Search

Tutustu virtuaalivideoihin Kreikan saarista !

KLIKKAA TÄSTÄ

Rodoksen historia

Antiikin Rodos

Rodoksen merkitys Kreikan ja Rooman valtakausilla: Rodos (kreikaksi Rhódos) nousi antiikin aikana Egeanmeren keskeisen sijaintinsa ansiosta merkittäväksi kauppa- ja merenkäynnin keskukseksi. Jo varhain saarella vaikutti doorilaisia kaupunkivaltioita (Ialysos, Kameiros ja Lindos), jotka perustivat siirtokuntia tärkeiden kauppareittien varrelle (esimerkiksi Faseeliksen Vähän-Aasian rannikolle ja Gelan Sisiliaan) vahvistaen Rodoksen asemaa Välimeren kaupankäynnissä​. Aleksanteri Suuren imperiumin hajottua Rodos säilyi pitkään itsenäisenä kaupunkivaltiona ja merkittävänä toimijana hellenistisessä maailmassa. Sen strateginen sijainti Välimeren itäosassa teki saaresta arvokkaan liittolaisen ja kohteen: sanottiinkin, että Rodoksen hallinta tarkoitti Kreikan ja itäisen Välimeren kauppareittien hallintaa.

Rodoksen vauraus huipentui 200-luvulla eaa., jolloin saari kukisti Makedonian Demetrioksen piirityksen ja juhlisti voittoa pystyttämällä kuuluisan Rodoksen kolossin. Tämä noin 33 metriä korkea pronssinen auringonjumala Heliosin patsas vartioi satamaa vuodesta 280 eaa. ja lukeutui antiikin seitsemään ihmeeseen. Kolossi symboloi Rodoksen vaurautta ja puolustustahtoa, mutta se ehti seistä vain reilut puoli vuosisataa – voimakas maanjäristys sortti patsaan vuonna 227 eaa., ja jättimäiset pronssijäänteet lojuivat satamassa vuosisatoja​. Hellenistisellä kaudella Rodos rakensi vahvan laivaston ja hallitsi ympäröiviä saaria, kunnes liittoutui nousevan Rooman kanssa. Rooman valtakunnan alaisuuteen Rodos joutui vähitellen 100-luvulla eaa. menettäen itsenäisyytensä vuonna 164 eaa. Roomalaiskaudella saari säilyi kuitenkin taloudellisesti ja kulttuurisesti merkittävänä: se oli edelleen tärkeä kaupan solmukohta etenkin viljakaupassa, ja sen laivasto auttoi pitämään merirosvot kurissa Rooman rauhan aikana​.

Rodos tunnettiin myös oppineisuudestaan – saaren kouluissa opetti aikansa kuuluisia filosofeja ja reetoreita, ja monet roomalaiset aateliset hakeutuivat opiskelemaan sinne.

Bysantin ja keskiajan Rodos

Saari osana Bysantin valtakuntaa: Länsi-Rooman tuhon jälkeen 300-luvun lopulla Rodos jäi osaksi Itä-Roomaa eli Bysantin valtakuntaa (alkaen vuodesta 395 jaa.). Varhaisbysanttisella ajalla Rodos toimi Provincia insularum -maakunnan pääkaupunkina ja säilytti asemansa merkittävänä satamana. Saarella laadittiin koko Välimerellä tunnettu Rodoksen merilaki (Nomos Rhodion Nautikos), kokoelma merioikeuden säädöksiä, jota käytettiin laajasti Bysantin ajalla ja joka vaikutti myöhemmin kansainvälisen merioikeuden kehitykseen​.

Rodos kärsi kuitenkin levottomuuksista: 600-luvulla sassanidien Persia valtasi saaren hetkeksi (622–623) ja pian tämän jälkeen arabien Umaijadikalifaatti valloitti Rodoksen vuonna 654. Arabit veivät tuolloin mukanaan Kolossin metalliset jäännökset, jotka myytiin legendan mukaan romumetallina​.

