Kreikan saarilla tammikuussa järjestettävät vuosittaiset tapahtumat

Kreeta

Kreetalla tammikuu alkaa perinteisillä uudenvuodenjuhlilla. Uudenvuodenpäivänä (1. tammikuuta) vietetään sekä vuoden vaihtumista että ortodoksisessa kalenterissa Pyhän Basileioksen päivää. Kodeissa ja yhteisöissä leikataan vasilopita-niminen uuden vuoden kakku, johon on leivottu kolikko – onnekas löytää palastaan rahan ja saa uskomusten mukaan hyvää onnea koko vuodeksi. Samana päivänä monet osallistuvat kirkon aamupalvelukseen pyhän Basileioksen kunniaksi.

Loppiainen eli Theofania (6. tammikuuta) on Kreetan saarilla vuoden ensimmäinen suuri uskonnollinen juhla. Tuolloin rannikkokaupungeissa – esimerkiksi Hanian ja Iraklionin satamissa – järjestetään vedenpyhitysseremonia, jossa ortodoksipappi siunaa meren ja heittää puisen ristin veteen. Useat nuoret miehet (ja nykyään joskus naisetkin) sukeltavat kylmään veteen kilvan noutamaan ristin takaisin. Ristin ylös tuonut voittaja saa papin siunauksen, ja hänen katsotaan saavan erityistä onnea ja kunniaa alkavalle vuodelle. Tapahtuma on koko yhteisön juhla: paikalle kokoontuu kaupunkilaisten lisäksi myös lähiseudun asukkaita seuraamaan perinnettä. Myös paikalliset kalastajat tuovat veneensä satamaan siunattaviksi. Theofania symboloi Jeesuksen kastetta Jordan-virrassa, ja veden pyhitys karkoittaa samalla joulun aikaan kansantarinoissa liikkuneet kallikantzaroi-henget (pahat pikkuriiviöt). Loppiainen on pyhäpäivä, joten monet perheet viettävät aikaa yhdessä seremonian jälkeen.

Heti loppiaisen jälkeisenä päivänä 7. tammikuuta vietetään Pyhän Johannes Kastajan muistopäivää. Kreetalla tämä merkitsee erityisesti monien etunimeltään Johanneksen (kreikaksi Yannis) nimipäivän juhlintaa: kodeissa pidetään nimipäivävastaanottoja ja tarjotaan vieraille makeisia, vaikka varsinaisia julkisia tapahtumia ei järjestetä. Tammikuun puolivälissä Kreetalla kunnioitetaan lisäksi eräitä tärkeitä pyhimyksiä paikallisilla kirkkopyhillä. Esimerkiksi Pyhän Antonioksen päivä (17. tammikuuta) on merkittävä uskonnollinen tapahtuma tietyillä seuduilla. Rethymnonin maakunnassa Patsoksen kylän lähellä sijaitsee Agios Antonios -luolakirkko, jonne kokoontuu vuosittain satoja ihmisiä Pyhän Antonioksen päivänä. Kyläläiset ja pyhiinvaeltajat saapuvat jo varhain aamulla osallistumaan jumalanpalvelukseen tässä kallionseinämään rakennetussa pienessä kappelissa, joka on omistettu erakkojen suojeluspyhimykselle Antoniokselle. Juhlaan kuuluu kirkkopalveluksen lisäksi yhteisöllinen ateria tai kahvitarjoilu kappelin lähettyvillä, ja monet ottavat astioihin talteen luolan katosta tihkuvaa vettä, jota pidetään pyhitettynä. Samankaltaisia, joskin pienimuotoisempia pyhimysten päivän juhlia järjestetään muissakin Kreetan kylissä tammikuussa silloin, kun paikallisen kirkon nimikkopyhä osuu tälle kuukaudelle (esimerkiksi Pyhän Athanasioksen päivä 18.1. joissakin seurakunnissa). Tammikuun lopussa, 30. päivänä, vietetään vielä ortodoksisessa maailmassa Kolmen hierarkin juhlaa, jolloin muistellaan kolmea tärkeää varhaiskirkon opettajaa (Basileios Suuri, Gregorios Teologi ja Johannes Krysostomos). Kreetalla tämä juhlapäivä näkyy lähinnä koulujen ja opettajien kirkkokäyntinä sekä jumalanpalveluksina; laajoja kansanjuhlia tai ulkoilmatapahtumia ei kolmen pyhän päivänä yleensä järjestetä.

