Maaliskuun vuotuiset juhlat Kreikan saarilla

Kreeta

Kreetalla maaliskuu merkitsee vilkasta juhlakauden jatkoa, joka yhdistyy kevään saapumiseen. Karnevaaliaika (Apokries) ajoittuu usein helmi–maaliskuulle, ja Kreetan kaupungit – erityisesti Rethymnon – tunnetaan näyttävistä karnevaaliparateistaan. Maaliskuun alussa, mikäli paastonaika ei ole vielä alkanut, Rethymnonin kaduilla nähdään värikäs kulkue: naamioituneet juhlijat tanssivat, soittokunnat musisoivat ja ilo tarttuu yleisöön. Myös monet muut kylät ja kaupungit järjestävät omia karnevaaliperinteitään. Varsinaisen paaston alkaessa karnevaali huipentuu ja Kathara Deftera (”Puhtaana maanantaina”), joka osuu usein maaliskuun alkupäiviin, kreetalaiset kokoontuvat ulos piknikille. Perheet lennättävät leijoja merenrantaniityillä ja nauttivat paastonajan ruokia kuten litteää lagana-leipää, oliiveja, tahinipohjaista halvaa ja merenantimia. Tämä paaston aloittava juhlapäivä on luonteeltaan rento ulkoilmatapahtuma, johon liittyy perinteisesti yhdessäoloa ja kevään odotusta.

Maaliskuussa Kreetalla juhlistetaan myös 25. maaliskuuta Kreikan itsenäisyyspäivää, joka on samalla ortodoksisen kalenterin Marian ilmestyspäivä (Evangelismos). Päivä on Kreetalla yhtä aikaa kansallinen ja uskonnollinen juhla. Saarella järjestetään tuolloin juhlallisia paraateja: koululaiset kantavat sinivalkoisia lippuja perinteisiin kansallispukuihin pukeutuneina, ja veteraanit sekä partiolaiset marssivat soittokunnan tahdissa. Erityisesti Kreetan suurissa kaupungeissa kuten Hanian ja Iraklionin keskustassa pidetään viralliset paraatit ja seppeleenlaskutilaisuudet vapaustaistelijoiden muistomerkeillä. Samaan aikaan kirkoissa, esimerkiksi Hanian Neitsyt Marian ilmestyksen katedraalissa, toimitetaan juhlaliturgia. Päivän kaksijakoinen luonne näkyy siinä, että kirkonmenojen jälkeen kadut täyttyvät isänmaallisesta tunnelmasta. Perinteisiin kuuluu myös nauttia paastonkin aikana sallittua kala-ateriaa, tyypillisesti suolattua turskaa eli bakaliarosta valmistettu ruoka skordalia-valkosipulikastikkeen kera, mikä kruunaa juhlapäivän aterian monissa kreetalaiskodeissa.

Rodos

Rodoksella maaliskuun juhlakalenterissa on erityinen paikallinen merkkipäivä. 7. maaliskuuta vietetään Dodekanesian yhdistymisen päivää, joka juhlistaa Rodoksen ja muiden Dodekanesian saarien liittämistä Kreikkaan vuonna 1948. Tämä on Rodoksella historiallinen muistopäivä ja alueellinen juhla, jolloin saaren pääkaupungissa järjestetään virallisia tilaisuuksia. Rodoksen kaupungissa pidetään aamupäivällä juhlajumalanpalvelus Neitsyt Marian ilmestyksen kirkossa (Evangelismos-kirkossa), minkä jälkeen seurueet siirtyvät sankarivainajien muistomerkille. Siellä kuullaan isänmaallisia puheita ja lasketaan seppeleitä niiden kunniaksi, jotka taistelivat saarten vapauden puolesta. Koululaiset ja opiskelijat marssivat paraatissa kantaen sekä Kreikan lippuja että Dodekanesian omaa sinikeltavalkoista lippua, ja paikalliset soittokunnat säestävät kulkuetta. Monet rodoslaiset pukeutuvat kansallispukuihin, ja paraatin reunoilla liehuu pieniä lippuja yleisön juhliessa alueen vapautumisen muistoa.

