kylässä. Matkan varrella saatat nauttia tuorepuristettua appelsiinimehua vuoristokylän kahvilassa, kuulla vuohenkellojen kalkatusta jylhässä solassa tai ihailla auringonlaskua autiolta rannalta – elämyksiä, joihin tavallinen turisti harvoin pääsee käsiksi.
Suomalaiselle vaeltajalle Kreetan E4 tarjoaa mukavan yhdistelmän eksoottisuutta ja tuttuutta. Välimerellinen ilmasto ja kasvillisuus ovat kiehtovan erilaisia kuin kotimaan korpimaisemat, mutta reitin varrelta löydät silti raikasta lähdevettä, varjoisia mäntymetsiä ja jopa suopursun tuoksua vuoristoniityiltä. Kielen kanssakaan harvemmin on ongelmia, sillä reitin varren ihmiset auttavat parhaansa mukaan, ja eleillä ja hymyillä pärjää pitkälle (moni paikallinen puhuu myös englantia).
Lopuksi voidaan todeta, että E4 on enemmän kuin pelkkä reitti – se on kokemus. Se on matka ajassa taaksepäin vanhoille paimenten poluille ja muinaisille kauppateille, ja samalla matka itseensä, oman keston ja seikkailumielen testaamista. Jos et halua tai ehdi kulkea koko reittiä, voit aina vaeltaa osan matkaa ja silti saada palan Kreetan taikaa mukaasi. Jokainen askel Kreetan poluilla on vaivan arvoinen: oli se sitten kapuaminen Samarian rotkon kivikossa tai verkkaisa kävely rantahietikolla, edessä avautuu aina jotain uutta ja henkeä salpaavaa.
Kreeta patikointi E4-reitillä jää mieleen elinikäisenä muistikuvien aarrearkkuna – olipa kyse aamunkoitosta vuorten yllä, illasta pienen tavernan lämmössä tai viimeisestä askeleesta Kato Zakroksen rannalla, tunnet kulkeneesi ainutlaatuisen tien. Laita siis rinkka selkään, kiristä kengännauhat ja anna Kreetan E4-polun johdattaa sinut seikkailuun, jota et kadu. Kalimera ja onnellista vaellusta! (Hyvää huomenta ja onnea matkaan!)