Rodos

Rodoksen saarella tammikuun alkuun liittyy samanlaisia perinteitä. Uudenvuodenpäivänä (1.1.) vaihdetaan lahjoja ja leikataan vasilopita-kakku hyvän onnen merkiksi, ja monet käyvät kirkossa pyhän Basileioksen päivän liturgiassa. Tammikuun 6. päivänä Rodos juhlistaa näyttävästi Theofaniaa. Rodoksen kaupungissa järjestetään pyhän veden siunaus perinteisesti Mandrakin satamassa, kuuluisien peurapatsaiden lähettyvillä, jossa metropoliitta johtaa juhlallisen seremonian. Pappi heittää ristin mereen, minkä jälkeen joukko nuoria sukeltajia hyppää hyytävään veteen tavoittelemaan sitä. Ristin ylös nostanut sukeltaja saa papiston siunauksen ja symbolisen palkinnon. Tilaisuus on juhlava ja houkuttelee paikalle paljon väkeä, mukaan lukien viranomaisia; usein myös saaren merivoimien edustajat osallistuvat kunniavartioon. Vastaavat vedenpyhitys- ja ristinsukellustapahtumat järjestetään myös muissa Rodoksen rannikkokylissä kyseisenä päivänä. Seremonian jälkeen on tapana siunata paikalle saapuneet veneet, ja rodoslaiset kerääntyvät satamakahviloihin lämmittelemään sekä juhlistamaan loppiaista yhdessä.

Muut tammikuun perinteiset juhlat Rodosilla ovat luonteeltaan pienimuotoisempia. Pyhän Johannes Kastajan päivä 7. tammikuuta merkitsee monille nimeltään Yannis oleville rodoslaisille nimipäivää, jota juhlitaan perhepiirissä. Samoin Pyhän Antonioksen päivä (17. tammikuuta) huomioidaan lähinnä jumalanpalveluksilla niissä kirkoissa, jotka on omistettu tälle pyhälle – jos jossakin kylässä on Agios Antonios -kappeli, siellä pidetään messu. Laajoja kansanjuhlia ei näihin pyhimysten päiviin liity, mutta kyläyhteisöissä saatetaan järjestää pientä kestitystä kirkonmenojen jälkeen. Kuten muuallakin Kreikassa, rodoslaiset viettävät pyhimysten muistopäiviä kunnioittamalla omia suojeluspyhiään ja kokoontumalla yhteen sukulaisten kanssa.

Korfu (Kerkyra)

Jooniansaariin kuuluva Korfu vaalii tammikuisia kirkkoperinteitä näyttävästi. Uudenvuodenpäivänä saaren asukkaat juhlistavat vuoden vaihtumista perhepiirissä ja noudattavat Pyhän Basileioksen päivän tapoja – lapset saavat lahjoja myyttiseltä ”Agios Vasilikselta” ja vasilopita-kakku leikataan kodeissa onnea tuomaan. Theofania (6. tammikuuta) on Korfulla vuoden ensimmäinen suuri uskonnollinen juhla ja koko saaren yhteinen tapahtuma. Korfun kaupungissa järjestetään loppiaisaamuna ristisaatto pääkirkosta vanhan linnoituksen edustalla olevalle satamalaiturille. Perinteisesti paikalla on yksi kaupungin kuuluisista filharmonisista orkestereista säestämässä juhlakulkueen etenemistä. Vedenpyhitys tapahtuu linnakkeen juurella: metropoliitta lukee rukoukset ja heittää siunatun ristin Joonianmereen. Useat nuoret miehet hyppäävät mereen tavoittelemaan ristiä, ja onnekas löytäjä kantaa sen ylös hurraavan yleisön edessä. Tämän jälkeen papit siunaa paikalla odottavat veneet ja kalastaja-alukset. Juhlaan osallistuu satoja korfulaisia sekä paikallisviranomaisia, ja ilmapiiri on yhtä aikaa harras ja riehakas – monet suuntaavat seremonian jälkeen kaupungin kahviloihin nauttimaan kuumaa juotavaa ja vaihtamaan uuden vuoden toivotuksia.