Vaikka arabit ryöstivät ja miehittivät saaren ajoittain, Bysantti onnistui lopulta palauttamaan valtansa. 700–1000-luvuilla Rodos kuului Bysantin Kyproksen themaan (merentakaiseen provinssiin) ja oli tunnettu laivanrakennus- ja kauppakeskus Egeanmerellä​.

Bysantin keskushallinnon heiketessä ristiretkien aikaan 1200-luvulla saari joutui lyhyeksi ajaksi paikallisten ylimysten ja kilpailevien valtiaiden, kuten Genovan, hallintaan. Tämä välivaihe päättyi, kun Nikaian keisarikunta (Bysantin jäännevaltio) palautti Rodoksen bysanttilaiseen yhteyteen vuoteen 1261 mennessä.

Johanniittain ritarikunnan valta: Vuonna 1309 alkoi Rodoksen uusi aikakausi, kun Johanniittain ritarikunta (Hospitaaliritarit, myöh. Maltan ritarit) valloitti saaren ja asetti päämajansa sinne​.

Ritarit uudelleenrakensivat Rodoksen kaupungin eurooppalaisen keskiajan ihanteiden mukaiseksi linnoituskaupungiksi. Vanhakaupunki ympäröitiin vahvoilla muureilla ja jaettiin ylä- ja alapiireihin; ritarit rakensivat näyttäviä goottilaisia rakennuksia, joista kuuluisimpana mainittakoon massiivinen Suuren mestarin palatsi.​

Kaupungin muureja vahvistettiin italialaisten insinöörien avulla kestämään aikakauden uusinta tuliaseiden kehitystä, ja nämä puolustukset kestivät useita piirityksiä. Rodos torjui esimerkiksi Egyptin sulttaanin hyökkäyksen vuonna 1444 sekä osmanien sulttaani Mehmet II:n suuren piirityksen vuonna 1480. Ritarivallan aikana (n. 1310–1522) saari vaurastui ja siitä tuli Välimeren itäosan kaupallinen ja kulttuurinen keskus, eräänlainen kristittyjen etuvartio Osmanien valtakunnan liepeillä. Rodoksen keskiaikainen kaupunki säilyi jatkuvasti asuttuna myös ritarikauden jälkeen, mikä on melko harvinaista Euroopassa – vanhakaupunki on yhä tänä päivänä elävä kaupunginosa. Sen poikkeuksellinen säilyneisyys ja historiallinen arvo tunnustettiin vuonna 1988, jolloin Rodoksen keskiaikainen vanhakaupunki julistettiin UNESCO:n maailmanperintökohteeksi​.

Rodos onkin yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista linnoituskaupungeista, jossa näkyy kerrostuneena niin bysanttilainen kuin ritarikunnankin perintö. Ritarivallan päätti lopulta Osmanien sulttaani Suleiman Suuri, joka valtavan armeijansa tukemana onnistui valloituksessa vuonna 1522 pitkän piirityksen jälkeen – tämän tappion myötä johanniitat joutuivat vetäytymään saarelta​.

Osmannivallan ja Italian hallinnan aika

Osmanien imperiumin alaisuudessa: Vuodesta 1522 alkaen Rodos kuului lähes neljän vuosisadan ajan Osmanien valtakuntaan​.

Osmanivallan aikana saaren ilme ja väestörakenne muuttuivat. Islamilainen kulttuuri juurtui Rodokselle: ortodoksikirkkoja muutettiin moskeijoiksi, ja kaupunkikuvaan ilmestyivät turkkilaiset minareetit, kupolit, public hamamit (kylpylät) ja itämaista tyyliä edustavat talot. Vanhassakaupungissa eli rinnakkain monia yhteisöjä – kreikkalais-ortodoksit, muslimiturkkilaiset sekä juutalaiset. Osmanit sallivat espanjanjuutalaisten (sefardien) asettua Rodoslle 1500-luvulla, ja saaren juutalaisväestö kasvoi merkittäväksi. Tästä perintönä on yhä olemassa vuonna 1557 rakennettu Kahal Shalom -synagoga, joka on nykyään Kreikan vanhin toimiva synagogarakennus ja muistuma Rodoksen monikulttuurisesta menneisyydestä​.