Maaliskuun kohokohtiin Rodoksella kuuluu luonnollisesti myös koko maan laajuinen Kreikan itsenäisyyspäivä 25.3.. Rodoksella päivä yhdistää patrioottisen juhlan ja uskonnollisen hartauden. Aamulla rodoslaiset kokoontuvat kirkkoihin kiittämään Marian ilmestyspäivän kunniaksi; erityisesti Rodoksen kaupungin keskustan Evangelismos-katedraali kerää runsaasti väkeä juhlaliturgiaan. Sen jälkeen kaupungin pääkadulla järjestetään kansallinen paraati, jossa saariprovinssin koululaiset, järjestöt ja paikalliset viranomaiset marssivat. Rumpujen ja torvien tahdittama kulkue kulkee italialaistyylisen uusklassisen arkkitehtuurin reunustamien katujen halki, mikä luo juhlavan tunnelman. Rodoksen ilmapiirissä maaliskuussa tuntuukin vahvana kreikkalainen ylpeys: saaren historia suurten kulttuurien risteyskohtana ja lopulta Kreikan yhteyteen palaaminen korostuu näissä vuotuisissa maaliskuun juhlissa. Myös Rodoksen kylissä näkyy päivän vietto – koulujen pienimuotoisissa paraateissa ja kyläkirkoissa – ja perheet kokoontuvat päivän päätteeksi nauttimaan perinteisestä turska-ateriasta yhdessä.

Korfu (Kerkyra)

Korfun saarella maaliskuu tarjoaa sekä karnevaalihumua että juhlallisia perinteitä. Länsimaisten vaikutteiden ansiosta Korfun karnevaali on kuuluisa venetsialaisesta sävystään, ja jos laskiaisaika venyy maaliskuun puolelle, kaupunki sykkii vielä karnevaalitunnelmassa. Korfun vanhankaupungin kapeilla kujilla saattaa maaliskuun alussa kohdata Petegoletsia-perinteen: tämä on paikallinen karnevaalitapahtuma, eräänlainen satiirinen katuteatteri. Naiset – ja usein miehetkin – esiintyvät parvekkeilta käsin naapuruston murteella juoruilevina hahmoina, huudellen humoristisia ja pisteliäitä kommentteja ohikulkijoille. Petegoletsia (”juorut”) on säilynyt sukupolvelta toiselle ja pitää yllä karnevaalin riehakkuutta ainutlaatuisella korfulaisella tavalla. Mikäli karnevaalin huipentuma sijoittuu maaliskuulle, viimeisenä sunnuntaina kaupungissa järjestetään päätösparaati, jossa kulkee naamiaisasuinen ”karnevaalikuningas” seurueineen. Korfun filharmoniset orkesterit – saarella toimii useita kuuluisia soittokuntia – liittyvät kulkueeseen tuoden soinnikkaan musiikin karnevaaliriehaan.

Heti karnevaalia seuraavana maanantaina koittaa paaston alku, jolloin korfulaiset viettävät Kathara Defteraa esimerkiksi Mon Repos’n puistossa tai Garitsan lahden rantaniityillä. Perheet levittävät vilttinsä vihertyvälle nurmelle, päästävät lasten paperileijat taivaalle Joonian meren tuulessa ja nauttivat perinteisiä paastoruokia. Tunnelma on leppoisa; karnevaalin remakka vaihtuu luonnon helmassa rauhallisemmaksi yhdessäoloksi.

Maaliskuun kruunaa Korfullakin 25. maaliskuuta itsenäisyyspäivän ja Marian ilmestyksen juhla. Korfu tunnetaan soittokuntien saarena, ja tämä kuuluu päivän juhlinnassa: Korfun kaupungin pääkadulla järjestettävässä paraatissa marssii useita paikallisia filharmonisia orkestereita uniformuissaan. Heidän soittonsa antaa rytmin koululaisten, partiolaisten, veteraanien ja muiden marssijoiden kulkueelle. Yleisöä kerääntyy kaupungin Espianada-aukion laidalle seuraamaan, kun sinikultaisten univormujen rivistöt soittavat isänmaallisia säveliä – Korfun filharmonikoiden esitys on monille päivän odotetuin osa. Ennen paraatia on kaupungin tuomiokirkossa (Pyhän Spyridonin kirkossa ja myös katolisessa katedraalissa, sillä Korfulla on vahva katolinen vähemmistö) pidetty juhlallinen messu. Päivän uskonnollinen merkitys yhdistyy kansalliseen ylpeyteen: Korfulla kuten kaikkialla Kreikassa muistetaan 1821 vapaustaistelun sankareita. Illalla korfulaiset perheet kokoontuvat syömään perinteistä maaliskuiseen juhlapäivään kuuluvaa bakaliáros skordaliá -ateriaa, suolattua turskaa ja valkosipulista perunakastiketta. Korfun maaliskuuhun mahtuvat siis niin ilakoivat karnevaaniriennot kuin syvälliset isänmaalliset perinteetkin, jotka yhdessä johdattavat saaren kevääseen.