Myös Korfulla tammikuussa vietettävät pyhimysten päivät näkyvät lähinnä kirkollisina menoina ja nimipäivien viettona. 7. tammikuuta Pyhän Johanneksen päivä on nimipäiväjuhlan aika monille paikallisille, ja 17. tammikuuta vietetään Pyhän Antonioksen päivää jumalanpalveluksin etenkin niissä kylissä, joiden kirkko on omistettu tälle pyhälle. Laajaa kansanjuhlintaa nämä päivät eivät Korfullakaan sisällä, mutta monissa perheissä kokoonnutaan illalliselle tai kahville pyhimysten kunniaksi. Tammikuu Korfulla päättyy ortodoksiseen Kolmen hierarkin juhlapäivään (30.1.), jolloin kouluissa on vapaa ja kaupungin kirkoissa pidetään juhlaliturgioita, mutta se ei muodosta erillistä ulkoilmatapahtumaa.

Zakynthos

Zakynthoksen saarella tammikuun kohokohta on loppiaisen uskonnollinen juhla. Uudenvuodenpäivänä (1.1.) noudatetaan perinteitä kuten muuallakin Kreikassa – perheet kokoontuvat, lapsille tuo lahjoja myyttinen Agios Vasilis (Pyhä Basilius) ja vasilopita jaetaan onnen tuojaksi. Theofania (6. tammikuuta) näkyy erityisesti Zakynthoksen kaupungissa, jossa järjestetään näyttävä vedenpyhitysseremonia satamassa. Aamupäivällä kaupungin katedraalissa (Pyhän Dionysioksen kirkossa) pidetään juhlaliturgia, jonka jälkeen arkkipiispa, papisto ja kirkkokansa kulkevat kulkueena satamalaiturille. Siellä metropoliitta lukee rukoukset ja heittää ristin Joonianmeren aaltoihin. Useat paikalliset nuorukaiset sukeltavat kirkkaaseen mutta kylmään veteen kilpaillen ristin löytämisestä. Koko satama-alue raikuu suosionosoituksista, kun onnellinen löytäjä nostaa ristin näkyviin ja palauttaa sen papille suudeltavaksi. Tämän perinteen uskotaan tuovan siunausta sekä ristin noutajalle että koko yhteisölle. Samalla papisto siunaa satamassa odottavat veneet ja paikalle kerääntyneen väkijoukon. Vastaavia loppiaisrituaaleja vietetään Zakynthoksen muissakin rannikkokylissä, joskin pienemmässä mittakaavassa: pappi saattaa siunata esimerkiksi pienen kalasataman vedet ilman sukelluskilpaa. Loppiaisjuhlaan Zakynthoksella liittyy usein myös musiikkia – saaren kantades-serenadiperinne ja kirkkokuorot säestävät juhlapäivää, tuoden iloisen sävyn hartaan toimituksen rinnalle.

Muut tammikuun vuotuisjuhlat Zakynthoksella ovat pääasiassa kirkollisia. Pyhän Johanneksen päivä 7.1. on tärkeä nimipäivä monille saarelaisille, ja tuolloin pidetään Johannes Kastajan kunniaksi messuja. 17. tammikuuta vietetään Pyhän Antonioksen päivää tietyissä kappeleissa, jos Antonios on paikallinen suojeluspyhimys, mutta laajempaan kansanjuhlintaan päivä ei yleensä johda. Kuukausi päättyy täälläkin koululaisten vapaapäivään 30.1., jolloin Kolmen hierarkin päivää kunnioitetaan liturgioilla muttei julkisilla juhlilla.