Yhteiselämään sisältyi kuitenkin myös jännitteitä: esimerkiksi vuonna 1840 Rodoslla levisi perätön huhu, jonka mukaan juutalaiset olisivat surmanneet kristityn pojan rituaalimurhassa. Tämä Rodoksen verisolvaus (blood libel) johti useiden juutalaisten pidätyksiin ja kuvastaa aikakauden uskonnollisia jännitteitä​.

Pääosin Osmanien aika oli kuitenkin suhteellisen vakaa kausi, jolloin Rodos hyödynsi sijaintiaan Välimeren kaupassa myös osana suurta imperiumia. 1800-luvun loppupuolella Osmanien vallan heiketessä suurvallat (kuten Britannia ja Ranska) kiinnostuivat strategisesta Rodos-saaresta, mutta lopulta Italia ehti ensin.

Italian hallinnon alaisuudessa: Italia valtasi Rodoksen Osmanien imperiumilta vuonna 1912 käydyn Italian–Turkin sodan yhteydessä​.

Ensimmäisen maailmansodan melskeissä italialaiset jäivät hallitsemaan myös muita Dodekanesian saaria, ja vaikka välirauhansopimus velvoitti heitä palauttamaan saaret Turkille, ehdittiin Lausannen rauhassa 1923 vahvistaa Rodoksen ja Dodekanesian jääminen pysyvästi Italialle​.

Näin alkoi Italian hallinta (1912–1943) saarella. Italialaiskaudella Rodos modernisoitiin osaksi Italian siirtomaavaltaa. Saarelle muutti tuhansia italialaisia siirtolaisia, joille perustettiin uusia kyliä ja maatiloja​.

Rodos liitettiin Italian Egean saarten italialaiseen maakuntaan (Isole Italiane dell’Egeo) ja siitä kaavailtiin jopa virallista Italian provinssia. 1920- ja 30-luvuilla italialaiset rakensivat kaupunkiin uusia julkisia rakennuksia ja infrastruktuuria: he paransivat teitä, satamia ja palveluja sekä pystyttivät näyttäviä rakennuksia, kuten Hotelli Rodonin ja Teatro Puccinin, sekä hallintorakennuksia moderniin klassistiseen tyyliin​.

Italialaishallinto pyrki aktiivisesti italialaistamaan Rodoksen kulttuuria – Benito Mussolini halusi tehdä saaresta tukikohdan, josta Italian vaikutusvalta leviäisi Kreikkaan ja Lähi-itään​.

Modernisoinnin varjopuolena italialaiset myös purkivat joitakin vanhoja rakennuksia, erityisesti ottomaanikauden perintöä, jotka eivät heidän mielestään sopineet moderniin kaupunkikuvaan​.

Italialaisten aikana Rodos säilytti monikulttuurisen luonteensa, mutta fasistisen ideologian vaikutus alkoi näkyä 1930-luvun lopulla. Vuonna 1938 Mussolinin hallitus sääti rotulait, jotka syrjivät saaren juutalaisia: juutalaiset erotettiin valtion viroista ja kouluista, ja heidän omistuksessaan olevien yritysten toimintaa rajoitettiin ankarasti​.

Nämä toimet olivat enteitä tulevasta synkästä kohtalosta, joka odotti Rodoksen juutalaisyhteisöä toisen maailmansodan aikana.