Tínos

Kykladien saariryhmään kuuluva Tínos herää maaliskuussa eloon yhden vuoden tärkeimmistä juhlistaan myötä. 25. maaliskuuta on Tínoksen kalenterissa poikkeuksellinen, sillä tuona päivänä vietetään sekä Neitsyt Marian ilmestyspäivän uskonnollista juhlaa että Kreikan itsenäisyyspäivän kansallista juhlaa. Tínoksen saari on kuuluisa pyhäköstään, Panagía Evangelístrian kirkosta, josta löytyy Kreikan arvostetuimpiin kuuluva Neitsyt Marian ikoni. Juuri Evangelismos-päivänä (Marian ilmestys) tämä ikoni on juhlan keskipisteenä. Aamulla tuhannet pyhiinvaeltajat kokoontuvat Tínoksen pääkaupunkiin (Horaan). Moni saapuu saarelle muiltakin Kreikan kolkilta osallistuakseen juhlallisuuksiin. Erityisen harras näky ovat uskovaiset, jotka kiipeävät satamasta jyrkkää mäkeä kirkolle polvillaan ryömien – tämä perinne on osoitus nöyryydestä ja kiitollisuudesta Neitsyt Marialle, jonka uskotaan suojelevan ja parantavan ikonin kautta. Kirkossa pidetään juhlava liturgia ja sen jälkeen järjestetään ikoninen kulkue: papit ja merivoimien upseerit kantavat hopeista Neitsyt Marian ikonia kaupungin läpi, kun taas kirkkokansaa ja matkailijoita tungeksii reitin varsilla kukkakimppuja kantaen. Ikonin kuljettamiseen osallistuu usein myös Kreikan laivaston edustajia – perinne juontaa juurensa vapaussotaan, jolloin Tínoksen Marian uskottiin suojelleen Kreikan sotilaita.

Samaan päivään kietoutuu myös Tínoksella itsenäisyyspäivän isänmaallisuus. Kun uskonnollinen kulkue päättyy, muuttuu tunnelma juhlavan riemukkaaksi: kaupungin keskusaukiolla alkaa kansallinen paraati, jossa Tínoksen koululaiset marssivat sinivalkoisiin asuihin ja perinnepukuihin pukeutuneina. He kantavat Kreikan lippuja juhlavasti kohottaen, ja paikalliset viranomaiset sekä saariston sotaveteraanit seuraavat ylpeinä vierestä. Ympäri kaupunkia kirkonkellot soivat ja ilmaan ammutaan usein kunnialaukauksia muistuttaen kansan kahtalaisesta juhlasta. Tínoksella 25. maaliskuuta on erityisen merkityksellinen myös siksi, että juuri Tínoksen saarelta löydettiin vuonna 1823 tuo ihmeitä tekevä Marian ikoni – tapahtuma, joka osaltaan kohotti taistelumieltä Kreikan vapaussodan aikana. Niinpä joka vuosi maaliskuussa Tínoksen juhla yhdistää syvän uskonnollisen hartauden ja isänmaallisen ilon: traditio, historia ja usko näkyvät jokaisessa kadunkulmassa pyhäpäivän aikana.

Naxos

Naxos, Kykladien suurin saari, elää maaliskuussa kahden erilaisen juhlatunnelman rytmissä. Mikäli karnevaaliaika ulottuu maaliskuuhun (riippuen pääsiäisen ajankohdasta), Naxoksen saarella jatkuu perinteinen Apokries-juhlinta, joka ammentaa sekä antiikin Dionysos-kultin perinteistä että venetsialaisista vaikutteista. Erityisen kuuluisa on Naxoksen kaupungissa järjestettävä Lampadiforia-soihtukulkue. Tämä iltamyöhällä karnevaalisunnuntaita edeltävänä lauantaina järjestettävä kulkue sai alkunsa paikallisten nuorten aloitteesta 1900-luvulla, ja siitä on tullut suosittu perinne. Satoja nuoria ja nuoria aikuisia kokoontuu Naxoksen vanhankaupungin linnoituksen (Kastro) portille, sytyttää soihtunsa ja lähtee liikkeelle yhtenä pitkäksi kiemurtelevana tuliketjuna. Soihtukulkue vaeltaa pitkin kapeita kujia alas satamaan, ja osallistujat esittävät rytmikästä huutoa ja laulua, joka muistuttaa antiikin aikaisia kevään juhlamenoja. Tuli rinteillä ja Dionysoksen henkeä juhlistava riehakkuus luovat maagisen tunnelman vanhankaupungin siluetin ylle. Seuraavana päivänä karnevaalin päätöspäivänä järjestetään vielä suuri karnevaaliparaati Naxoksen keskustan kaduilla: koristellut traktorivaunut, naamioasuiset tanssijat ja perinteiset soittajat valtaavat kaupungin. Karnevaali huipentuu usein symbolisesti ”Karnavalos”-hahmon polttamiseen – tämä olkinukke edustaa mennyttä vuotta ja sen polttaminen symboloi pahojen tapojen karkottamista ennen paaston alkua.