Hydra

Argo-Saronian saariryhmään kuuluva Hydra tunnetaan eloisan yhteisöllisestä loppiaistraditiostaan. Tammikuun 6. päivänä saaren pääkylän satama-alue täyttyy hydralaisista, jotka saapuvat seuraamaan Theofania-päivän vedenpyhitysseremoniaa. Juhlallisuudet alkavat jo aattoiltana (5.1.), jolloin paikalliset käyvät kirkossa hakemassa pyhitettyä vettä astioihin viedäkseen kotiensa suojaksi – vanhan tavan mukaan talojen emännät pirskottelevat tätä vihkivettä huoneisiin pahojen henkien karkottamiseksi ennen loppiaisaamua. Varsinaisena loppiaispäivänä koko saari hiljentyy aamulla liturgiaan, jonka jälkeen pappi ja kirkkoväki siirtyvät satamalaiturille. Hyvän sään salliessa ortodoksipappi heittää puisen ristin kristallinkirkkaaseen meriveteen ja joukko rohkeita nuoria miehiä hyppää perään. Hydran pienessä satama-altaassa useita uimareita kilvoittelee ristin nostamisesta – voittajaa pidetään erityisen siunattuna. Risti palautetaan papille, joka siunaa sillä läsnäolijat ja sataman vedet. Hydra on perinteikäs merenkulkijayhteisö, joten myös saaren pienet kalastusalukset ja veneet saavat loppiaisena papin siunauksen. Tapahtumaan osallistuvat niin perheet kuin satunnaiset talvivieraatkin, ja seremonian jälkeen juhla jatkuu usein läheisissä tavernoissa lämpimän ruuan, viinin ja musiikin merkeissä.

Pienellä Hydran saarella tammikuussa ei vietetä muita suuria juhlia, mutta loppiaisperinteen lisäksi paikalliset huomioivat myös nimipäiviä. Esimerkiksi 7. tammikuuta monessa kodissa juhlitaan Ioanniksen (Johanneksen) nimipäivää perinteisin menoin. Mikäli jollakin saaren kappelilla on tammikuussa vietettävä suojeluspyhimyksen juhla (esimerkiksi Pyhän Antonioksen päivä), kokoonnutaan siellä pieneen kirkkojuhlaan kyseisenä päivänä. Muuten talvikausi Hydralla on hiljaisempaa aikaa, ja vuotuisia perinteitä vaalitaan ennen kaikkea perhe- ja kyläyhteisöjen parissa.

Mykonos

Talvikaudella rauhoittuva Mykonos juhlii tammikuussa lähinnä kirkollisia vuosijuhlia paikallisyhteisön voimin. Vuoden ensimmäisenä päivänä (1.1.) mykonoslaiset kokoontuvat perhepiirissä leikkaamaan vasilopita-kakkua ja toivottamaan toisilleen onnea uudelle vuodelle. Tammikuun 6. päivänä saari herää henkiin Theofania-juhlan aikaan. Mykonoksen pääkylän (Chora) satamassa järjestetään aamupäivällä perinteinen vedenpyhitys, johon osallistuvat saaren papit ja asukkaat. Jumalanpalveluksen jälkeen kulkue siirtyy vanhan sataman laiturille, jossa pappi heittää ristin mereen venesataman suojaisiin vesiin. Paikalliset nuoret, usein kalastajaperheiden jälkipolvea, sukeltavat kirkkaaseen Egeanmereen tavoittelemaan ristiä. Talvisesongin ulkopuolella tapahtuma on kylämäisen intiimi: suurin osa osallistujista on paikallisia, jotka tuntevat toisensa. Löydettyään ristin sukeltaja luovuttaa sen papille, ja koko väkijoukko saa pyhän veden pirskotuksen siunaukseksi. Samalla siunataan satamassa olevat kalastusveneet, mikä on tärkeä rituaali Mykonoksen merenkulkuperinteessä. Loppiaisriitin päätyttyä mykonoslaiset saattavat kokoontua läheisiin kahviloihin lämmittelemään ja jutustelemaan – tapahtuma vahvistaa pienen yhteisön yhteenkuuluvuutta keskellä talvea.

Mykonoksen tammikuuhun eivät yleensä kuulu muut suuret juhlat. Kuten muuallakin Kreikassa, 7. tammikuuta muistetaan Johannes Kastajaa, mikä tarkoittaa nimipäiväjuhlia monissa mykonoslaisissa perheissä. Samoin 17. tammikuuta Pyhän Antonioksen päivänä Mykonoksen kaupungin pienessä Agios Antonios -kirkossa pidetään messu, joskin osallistujia on vain kourallinen. Yleisesti talvikaudella Mykonoksella on hiljaista ja juhlat keskittyvät kirkkoihin sekä koteihin, joissa perinteitä ylläpidetään sukupolvelta toiselle.

Tinos

Kykladien Tínoksen saari on tunnettu vahvoista ortodoksisista perinteistään, ja tammikuussa siellä vietetään useita uskonnollisia juhlia. Loppiaisena (6. tammikuuta) Tínoksen pääkaupungissa Chorassa järjestetään vedenpyhitysseremonia, kuten muuallakin Kreikassa: pappi vihmoo meriveden pyhäksi ja heittää ristin laiturialtaaseen, josta nuoret sukeltajat kilpailevat sen takaisin. Tínoksellakin kylmässä merivedessä ristiä tavoittelevat nuorukaiset ovat usein tuttuja kasvoja pienestä yhteisöstä. Sataman tapahtumaa seuraavat niin paikalliset asukkaat kuin muutamat talvimatkailijatkin, ja saarilaiset ottavat loppiaispäivän juhlallisuudet hartaasti mutta iloiten.

Tammikuun lopulla Tínoksella koittaa saaren oma erityinen vuotuisjuhla. 30. tammikuuta vietetään Neitsyt Marian kuuluisan ihmeitätekevän ikonin löytymisen vuosipäivää. Juuri Tínoksen saarelta vuonna 1823 löytynyt Marian ikoni (Panagia Evangelistria) on koko Kreikan tärkeimpiä pyhiä esineitä, ja sen löytymiseen liittyy oma juhlapäivä, jota kutsutaan nimellä ”Evresis” eli löytämisen juhla. Paikallisesti juhla on saanut lempinimen Fanarakia, ”lyhdyt”, sillä illan tullen tínoslaiset osallistuvat lyhtykulkueeseen. Juhlapyhänä järjestetään ensin liturgia Neitsyt Marian kuuluisassa ilmestyskirkossa Chorassa. Illalla kirkolta lähtee liikkeelle juhlallinen kulkue: Marian ikonin kopioita kannetaan kaduilla, ja ihmiset kulkevat perässä paperilyhdyt ja kynttilät käsissään valaisten reitin. Kulkue suuntaa satamaan asti, jossa pidetään rukoushetki ja ilotulitukset valaisevat yötaivaan. Fanarakia on Tínoksen yhteisölle tärkeä perinnejuhla, joka yhdistää uskonnollisen hartauksen ja iloisen yhteenkuuluvuuden tunteen. Monet saarelaiset pukeutuvat talvi-iltaan lämpimästi ja viettävät illan ulkona juhlahumussa; tapahtuma houkuttelee myös pyhiinvaeltajia muualta Kreikasta osallistumaan tähän ainutlaatuiseen talvijuhlaan.

Paros

Paroksen saarella tammikuuta leimaavat perinteiset kirkkojuhlat ja karnevaalihumun ensi merkit. Loppiaispäivänä 6. tammikuuta Paroksen suurimmissa kylissä järjestetään Theofania-seremoniat: pääkaupunki Parikiassa sekä viehättävässä Naoussan kalastajakylässä papit suorittavat vedenpyhityksen satamalaitureilla. Naoussan satamassa valkoisten kalastusveneiden keskellä pappi kastaa ristin mereen, ja useat nuoret kyläläiset sukeltavat hyisessä vedessä perään. Koko kyläyhteisö on kerääntynyt rannalle seuraamaan, kun risti nostetaan vedestä ja viedään voitokkaasti papin luo siunattavaksi. Tapahtuma päättyy yhteiseen rukoukseen, ja monet paikalliset suuntaavat lopuksi kotiensa lämpöön juhla-aterialle. Paroksella on tapana, että loppiaisen jälkeen papit kiertävät koteja siunaten ne pyhitetyllä vedellä, jotta uusi vuosi alkaisi suotuisasti.