Toisen maailmansodan ja itsenäisyyden aika

Rodos sodan aikana (1939–1945): Toisen maailmansodan syttyessä Rodos toimi Italian hallinnassa akselivaltojen etuvartiona itäisellä Välimerellä. Sodan alkuvuosina saari säästyi rintamataisteluilta, mutta Italian antauduttua liittoutuneille syyskuussa 1943 Rodos joutui nopeasti tapahtumien keskiöön. Britannian joukot yrittivät vallata saaren rauhanomaisesti houkuttelemalla italialaisen varuskunnan puolelleen, mutta Saksa ennakoi tämän. Rodoksen taistelu syyskuussa 1943 päättyi Saksan armeijan miehitykseen – saksalaiset valtasivat saaren ja liittoutuneiden Dodekanesian sotaretki epäonnistui​.

Saksalaismiehityksen aikana Rodos kärsi ankarasti. Erityisen tuhoisaa oli Natsi-Saksan toimeenpanema holokausti saarella: heinäkuussa 1944 saksalaiset keräsivät rodoslaiset juutalaiset ja deportoivat noin 1 700 miestä, naista ja lasta Auschwitzin keskitysleirille. Vain hyvin harvat, muutamat kymmenet, selvisivät hengissä tästä joukosta​.

Turkin rohkea konsuli Selahattin Ülkümen onnistui diplomaattisin keinoin pelastamaan noin 42 juutalaista (noin 200 henkeä heidän perheitään mukaan lukien) vetoamalla näiden Turkin kansalaisuuteen, mutta valtaosa Rodoksen vuosisataisesta juutalaisyhteisöstä menehtyi holokaustissa​.

Liittoutuneet pommittivat Rodosia satunnaisesti, mutta suursota ei muuten ulottunut laajoihin maaoperaatioihin saarella. Vasta Saksan tappion hetkellä tilanne muuttui: saksalaisjoukot antautuivat Rodoslla 8. toukokuuta 1945, ja brittiläiset joukot ottivat saaren haltuunsa​.

Rodos siirtyi sodan jälkeen Britannian sotilashallinnon alaisuuteen odottamaan lopullista ratkaisuansa.

Liittyminen Kreikkaan (1947): Vuonna 1947 Rodoksen asema ratkesi osana toisen maailmansodan rauhansopimuksia. Pariisin rauhankonferenssissa päätettiin, että Rodos ja muu Dodekanesia liitetään virallisesti Kreikkaan. Liitos astui voimaan maaliskuussa 1947, jolloin yli 600 vuoden tauon jälkeen Rodos palasi kreikkalaisen hallinnon piiriin​.

Saarella olleet italialaiset siviilit ja sotilaat evakuoitiin takaisin Italiaan – arviolta 6 000 italialaista poistui Rodoselta liitoksen yhteydessä​.

Kreikan valtio integroi Rodoksen hallinnollisesti osaksi maataan (Dodekanesian prefektuurina) ja myönsi saaren muslimivähemmistölle Kreikan kansalaisuuden. Huomionarvoista on, että rodoslaiset muslimiyhteisöt säästyivät vuonna 1923 tehdyn väestönvaihdon vaikutuksilta, sillä Rodos ei tuolloin kuulunut Kreikkaan​.

Näin ollen Rodoksella on edelleen pieni turkkilaistaustainen vähemmistö, joka on osa saaren kulttuurista kirjoa. Liittymisen jälkeisinä vuosina Rodos alkoi hitaasti toipua sodan vaurioista ja kehittyä osana Kreikkaa. Vuonna 1949 saari sai vielä diplomatian näyttämön roolin, kun Ródoksella järjestettiin Israelin ja arabivaltioiden väliset aselepo-neuvottelut palestiinalaiskysymyksessä, mikä korosti sen geostrategista sijaintia Välimerellä.

Moderni Rodos

Nykyajan kehitys ja matkailun kasvu: Toisen maailmansodan jälkeen Rodos on kehittynyt rauhan aikana merkittäväksi taloudelliseksi ja kulttuuriseksi keskukseksi Kreikassa. Erityisesti matkailu on noussut saaren talouden veturiksi 1950-luvulta lähtien. Aluksi matkailu oli vaatimatonta, mutta 1960-luvulta alkaen aurinkolomien suosion kasvu Euroopassa käänsi Rodoksen talouden suunnan. Saaresta tuli 1900-luvun loppuun mennessä yksi Euroopan suosituimmista lomakohteista.​

Matkailijoiden määrä on kasvanut huimasti: Rodos on nykyisin Kreetan jälkeen Kreikan toiseksi vierailluin saari – esimerkiksi vuonna 2014 Rodoksella kävi noin 1,93 miljoonaa turistia​.