Paastonajan alettua maaliskuussa Naxoksellakin hiljennytään hetkeksi. Kuitenkin kuun loppupuolella koittaa 25. maaliskuuta, jolloin Naxos juhlii muiden mukana Kreikan kansallispäivää ja Marian ilmestystä. Naxoksen kaupunkiin ja kyliin ilmestyy varhain aamulla Kreikan lippuja talojen julkisivuihin. Päivä alkaa kirkoissa jumalanpalveluksilla – esimerkiksi Naxoksen kaupungin katedraalissa – jonka jälkeen järjestetään kouluparaateja. Naxoksen nuoret marssivat ryhdikkäästi kantaen lippua; etunenässä kulkevat parhaat oppilaat ja usein yksi heistä saa kunnian toimia lipunkantajana. Yleisö taputtaa tahdissa kun askeleet kumisevat marmorikatua pitkin. Myös Naxoksen perinneasunnoissa nähdään vanhoja kykladilaisia asuja: jotkut esiintyvät kansantanssiryhmissä paraatin jälkeen, esittäen Naxoksen saaren kansantansseja ja musiikkia kaupungin aukiolla. Nämä kansanperinteen esitykset tuovat lisäväriä kansallispäivän juhlintaan. Illansuussa perheet kerääntyvät koteihin tai tavernoihin syömään suolaista turskaa ja muita herkkuruokia, joita on lupa nauttia paastonkin keskellä juuri tänä erityispäivänä. Naxoksella maaliskuun juhlat näin nivoutuvat yhteen: alkukuun riehakas karnevaali vaihtuu kuun lopussa arvokkaaseen kansalliseen juhlaan – molemmat juhlat heijastavat saaren ylpeyttä omista traditioistaan ja kreikkalaisesta identiteetistään.

Skyros (Skiros)

Pikkuinen Skyroksen saari Egean pohjoisosissa herättää maaliskuussa huomiota ainutlaatuisella ja villillä karnevaaliperinteellään. Skyroksen karnevaali, joka sijoittuu laskiaissunnuntain aikaan helmi–maaliskuussa, on yksi Kreikan omaleimaisimmista. Sen keskushahmo on ”Geros” (Vanhus) – naamioitunut mies, joka pukeutuu päästä varpaisiin aidon vuohen karvaturkkiin ja ripustaa vyötärölleen jopa kymmeniä kiloja painavia lampaan- ja vuohenkelloja. Näitä kelloja Vanhus helisyttää taukoamatta liikkuessaan. Hänen rinnallaan tanssahtelee ”Korela” (Tyttö), nuorempaa hahmoa esittävä henkilö, joka on pukeutunut perinteiseen naisen kansanpukuun, kasvot usein huivilla peitettynä. Geros-hahmot kulkevat Skyroksen pääkylän kaduilla hurjia piruetteja pyörien ja hyppien – heidän liikkeensä saavat valtavat kulkuset kilisemään rytmikkäästi. Tuo kumea äänimaailma täyttää kujat ja pihat, kun useita Geros-hahmoja vaeltaa kylässä seurueineen. Kyläläiset liittyvät kulkueisiin, taputtavat ja laulavat perinnelauluja. Tunnelma on yhtä aikaa riehakas ja mystinen: perimätiedon mukaan metelöivillä kelloilla on tarkoitus karkottaa pahat henget ja herättää kevät kukoistukseen – aivan kuin muinaisissa Dionysos-juhlissa, joista Skyroksen karnevaalin uskotaan juontuvan. Karnevaaliviikonloppu Skyroksella onkin perinteinen kansanjuhla, jossa yhdistyvät pakanalliset kevään seremonioiden juuret ja ortodoksista pääsiäistä edeltävä riehakkuus.

Karnevaalin huipentuma ajoittuu sunnuntai-illalle ennen paaston alkua, jolloin Skyroksella järjestetään karnevaaliparaati: paikalliset kantavat itse tekemiään naamioita ja asuja, ja saaren kyläyhteisöt esittävät humoristisia sketsejä ja lauluja toinen toisilleen. Erityistä on, että Skyroksen karnevaaliperinne ei ole kaupallinen turistinäytös – se on säilynyt paikallisena juhlana, johon saarelaiset osallistuvat rakkaudesta omaan perintöönsä. Monet tapahtumista syntyvät spontaanisti; esimerkiksi Geros- ja Korela-ryhmät ilmestyvät kaduille odottamatta, tuoden yllätyksen iloa. Kathara Defteran koittaessa karnevaalihulinasta siirrytään paastonaikaan: Skyroksella kuten muuallakin kokoonnutaan ulos piknikille maistellen simpukoita, mustekalaa, taramasalata-mätiherkkua ja muita paastoravintoa. Samalla taivaalle nousee kirjavia leijoja symboloiden sielun puhdistumista. Skyroksella maaliskuu näyttäytyy näin kahtena ääripäänä – ensin alkukuun hurjat, ikivanhat karnevaalimenot, sitten kuun puolivälistä eteenpäin keväisen paaston rauhallinen odotus – ja molemmat ovat syvälle juurtuneita saaren tapoihin.

Skiathos

Skiathoksen saari Sporadien lomassa on maaliskuussa erityisen tunnettu 25. maaliskuuta kansallisjuhlan omintakeisesta viettotavastaan. Viime vuosina Skiathos on elvyttänyt kaksi vanhaa tapaa, ”eothino” ja ”lampadiforia”, jotka tuovat oman hohtonsa itsenäisyyspäivän juhlintaan. Eothinó, eli juhla-aamun herätys, tapahtuu varhain 25. maaliskuuta aamulla noin kello viisi. Tuolloin saaren asukkaat ja erityisesti nuoret kokoontuvat pimeässä aamuyössä kylän raitille. Yhtäkkiä kajahtaa ilmoille patrioottinen sävelmä tai ortodoksinen hymni – vanhan perinteen mukaisesti soitetaan torvia tai ammutaan pienoiskanuunoilla laukauksia – herättäen koko saaren juhlapäivän kunniaksi. Ihmiset tervehtivät toisiaan iloisesti; monille aikainen herääminen on kunnia-asia, jolla osoitetaan kunnioitusta menneille sukupolville. Eothino-perinne symboloi kansakunnan heräämistä vapauteen: se on saanut alkunsa jo ottomanivallan aikana, kun tällaisten salaisten aamuseremonioiden kerrotaan virittäneen toivoa vapaudesta.

Illalla Skiathoksella järjestetään toinen erikoinen tapahtuma, lampadiforía eli soihtukulkue. Noin kello 20.30 jälkeen, auringon laskettua, kaupungin kadut pimenevät sähkövaloista ja niille sytytetään kymmenien, jopa satojen, soihtujen loimu. Nuoret opiskelijat ja aikuiset lähtevät kulkueena liikkeelle kantaen palavien soihtujen valomerta läpi Skiathoksen kylän. He laulavat yhdessä perinteisiä isänmaallisia hymnejä ja hoilottavat kansanlauluja, jotka ylistävät sekä Kristuksen ylösnousemuksen valoa että Kreikan vapauden koittoa. Tämä tapa juontaa juurensa ottomanaikaan: lampadiforian symboliikassa yhdistyy uskonnollinen ja kansallinen valo – ikään kuin pääsiäisyön pyhä tuli rinnastuisi vapauden liekkiin, joka vapautti kreikkalaiset. Kulkueessa jokainen osallistuja pitelee kynttilää tai soihtua, ja kun he kulkevat, muodostaa liekkien jono ikimuistoisen näkymän pimeään iltaan. Kyläläiset seuraavat reunoilla, monet kantaen omia kynttilöitään ja yhtyen lauluun. Lopuksi saavuttaessa kylän keskustaan lauletaan yhteisesti kansallislaulu sekä kirkkoveisuja, ja kirkonkellot kumahtavat riemukkaasti. Skiathoksen 25. maaliskuuta on näin paitsi tavanomainen paraati- ja juhlapäivä (johon toki kuuluu myös koululaisten päivällä järjestämä lipuilla ja seppeleillä koristeltu kulkue), myös elämyksellinen yöjuhla. Nämä elvytetyt perinteet, eothino ja lampadiforia, antavat Skiathoksen itsenäisyyspäivälle aivan erityisen, nostalgisen ja yhteisöllisen tunnelman, jollainen harvalla muulla saarella on koettavissa.

Karpathos

Karpathoksen saari Dodekanesiassa ylläpitää maaliskuussa monia perinteitä, joissa näkyy saaren omaleimainen kansankulttuuri. Kevättalvella ennen paaston alkua Karpathoksen kylissä vietetään karnevaalia ja siihen liittyviä tapoja, ja osa näistä juhlista jatkuu maaliskuun alkuun silloin, kun pääsiäinen on myöhään keväällä. Erityisesti Karpathoksen Othoksen kylä on tunnettu puhtaan maanantain (Kathara Deftera) juhlastaan. Aamun valjetessa tuona maanantaina kylän keskusaukiolle kerääntyy väkeä pitkistä pitopöydistä nauttimaan: tarjolla on perinteisiä paaston alun ruokia, kuten vihreitä yrttejä, meressä pyydettyjä mustekaloja ja simpukoita sekä kikherneistä valmistettua pilahia. Musiikki alkaa soida jo varhain – paikalliset muusikot virittävät tsambounan (karpathoslaisen säkkipillin) ja lyyran. Tunnelma on riehakas, sillä karnevaalikauden viimeinen huuma saa vielä jatkoa: monet kyläläiset pukeutuvat naamiaisasuihin ja kiertävät talosta taloon leikkimielisesti keppostellen, tuoden naurua naapureille. Othoksen juhlassa on tapanäytellä myös perinteisiä pilailunäytelmiä; pukeudutaan esimerkiksi vanhoiksi isoäideiksi tai eläinhahmoiksi ja esitetään humoristisia kohtauksia paikallisesta elämästä. Tämä karnevaalin viimeinen hulvattomuus päättyy usein siihen, että kylän väki kokoontuu yhteen polttamaan symbolisesti ”karnevaalikuningasta” – olkinukketeosta, joka sytytetään palamaan illansuussa kylän laidalla. Tulen loimussa hyvästellään mennyt karnevaalivuosi ja toivotetaan paaston rauha tervetulleeksi.

Karpathoksen pohjoisosassa, kuuluisassa Olympoksen vuoristokylässä, maaliskuisiin juhliin liittyy ainutlaatuinen näky: monet kylän naiset pukeutuvat perinteisiin monivärisiin kansallispukuihin jokavuotisten juhlien kunniaksi. Puvussa on rinnan yli kiertävät kahdet rivit kultakolikoita ja huivit sekä päähineet, jotka kertovat kantajansa siviilisäädystä vanhan tavan mukaan. Erityisesti itsenäisyyspäivänä 25. maaliskuuta Olympos-kylän naisväki saattaa osallistua kirkonmenoihin ja koulun juhlaan nämä upeat puvut yllään, tuoden historiaa eläväksi nykyhetkeen. 25.3. Karpathoksellakin on virallinen juhlapäivä: saaren pääkaupungissa Pigadiassa järjestetään koulujen paraati, jossa oppilaat ja opettajat marssivat torvisoittokunnan tahdissa satamakadun halki. Rannikkovartioston alukset saattavat puhaltaa sumutorviaan kunnianosoituksena paraatin alkaessa. Kylissä papit pitävät rukoushetkiä sodassa kaatuneiden muistolle, ja päivän mittaan soivat sekä Kreikan että Dodekanesian liput saloissa. Paikallishistoriassa Karpathoksen asukkaat muistavat myös oman vapautumisensa toisen maailmansodan jälkeen – heidän itsenäisyysjuhlansa on sikäli kaksinkertainen: 1800-luvun vapautustaistelun muiston lisäksi Dodekanesian vapautus 1948 on läsnä riemussa. Iltaisin perheet kokoontuvat koteihin; aterialla on usein päivän kunniaksi paastosta huolimatta kalaa tai mereneläviä herkullisesti valmistettuna. Karpathoksen maaliskuu on siis yhdistelmä eloisaa kansanperinnettä ja perinteistä juhlavuutta: se alkaa karnevaalin ilottelulla Othoksen kaltaisissa kylissä ja päättyy kuun lopussa arvokkaaseen itsenäisyysjuhlaan koko saarella.

Santorini (Thíra)

Santorinin saarella maaliskuu on hiljaisemman talvikauden loppua, mutta siitä huolimatta muutamia merkittäviä vuotuisia tapahtumia osuu tälle kuulle. Mikäli karnevaalikausi venyy maaliskuun alkuun, saaren kylissä – kuten pääkaupunki Firassa tai perinteikkäässä Emboriossa – saatetaan nähdä karnevaalihenkisiä kulkueita. Lapsille järjestetään usein pukeutumisparaati, jossa pienet prinsessat ja merirosvot kulkevat kylänraitilla karkkia jakaen. Vaikka Santorini ei ole koko Kreikan mittakaavassa kuuluisin karnevaalikohde, paikalliset pitävät omat pienet Apokries-juhlansa: tavernoissa järjestetään naamiaisiltoja ja saaren nuoriso kisaa hauskimmista asuista. Karnevaalin jälkeen koittavana Puhtaana maanantaina santorinilaiset suuntaavat mielellään ulos luontoon. Monet perheet ajavat kukkuloille tai merenrantaan esimerkiksi Kamárin mustahiekkaiselle rannalle nauttimaan kevään ensipäivistä. Siellä lennätetään värikkäitä leijoja Kreetanmeren tuulessa ja maistellaan viininlehtikääryleitä, mustekalaa, merisiilin mätiä ja muita Santorinin keittiön paastospesialiteetteja. Paikalliset saattavat myös vierailla Profitis Ilias -vuoren luostarin läheisyydessä, jossa perinteisesti on siunattu leivät ja ruuat puhtaana maanantaina. Päivän päätteeksi moni suuntaa vielä tavernaan maistamaan fávaa, Santorinin kuulua keltaherneistä tehtyä sosetta, joka on suosittua paaston aikana.

Maaliskuun huipentaa Santorinillakin 25. päivän juhla. Kreikan itsenäisyyspäivää juhlistetaan saarella arvokkaasti mutta hieman pienimuotoisemmin kuin mantereella. Firassa, Santorinin pääkylässä, järjestetään aamulla jumalanpalvelus paikallisessa Panagia-tekun (Neitsyt Marian) kirkossa Marian ilmestyksen kunniaksi. Tämän jälkeen kylän keskusaukiolla kokoontuvat saaren koululuokat ja opettajat, ja alkaa juhlallinen paraati. Santorinin koululaiset marssivat rivistöissä kantaen Kreikan lippua – usein paraatin kärjessä astuu parhaat arvosanat saanut oppilas lipunkantajana, mitä pidetään suurena kunniana. Paratiisi kiertää Firan pääkatua pitkin, ja sen varrella asukkaat sekä matkailijat seuraavat taputtaen. Santorinin kunnan edustajat, papisto ja paikalliset järjestöjen lippulinnat asettuvat juhlakorokkeelle vastaanottamaan tervehdyksiä, kun marssijat kulkevat ohi. Vaikka Santorini tunnetaan eritoten kesän vilkkaudesta ja turismista, maaliskuun kansallispäivänä näkyy saaren paikallinen puoli: nuoret pukeutuvat perinteisiin kykladilaisiin asuihin, tytöillä sinivalkoiset nauhat hiuksissa ja pojilla siniset liivit. He esittävät usein paraatin jälkeen kansantansseja torilla – saattaa nähdä Santorinin omaa tanssia, jossa rytmit poljetaan kuuluisan viininsävyisen musiikin tahtiin. Päivän päätteeksi santorinilaiset perheet viettävät aikaa yhdessä, ja ruokalistalle kuuluu perinteisesti turskaa ja skordalia-kastiketta kuten muuallakin Kreikassa. Santorinin maaliskuuhun mahtuu siis ripaus talven karnevaaliperinnettä ja annos juhlavaa isänmaallisuutta, jotka molemmat valmistavat saaren väestöä kohti vilkkaampaa kevättä.

Chíos (Khios)

Chíoksen saari, tunnettu mastiikkapuiden ja rikkaan historian maa, elää maaliskuussa vahvasti perinteidensä kautta. Ennen pääsiäistä saarella pidetään yllä karnevaalikauden vanhaa kansanperinnettä, joka huipentuu puhtaan maanantain aikaan ainutlaatuisella tavalla. Erityisesti eteläisen Chíoksen Mastikakylissä – kuten Mesta, Ólymboi ja Lithi – järjestetään Kathara Defterana kuuluisa ”Agás”-näytelmä. Tämä Agás-perinne on peräisin ottomaanivallan aikakaudelta: kylän aukio muuttuu muka-hassunkuriseksi oikeussaliksi, jota hallitsee turkkilaiseksi tuomariksi pukeutunut hahmo, Aga. Paikalliset kokoontuvat yleisöksi, kun Aga istuu tuolillaan piippua poltellen ja kutsuu vuoronperään kyläläisiä eteen ”syytettä” varten. Nämä syytteet ovat leikkimielisiä ja usein kaksimielisen koomisia: esimerkiksi joku kyläläinen voidaan syyttää ”liiallisesta laiskuudesta pellolla” tai ”flirttailusta naapurin tytön kanssa”. Aga latelee moitteensa kovaäänisesti kansankieltä ja Chíoksen murretta käyttään, saaden yleisön nauramaan kyyneleet silmissä. ”Syytetyn” on maksettava sakko – yleensä pieni rahasumma – jonka tuomari humoristisesti määrää. Lopulta rahat käytetään yhteisen kestityksen kuluihin tai lahjoitetaan hyvään tarkoitukseen. Agas-kansanoikeus kierii kylästä kylään: esimerkiksi Mestassa pidetään esitys keskipäivällä, Ólymboissa illemmalla, jotta halukkaat voivat kiertää kokemassa useamman esityksen saman päivän aikana. Tämä satiraalinen tapahtuma on Chíoksen tapa hyvästellä karnevaaliaika naurun merkeissä ennen paaston vakavoitumista. Samana puhtaana maanantaina kylissä järjestetään myös muita iloja: on tanssia, paikalliset tarjoavat paastoruokia ohikulkijoille (kuten sitruunalla maustettua papusoppaa ja mastiksilla höystettyjä pikkuleipiä), ja nuoret lennättävät leijoja Mastíhan tuoksuisessa kevättuulessa.

Maaliskuun lopussa Chíos kohottaa sinivalkoiset lippunsa muiden Kreikan saarten tavoin. 25. maaliskuuta on saarella merkittävä sekä nykyhetkessä että historian kerroksissa. Aamulla Chíoksen kaupungissa järjestetään te Deum -jumalanpalvelus katedraalissa, minkä jälkeen kaupungin pääkadulla alkaa itsenäisyyspäivän paraati. Marssirivistöä johtavat usein merivoimien tarunhohtoisen ohjusvene ”Chiosin” miehistön edustajat tai saarella sijaitsevan sotilasosaston lipunkantajat. Heidän jäljessään etenevät koululaiset, partiolaiset ja paikalliset yhdistykset. Monet kantavat seppeleitä, jotka lasketaan paraatin jälkeen Vapauttajien patsaalle kaupungin puistossa. Chíoksen itsenäisyyspäivän juhlintaan liittyy syvä tunteikkuus, sillä saari koki vuonna 1822 yhden Kreikan historian kipeimmistä tapahtumista – Chíoksen massamurhan. Vaikka tuo tragedia tapahtui huhtikuussa, sen muisto elää vahvana. Siksi maaliskuun 25. päivä, joka symboloi koko kansan vapautusta ottomaanivallasta, on Chíoksella myös marttyyrien muistopäivä. Paraatin jälkeen monet suuntaavat Nea Monín luostariin tai muille merkittäville paikoille sytyttämään tuohuksia sodan uhrien muistolle. Kylissä järjestetään pienempiä kulkueita; esimerkiksi Kokkinidín kylässä kyläläiset kiertävät kantaen ikoneja ja Kreikan lippua, pysähtyen jokaisella sankarihaudalla laulamaan troparion-rukousveisun. Illalla Chíoksen perheet kokoontuvat kotiensa pöytiin. Päivällisellä tarjoillaan perinteiseen tapaan suolattua turskaa ja valkosipuliperunamuhennosta, mutta Chíoksella annos saa joskus paikallisen vivahteen – mastiksiliköörillä maustettu jälkiruoka saattaa päättää aterian. Näin Chíoksen maaliskuu yhdistää naurun ja kyyneleet: aluksi karnevaalin iloiset ivanäytelmät Agan tuomioistuimessa ja lopulta itsenäisyyspäivän juhlalliset, mutta toiveikkaat seremoniat, joissa menneiden sukupolvien kärsimykset kääntyvät vapauden juhlaksi.