Tammikuun puolivälin jälkeen Paroksella koittaa myös omaleimainen perinnejuhla. Pyhän Antonioksen päivä (17. tammikuuta) merkitsee Paroksella karnevaalikauden alkua. Erityisesti Naoussan kylässä on tapana sanoa: “Ai Antonioksen jälkeen alkaa pito!”, mikä viittaa siihen, että tästä päivästä lähtien talvi-iltoja värittävät hilpeät pitojuhlat. Pyhän Antonioksen aamuna saarelaiset osallistuvat ensin kirkonmenoon – esimerkiksi Marpíssan kylän yläpuolisella Kefaloksen kukkulalla sijaitsevassa Agios Antonios -luostarissa järjestetään vuosittainen messu. Menneinä aikoina saarelaiset vaelsivat tuolle keskiaikaiselle luostarille aasin tai jalan, huilunsoittajan johtaessa kulkuetta; nykyäänkin muutamat kymmenet uskovaiset kiipeävät ylös kukkulalle kunnioittamaan pyhimystä. Kirkollisten menojen jälkeen Naoussan asukkaat aloittavat vapautuneen juhlinnan. Taloissa katetaan pitkät pöydät sukulaisille ja ystäville, viini virtaa ja lauletaan pilke silmäkulmassa vanhoja pilkkalauluja. Illansuussa kuka tahansa halukas voi pukeutua hullunkuriseen asuun – naamioita ei käytetä, vaan asut kootaan kotien vaatekaappien aarteista – ja lähteä osaksi iloista kulkuetta kylän kujille. Naoussan illan hämärässä soi säkkipilli ja klarinetti, ja kyläläiset tanssivat ikiaikaista Ageranós-piiritanssia, jonka tarun mukaan Theseus aikoinaan tanssi Deloksen saarella palattuaan Kreetalta. Tanssin pyörteissä nuoret miehet voivat improvisoida leikkimielisiä säkeitä paljastaakseen salaisen ihastuksensa – tämä on osa vanhaa karnevaaliperinnettä. Lopulta eri suunnilta tulevat naamiaisryhmät kokoontuvat satama-aukiolle yhteiseen gaitanaki-leikkiin (nauhapiiritanssi), paukutellen ilotulitteita. Ympärillä vallitsee aito välimerellinen karnevaalitunnelma, joka lumoaa osallistujat ja satunnaiset matkailijat. Paroksen tammikuiseen karnevaalinkauteen kuuluvat tietysti myös herkut: pitojen emännät valmistavat perinteisiä myzíthropitákia- ja rafioliá-piiraita, makeita tuorejuustotäytteisiä leivonnaisia, joita paistetaan runsaassa öljyssä rapeiksi. Näin Paros virittäytyy karnevaalitunnelmaan jo sydäntalvella – juhlakautta pidetään yllä aina varsinaiseen laskiaiseen saakka.

Kalymnos

Dodekanesian saariryhmän Kalymnos on perinteisesti tunnettu merisienensukeltajistaan, ja veden elementti näkyy vahvasti sen tammikuisissa juhlissa. Loppiaisena 6. tammikuuta Kalymnoksella järjestetään yksi koko Egean alueen vaikuttavimmista vedenpyhitysseremonioista. Pääkaupungin Pothían satamassa paikallinen metropoliitta johtaa juhlakulkueen Koimmeesis-katedraalista meren äärelle. Kalymnoksen nuoret miehet – monet sukeltajasuvuista lähtöisin – odottavat jo valmiina laitureilla hyökätäkseen mereen, kun piispa heittää ristin sinisiin syvyyksiin. Perinteen juuret ulottuvat syvälle: kalymnoslaiset sukeltajat ovat sukupolvien ajan pyytäneet meren siunausta ennen vaarallisia työkausiaan, ja Theofania-päivän rituaali symboloi meren puhdistumista ja suojelusta. Kymmenet nuorukaiset hyppäävät samanaikaisesti mereen, ja heistä nopein noutaa ristin pinnan alta kohottaen sen voitonriemuisesti ylös. Ristin löytäjää kunnioitetaan saarella kuin sankaria, ja hänen uskotaan saavan erityistä siunausta ja onnea koko vuodeksi. Seremoniaa seuraa Pothían rantakadulle kokoontunut suuri väkijoukko, joka puhkeaa aplodeihin ristin noustessa. Samalla pappi lausuu siunaukset kaikille läsnäolijoille ja kaupungin merellisille elinkeinoille. Loppiaisen jälkeen moni kalymnoslainen suuntaa kotiin viettämään juhlapäivää perheen kesken, usein merellisiä perinneruokia nauttien ja muistellen suvun vanhoja sukellustarinoita.

Kalymnoksen tammikuuhun ei liity muita suuria kansanjuhlia, mutta kirkollisia muistojuhlia vietetään joissakin kylissä. Esimerkiksi Pyhän Johanneksen päivä 7.1. tuo Pothían Johannes Kastajan kirkkoon väkeä aamupalvelukseen, ja nimipäiviään juhlivat Ioannikset pitävät avoimia ovia kodeissaan. 17. tammikuuta vietetään Pyhän Antonioksen päivää – ne harvat kalymnoslaiset, joiden etunimi on Antonios, saattavat järjestää pienet juhlat perheelleen, ja jokunen kirkko saarella on omistettu tälle pyhälle, jolloin siellä pidetään messu. Pääosin saari kuitenkin hiljenee loppiaisen jälkeen talven arkeen, kunnes seuraavat suuremmat juhlat koittavat kevään puolella.

Patmos

Pyhänä saarena tunnetulla Patmoksella tammikuu alkaa ja päättyy kirkkosävyisissä merkeissä. Uudenvuoden vastaanotto 1. tammikuuta Patmoksella on omaleimainen: vuodenvaihteessa valot sammutetaan hetkeksi ja kaikki kirkonkellot soivat yhtä aikaa keskiyön koittaessa. Paikallisen tavan mukaan kuka tahansa saa tuolloin astua kirkkoon soittamaan kelloja uuden vuoden kunniaksi. Satamassa laivat ja pienet kalastusalukset tervehtivät keskiyötä ujeltamalla sumutorviaan ja sytyttämällä soihtuja, ja taivas välkehtii ilotulituksista. Heti puolenyön jälkeen perheet jakavat Pyhän Basileioksen päivän kunniaksi leivotun vasilopita-kakun kotonaan. Uudenvuodenpäivänä patmoslaiset kokoontuvat myös Pyhälle Basileiokselle omistettuun Agios Vasilisin kirkkoon Chorassa osallistumaan vuoden ensimmäiseen liturgiaan.

Loppiaisena 6. tammikuuta Patmoksen juhlallisuudet ovat erityisen arvokkaat saaren luostariperinteen vuoksi. Aattoiltana (5.1.) saaren lapset kulkevat talosta toiseen laulaen Theofania-kalandoja, loppiaiskarjalaisia, jotka kertovat Johannes Kastajasta ja Kristuksen kasteesta. Varsinaisena loppiaispäivänä varhain aamulla Pyhän Johannes Teologin luostarissa pidetään juhlamessu, jonka jälkeen luostarin igumeni (apotti) johtaa munkkien ja lukuisten saarelaisten kulkueen alas satamakylä Skalaan. Kulkue pysähtyy ensin Skalan Agios Fokasin kirkossa ja jatkaa sitten laiturille, missä vedenpyhitysalttari odottaa. Apotti lukee rukoukset ja kastaa ristin mereen erityiseltä puiselta lavalta. Muinoin risti sai pudota syvälle veteen, mutta nykyään se on kiinnitetty nauhaan – ellei kukaan sukeltajista tavoita ristiä, voidaan se vetää nauhasta ylös. Silti monet nuoret patmoslaiset hyppäävät veteen perinteen kunnioittamiseksi. Kun risti on jälleen nostettu vedestä, luostarin apotti vastaanottaa sen, siunaa rohkeat uimarit sekä runsaslukuisen yleisön, ja luovuttaa ristin takaisin kirkkoon vietäväksi. Kirkonkellot soivat iloisesti koko toimituksen ajan. Theofania-päivä on yleinen vapaapäivä, joten juhlan jälkeen perheet ja ystävät viettävät aikaa yhdessä – moni suuntaa kotiin tai kahvilaan nauttimaan makeaa leivonnaista ja lämmintä juomaa talvisäässä.

Patmoksen tammikuun juhlakalenteri jatkuu heti seuraavana päivänä. 7. tammikuuta juhlitaan Pyhän Johannes Kastajan päivää. Skalan kylässä Johannes Kastajalle omistetussa kirkossa pidetään aamulla nimikkopyhimyksen liturgia, jota seuraa pienimuotoinen kyläjuhla kirkon pihalla. Seurakuntalaiset tarjoavat kahvia ja leivonnaisia, ja monet Ioannis-nimiset paikalliset viettävät nimipäiväänsä saman päivän iltana perhepiirissä. Tammikuun lopun Kolmen hierarkin juhla (30.1.) huomioidaan Patmoksella lähinnä luostarin ja koulujen toimesta, mutta se ei muodosta erillistä yleisötapahtumaa. Koko tammikuun ajan saaren elämänrytmi on hiljaisempi kuin turistikaudella, mutta jokainen vuotuinen kirkkopyhä vahvistaa Patmoksella ortodoksista elämäntapaa, jota saarella on vaalittu yli tuhat vuotta.

Lesbos (Lesvos)

Pohjois-Egean suurimpiin saariin lukeutuva Lesbos viettää tammikuun vuotuisjuhlia perinteiseen tapaan, painottuen loppiaisen ja pyhimysten muistopäivien viettoon. Theofania (6. tammikuuta) on Lesboksella tärkeä päivä erityisesti rannikkoyhteisöille. Saaren pääkaupungissa Mytilínissä järjestetään juhlallinen vedenpyhitysseremonia satamassa: metropoliitta johtaa katedraalista kulkueen rantaan, missä suuri joukko kaupunkilaisia on kerääntynyt. Pappi heittää ristin mereen, ja rohkeat vapaaehtoiset sukeltavat vilvoittavaan satamaveteen nostamaan sen. Monesti mukana on Lesboksen merivoimien varusmiehiä tai paikallisia vapaaehtoisia, jotka osallistuvat sukellukseen kunniatehtävänä. Ristin löytymistä seuraa riemukas tunnelma, kirkonkellot kumahtavat ja yleisö puhkeaa aplodeihin. Papisto siunaa ristin haltijan sekä sataman vedet ja vihmoo pyhää vettä läsnäolijoiden ylle siunaten heidät. Lesboksella papit vierailevat loppiaispäivänä myös julkisissa laitoksissa, kouluissa ja kalasatamissa suorittamassa pienempiä vedenpyhityksiä. Esimerkiksi Plomárin kalastajakylässä pappi saattaa kiertää laiturilla vihmomassa jokaisen veneen pyhällä vedellä. Pitkän ulkoilmaseremonian jälkeen on saarella tapana kokoontua lähitavernaan tai kotiin nauttimaan kuumaa juotavaa – Lesboksella monille maistuu kuuluisa paikallinen ouzo pienen meze-palan kanssa kylmän väristyksen karkottamiseksi.

Lesboksen tammikuun muista juhlista merkittävimpiä ovat pyhimysten muistopäivät, joita vietetään osana ortodoksista vuodenkiertoa. 7. tammikuuta Pyhän Johannes Kastajan päivä on nimipäiväjuhlan aika monille lesboslaisille, ja kylissä nimipäiväsankarit pitävät avoimia ovia tarjoten vieraille makeisia ja likööriä. 17. tammikuuta vietetään Pyhän Antonioksen päivää erityisesti niissä kylissä, joiden kirkko on omistettu tälle pyhälle; esimerkiksi Gera-lahden rannalla sijaitsevassa Papadoún kylässä järjestetään tuolloin vuosittainen liturgia ja pienimuotoinen kirkkopyhä kyläläisille. Yleisesti ottaen nämä pyhimysten päivät eivät nouse koko saaren kattaviksi karnevaaleiksi, vaan pysyvät hartaina paikallisina perinnejuhlina. Tammikuun 30. päivänä Lesboksellakin vietetään kolmen kirkkoisän juhlaa lähinnä koulujen ja seurakuntien tilaisuuksissa. Talvikaudella Lesbos on rauhallinen ja yhteisöllinen: vuotuiset tammikuun juhlat tuovat valoa ja yhteenkuuluvuutta keskelle viileää vuodenaikaa, kun saarilaiset kokoontuvat vaalimaan ikiaikaisia uskonnollisia perinteitään.