Matkailun tuoma vauraus on nostanut saaren elintasoa koko Kreikan mittakaavassa, ja palvelusektori dominoi taloutta​.

Perinteinen maatalous (oliivit, viini, sitrushedelmät) ja kalastus jatkuu edelleen maaseudulla, mutta matkailu sekä siihen liittyvät palvelut (hotellit, ravintolat, kauppa) muodostavat nykypäivän Rodoksen talouden perustan. Rodoksen kaupungin satama on vilkas risteily- ja matkustajasatama, ja saarella on kansainvälinen lentoasema, joka avattiin jo Italian aikana (Maritsa, sittemmin uusi Diagoras-lentoasema) ja joka nykyään yhdistää Rodoksen suorin lennoin moniin Euroopan kaupunkeihin.

Kulttuurinen merkitys nykypäivänä: Rodoksen rikas ja monikerroksinen historia näkyy vahvasti saaren nykypäivässä ja kulttuurissa. Keskiaikainen vanhakaupunki on yhä elinvoimainen kaupungin osa, jossa asuu vakituista väestöä ja joka houkuttelee kävijöitä eri puolilta maailmaa. Sen urbaani kudos on ainutlaatuinen sekoitus eri aikakausia: kapeilla kaduilla ja muurien suojissa voi nähdä vierekkäin ritarikunnan aikaisia rakennuksia, ottomaanien ajan arkkitehtuuria sekä italialaiskaudella rakennettuja rakennuksia, jotka yhdessä muodostavat omaleimaisen miljöön​.

Esimerkiksi moskeijoiden minareetit kohoavat lähelle goottilaisia kirkkoja ja ritarien palatseja, ja italialaisella rationalistisella tyylillä rakennetut hallintorakennukset täydentävät kaupunkikuvaa. Rodos vaalii tätä perintöä: vanhankaupungin muureja ja rakennuksia restauroidaan ja suojellaan tarkoin, ja alueella toimii museoita (kuten Arkeologinen museo entisessä Johanniittain sairaalassa) sekä kulttuurikeskuksia, jotka esittelevät saaren historiaa.

Myös muualla saarella näkyy menneiden vuosisatojen vaikutus – Lindoksen akropolis antiikin temppeleineen, lukuisat linnakkeet ja muinaiset rauniot kertovat Rodoksen pitkästä asutuksesta. Nyky-Rodos onkin eräänlainen ulkoilmamuseo ja samalla moderni yhteisö: siellä järjestetään vuosittain festivaaleja ja tapahtumia, jotka juhlistavat niin antiikin Helios-jumalaa kuin ortodoksista perinnettäkin. Saarella asuu noin 120 000 ihmistä (2022) ja se on hallinnollisesti osa Kreikkaa (Etelä-Egean alue), mutta sen ilmapiirissä ja kulttuurissa on havaittavissa kansainvälisiä piirteitä sen historiasta johtuen. Rodoksen monimuotoinen historia – antiikin kreikkalaisten, ristiretkiritarien, osmanien ja italialaisten vaikutteet – on muovannut saaresta ainutlaatuisen kohtauspaikan idän ja lännen välillä. Tämä perintö heijastuu nykypäivän Rodoslaisten ylpeytenä omasta saarestaan sekä elävänä kulttuurina, joka rikastuttaa koko Kreikan kulttuurista mosaiikkia. Rodos on tänä päivänä yhtä lailla suosittu matkailukohde kuin historiallinen aarreaitta, missä menneisyys ja nykyisyys kohtaavat kiehtovalla tavalla.

Lähteet: