TOUKOKUU

Toukokuun juhlat ja tapahtumat Kreikan saarilla

Toukokuu on Kreikan saarilla kevään juhla-aikaa – luonto on vehreimmillään ja säät muuttuvat lempeän lämpimiksi ennen kuuman kesäkauden alkua. Monilla saarilla toukokuussa vietetään perinteisiä juhlia, pyhimysten päiväjä ja kulttuuritapahtumia, jotka toistuvat vuosittain. Kuukauden alussa kreikkalaiset juhlistavat vappua (1. toukokuuta) Protomagian merkeissä: on tapana suunnata maaseudulle keräämään villikukkia, joista sidotaan värikkäitä seppeleitä talojen oviin kevään ja kukkaloiston kunniaksi. Toukokuu voi joinakin vuosina sisältää myös ortodoksisen pääsiäisen, joka on Kreikan kirkkovuoden tärkein juhla – mikäli pääsiäinen osuu toukokuun alkuun, täyttävät pääsiäiskulkueet, -menoit ja -perinteet saarten kevään (nämä on kuvattu tarkemmin edeltävän kuukauden katsauksessa). Alla käymme saari kerrallaan läpi toukokuun toistuvat juhlat ja tapahtumat, niiden luonteen, viettotavat sekä paikallisen taustan.

Kreeta

Protomagia (1.5.) – Kreetalla vappupäivä on perinteisesti luonnon ja kevään juhla. Paikalliset lähtevät perheineen kukkaniityille poimimaan luonnonkukkia ja sitovat niistä Protomagia-seppeleitä. Seppeleet ripustetaan kotien oviin tai parvekkeille tuomaan kevään onnea ja hyvää satoa. Päivään liittyy usein myös piknikkejä ja ulkoilmajuhlia Kreetan maalaiskylissä, joissa nautitaan kevätsäästä, paikallisista herkuista ja kreikkalaisesta kansanmusiikista.
Kreetan taistelun muistojuhlat (toukokuu, huipentuma 20.5.) – Toukokuussa 1941 käyty toisen maailmansodan Kreetan taistelu on jättänyt saarelle pysyvän perinnön. Sen vuosipäivää kunnioitetaan laajalti toukokuun loppupuolella. Erityisesti 20. toukokuuta ja sitä seuraavalla viikolla järjestetään Haniassa, Rethymnonissa ja Iraklionissa muistojuhlia ja tapahtumia. Ohjelmassa on esimerkiksi seppeleenlaskuja ja juhlakulkueita, veteraanien ja nuorison urheilukilpailuja, sekä tanssi- ja musiikkiesityksiä avoimilla aukioilla. Lisäksi pidetään sota-ajan valokuva- ja asiakirjanäyttelyitä, muistopuheita, teatteriesityksiä ja kirkollisia muistohetkiä. Nämä tapahtumat tuovat paikalliset yhteisöt yhteen ja pitävät historiallista muistoa elävänä. Matkailijalle ne tarjoavat ainutlaatuisen tilaisuuden nähdä kreetalaista isänmaallista tunnelmaa sekä perinteisiä tansseja ja lauluja.
Paikalliset toukokuun kyläjuhlat (panigýria) – Kreetalla on lukuisia kyliä, joissa kevään lopulla vietetään pyhimysten nimikkopäiviin liittyviä kansanjuhlia. Esimerkiksi 21. toukokuuta vietettävä pyhien Konstantinoksen ja Helenan päivä on joissain kylissä (kuten Arkalochorissa) iloinen panigyri. Kyläläiset kokoontuvat silloin kirkon suojeluspyhimyksen juhlamessuun, jonka jälkeen juhlitaan tanssin, laulun ja tarjottavien kreetalaisten ruokien ja viinin kera. Toukokuisissa kyläjuhlissa voi kuulla Kreetan ominaisinta kansanmusiikkia (lyyran ja laouton säestyksellä) ja nähdä perinteisiä tansseja kreetalaispuvuissa. Vierailijat ovat tervetulleita nauttimaan vieraanvaraisesta tunnelmasta – paikalliset panigyri-juhlat ovat erinomainen tapa kokea aitoa kreetalaista yhteisöllisyyttä.

(Huom: Pyhän Yrjön päivä 23.4. on Kreetalla perinteisesti lampaanpaimenille omistettu juhla, johon kuuluu lammaslaumojen siunaaminen ja tuoreen maidon tarjoaminen – jos pääsiäisen myöhäinen ajankohta siirtää tämän juhlan toukokuun alkuun, saattaa matkailija päästä todistamaan näitä vanhoja perinteitä esimerkiksi Lassithin ylängön kylissä.)

Rodos

Ródos vappuna (1.5.) – Kuten muuallakin Kreikassa, Rodoksen saarella toukokuu alkaa Protomagia-päivän vietolla. Paikalliset kokoontuvat puistoihin ja maaseudun vehreisiin laaksoihin nauttimaan piknikeistä. Erityisesti Rodoksen kaupungin ulkopuolella luonto on toukokuussa kukkeimmillaan: villikukat ja yrtit poimitaan vappuseppeleisiin. Monissa kylissä saatetaan järjestää myös pieniä kevätmarkkinoita tai kukkanäyttelyitä, joissa myydään esimerkiksi seppeleitä ja tuoreita yrttejä. Vappuperinne symboloi rodoslaisten luontosidettä ja iloa kesän kynnyksellä.
Pyhän Yrjön juhla Rodinissa (6.5.) – Rodos on kulttuurisesti monikerroksinen saari, mikä näkyy myös toukokuun juhlissa. Ortodoksinen Pyhä Yrjö (Ágios Geórgios) on perinteisesti huhtikuun lopun pyhimys, mutta Rodoksella myös saaren muslimiyhteisöllä on ollut tapana juhlia Pyhää Yrjöä keväällä. 6. toukokuuta Rodoksen kaupungin vehreässä Rodini-puistossa järjestetään kaikille avoin kansanjuhla, jossa erityisesti Rodoksen turkkilaistaustaiset asukkaat kokoontuvat. Päivän aikana puistossa nautitaan yhdessä ruoasta ja musiikista piknikin merkeissä. Tämä vuosisatainen tapa juontaa juurensa Osmanien ajan perinteisiin: Pyhää Yrjöä on pidetty myös eräänlaisena luonnon suojelijana, ja 6.5. (joka vanhan kalenterin mukaan on kevään alku) vietetty Hıdırellez-juhla on yhdistynyt Pyhän Yrjön kunnioittamiseen. Nyky-Rodoksella tämä ainutlaatuinen juhla on kaunis esimerkki saaren kulttuurien rinnakkaiselosta – puistossa voi nähdä kreikkalaisia, turkkilaisia ja matkailijoita tanssimassa yhdessä paikallisten kansanmusiikin tahdissa.
Keskiaikainen ritarifestivaali – Toukokuu huipentuu Rodoksella Medieval Rose -festivaaliin, joka herättää henkiin saaren ritarikunnan aikakauden loiston. Tavallisesti loppukuusta (usein toukokuun viimeisinä viikonloppuina) järjestettävä festivaali muuttaa Rodoksen Unescon suojeleman vanhankaupungin keskiaikaiseksi näyttämöksi. Kaupungin kapeilla kujilla ja linnakkeen aukiolla voi tuolloin kohdata ritarinasuisia näyttelijöitä, narrien ja tulennielijöiden esityksiä, sekä nähdä taistelunäytöksiä miekkoineen ja haarniskoineen. Ohjelmassa on esimerkiksi jousiammuntakilpailuja, keskiaikaisia tansseja, noitien ja keijujen kulkueita sekä turnajaisnäytöksiä, jotka viihdyttävät kaikenikäisiä. Myös perheet osallistuvat pukeutumalla aikakauden asuihin. Festivaalialueella on keskiaikaiset markkinat: käsityöläiset myyvät koruja, keramiikkaa ja yrttejä, ja kävijät voivat maistella perinteisiä ruokia vanhan ajan tyyliin puuastioista. Medieval Rose -tapahtuma sai alkunsa vuonna 2006 paikallisen kulttuuriyhdistyksen aloitteesta, ja siitä on nopeasti tullut yksi Rodoksen odotetuimmista tapahtumista. Se juhlistaa saaren historiaa ritarikuntien hallitsemana (1300–1400-luvuilla) ja tarjoaa matkailijoille elämyksellisen aikamatkan menneeseen – iltaisin vanhankaupungin muurit valaistaan soihduin ja soihtukulkueet sekä taisteluhuudot kantautuvat yön pimeyteen luoden maagisen tunnelman.

(Huom: Rodoksella toukokuun ja kesäkuun vaihteessa järjestetään usein myös kukkafestivaali tai -paraati, jossa Mandrákin satamakadulle tuodaan kukka-asetelmia ja kulkueita juhlistamaan saaren kevättä. Tämän tarkka ajankohta vaihtelee vuosittain, mutta jos satut olemaan saarella festivaalin aikaan, näet Rodoksen kaupungin puistot ja rantabulevardit koristeltuina tuhansin kukkasin.)

Korfu (Kerkyra)

Kukkien juhla ja kevään karnevaali (Protomagia) – Korfun vehreä saari herää loistoonsa toukokuussa. Vappupäivänä 1.5. vietetään saarella kukkien juhlaa, mikä sopii Korfulle erinomaisesti, onhan saari kuuluisa värikkäistä puutarhoistaan ja kukkivista sitruspuistaan. Paikalliset asukkaat kokoontuvat kaupungin Esplanadi-puistoon ja kylien aukioille tuoden mukanaan punotut kukkaseppeleensä. Joissakin kylissä järjestetään pieniä ”kevätkarnevaaleja” tai paraateja: lapset saattavat pukeutua kukkaiskeijuiksi ja nuoret kantavat seppeleitä kulkueissa. Feast of the Flowers on vanha perinne, jossa kevään hedelmällisyyttä ja uuden kasvun aikaa juhlitaan musiikin, tanssin ja kukkakoristeisten vaunujen voimin. Korfun kaupunkiin saatetaan pystyttää kukkatori, josta matkailijatkin voivat ostaa käsintehtyjä seppeleitä. Päivän päätteeksi seppeleet ripustetaan oviin ja portteihin. Kukkajuhla symboloi korfulaisten rakkautta saaren vehreään luontoon ja antaa esimakua tulevan kesän värikkyydestä.
Kassiopin Neitsyt Marian juhla (8.5.) – Pohjois-Korfun viehättävässä Kassiopin kalastajakylässä vietetään toukokuun 8. päivänä vuosittaista uskonnollista juhlaa. Tuolloin paikallinen Panagia Kassopitra -kirkko (Neitsyt Marian ilmestyksen ikoniin liittyvä pyhäkkö) on juhlan keskipisteenä. Legendan mukaan kylän kirkossa säilytettävä Neitsyt Marian ikoni teki aikoinaan ihmeen juuri toukokuun 8. päivänä, ja siitä lähtien kyseinen päivä on omistettu tälle ikonille. Aamulla kirkossa pidetään juhlava messu, jonka jälkeen ikoni kannetaan ristisaatossa kylän raittia pitkin satamaan ja takaisin. Prosessioon osallistuu satoja kyläläisiä ja pyhiinvaeltajia muualtakin Korfulta, moni kansallispuvussa kantaen kynttilöitä ja kukkia. Tunnelma on harras mutta iloisen toiveikas – uskotaan, että ikonin siunaus tuo kylälle rauhaa ja kalastajille hyvän saaliin. Kulkueen jälkeen Kassiopin satamalaiturilla juhla muuttuu rennommaksi kansanjuhlaksi: tavernoista kuuluu live-bouzoukimusiikkia, paikalliset tanssivat sirtoja ja muita joonialaisia tansseja, ja tuoretta kalaa sekä leivonnaisia tarjotaan vieraille. Tämä toukokuinen Marian juhla antaa hienon mahdollisuuden kurkistaa korfulaisen kyläelämän perinteisiin idyllisessä merenrantamiljöössä.
Jooniansaarten yhdistymisen päivä (21.5.) – 21. toukokuuta 1864 Jooniansaaret (joihin Korfun lisäksi kuuluvat mm. Zakynthos, Kefalonia, Lefkada ym.) liitettiin virallisesti Kreikkaan Britannian suojelusvallan päätyttyä. Tämän kansallisen merkkipäivän vuosipäivää juhlitaan Korfulla joka vuosi näyttävästi. Korfun kaupunki on tapahtumien keskus: pääkadulla järjestetään yhdistymisen päivän paraati, jossa marssivat niin koululaiset, partiolaiset kuin kuuluisat korfulaiset filharmoniset orkesteritkin. Korfun saarella on ainutlaatuinen puhallinorkestereiden perinne, ja eri kaupunginosien soittokunnat kilpailevat keskenään näyttävyydestä – torvet soivat ja rummutus kaikuu vanhankaupungin kaduilla juhlavasti. Paraatin kärjessä kannetaan Kreikan lippua ja Jooniansaarten historiallista lippua, ja paikalliset pukeutuvat kansallispukuihin sekä 1800-luvun brittivallan aikaista uniformua jäljitteleviin asuihin. Kanúni-kukkulalta kuullaan kunnialaukaukset muinaisista tykeistä. Myös saaren kirkot osallistuvat päivään soittamalla juhlakelloja. Illalla Esplanadin puistossa järjestetään ulkoilmakonsertti, jossa yhdistyneet orkesterit esittävät niin korfulaista soittokuntamusiikkia kuin kansallislaulun yleisön laulaessa mukana. Tälle päivälle on Korfulla myös symbolinen merkitys: se muistuttaa saaren ainutlaatuisesta yhdistelmästä kreikkalaista ja eurooppalaista (venetsialaista ja brittiläistä) kulttuuria. Matkailijalle 21. toukokuuta tarjoaa unohtumattoman elämyksen – kaupungin kadut ovat täynnä juhlintaa, sinivalkoisia lippuja liehuu kaikkialla ja ilmassa on historiantuntua sekä saariston ylpeyttä.
Muut kevään perinteet ja pääsiäinen – Toukokuussa Korfulla pidetään myös pienempiä kyläjuhlia ja tapahtumia. Esimerkiksi Makrádeksen vuoristokylässä järjestetään keväisin paikallinen panigyri, jossa juhlitaan kylän suojeluspyhimystä (yleensä toukokuun tienoilla) kreikkalaisen kansanmusiikin ja ruokatarjoilujen kera. Korfun kevääseen kuuluvat myös monet musiikki- ja taidetapahtumat: toukokuu on eräänlainen johdanto saaren vilkkaaseen kesäkulttuuritarjontaan. (Lisäksi on mainittava, että ortodoksinen pääsiäinen on Korfulla vuoden näyttävin juhla. Useimmiten se osuu huhtikuulle, mutta mikäli pääsiäissunnuntai sattuisi toukokuun alkuun, on Korfun kaupunki silloin täynnä ainutlaatuisia perinteitä: pitkänperjantain soihtukulkueita, pääsiäislauantain aamuna saviruukkujen pudottamista parvekkeilta (kuuluisa Botides-rituaali) sekä upeita filharmonikkojen säestämiä pääsiäisparaateja. Nämä pääsiäisen erikoisuudet on esitelty tarkemmin huhtikuun tapahtumissa, mutta matkailijan on hyvä tietää niiden mahdollisesti sijoittuvan toukokuun alkuun joissakin vuosissa.)

Zakynthos

Pyhän Mavran juhla Macheradossa (3.5.) – Zakynthoksen saarella vietetään joka toukokuu yhtä tärkeimmistä uskonnollisista paikallisjuhlista 3. toukokuuta. Tuolloin Macheradon viehättävässä kylässä saaren sisäosissa juhlistetaan Pyhä Mavraa (Agía Mávra) ja hänen puolisoaan pyhä Timotheosta, joiden kunniaksi kylän suuri kirkko on omistettu. Pyhän Mavran kirkossa säilytetään vanhaa ihmeitätekevänä pidettyä ikonia, ja vuosittain toukokuun 3. päivän lähimpänä viikonloppuna (joskus itse arkipäivänäkin) järjestetään kirkollinen juhlavalvoja. Juhla alkaa aattoiltana hämärän tullen kynttiläkulkueella: ikonit kannetaan ulos kirkosta, ja satojen ihmisten kulkue kiertää kylän kujat. Soittokunta esittää surumielistä hymniä, ja kirkkokuoro laulaa pyhän Mavran kunniaksi. Monet osallistujat kulkevat paljain jaloin tai kantaen kiitokseksi annettuja táma-lahjoja (pieniä hopeisia pyhiä kuvia), mistä välittyy vahva hartaus. Kun ikoni on palautettu kirkkoon, keskiyöllä alkaa juhlava messu, joka jatkuu yön yli aina aamunkoittoon. Varhain aamulla juhlinta muuttuu iloisemmaksi kyläjuhlaksi: kirkon pihalla ja kylän keskusaukiolla paikalliset perheet levittäytyvät juhla-aterialle. Tarjolla on kotitekoisia Zakynthoksen erikoisuuksia, kuten sofigádia-pataa ja makeaa mantelikakkua. Soittajat virittävät serenadeja (kantadhes-lauluja) ja tanssivat paikallisia tanhuja. Pyhän Mavran juhla on zakynthoslaisille tärkeä perinnejuhla, joka yhdistää uskonnollisen hartauden ja yhteisöllisen ilonpidon – vierailija otetaan avosylin mukaan tanssirinkiin nauttimaan saaren vieraanvaraisuudesta.
Jooniansaarten yhdistymisen juhla (21.5.) – Kuten Korfun kohdalla mainittiin, myös Zakynthoksella muistetaan toukokuun 21. päivänä vuonna 1864 tapahtunutta Jooniansaarten liittämistä Kreikkaan. Zákynthoksen kaupungissa järjestetään tuona päivänä pienimuotoisia paraateja ja seppeleenlasku kaupungin keskusaukion muistomerkillä. Paikalliset koululaiset pukeutuvat sinivalkoisiin asuihin ja marssivat rumpujen tahdissa, ja Zakynthoksen oma filharmoninen orkesteri soittaa isänmaallisia sävelmiä. Juhlapäivä on saarella yleinen vapaapäivä: virastot ovat kiinni ja monet perheet viettävät päivän rauhallisesti yhdessä, ehkä käyden kirkossa kiittämässä saaren suojeluspyhimystä Pyhää Dionysiosta vapauden ajan koittamisesta (Pyhä Dionysios on Zakynthoksen suojelija, vaikkei hänen juhlapäivänsä olekaan toukokuussa). Yhdistymisen päivän juhlinta Zakynthoksella on Korfun suureen paraatiin verrattuna vaatimaton, mutta se on paikallisille tärkeä muiston ja ylpeyden hetki – ja matkailijalle tilaisuus nähdä vilaukselta saaren brittiläisen kauden vaikutus: paraatin soittajat kantavat joskus Union Jack -lippuja viittauksena entiseen siirtomaavaltaan, joka päättyi tuona merkittävänä toukokuisena päivänä.
Kevään luonto ja pääsiäisen perinteet – Toukokuu on Zakynthoksella myös luonnon juhlaa. Saari on tunnettu kukkaniityistään ja tuoksuvista sitruslehtoistaan; vappuna zakynthoslaisetkin tekevät kukkakimppuja ja seppeleitä kevään kunniaksi. Paikalliset perheet saattavat lähteä retkelle esimerkiksi Bohalin kukkulalle kaupungin yläpuolelle nauttimaan piknikistä ja upeasta merinäköalasta. (Huom: Jos pääsiäinen sattuu toukokuulle, Zakynthoksen kaupunki ja kylät täyttyvät silloin pääsiäisajan menoista – tämä pitää sisällään mm. vaikuttavan pitkäperjantain kynttiläkulkueen Pyhän Dionysiosin reliikkien kanssa sekä ortodoksisen pääsiäisyön tunnelmalliset messut. Nämä juhlatavat on käsitelty huhtikuun puolella.) Yleisesti ottaen toukokuu tarjoaa Zakynthoksella rauhallisen yhdistelmän hartaita paikallisjuhlia ja kesään valmistautuvaa lomatunnelmaa: turistikausi on vasta alkamassa, joten matkailija voi osallistua saaren omiin toukokuun traditioihin väljästi ja autenttisesti paikallisten rinnalla.

Syros

Keväinen Syros ja pääsiäisen jälkijuhlat – Syros on Kykladien saarista kulttuurillisesti omaleimainen, sillä siellä asuu sekä kreikkalaiskatolinen että ortodoksinen yhteisö rinnakkain. Toukokuussa Syroksella ei ole yhtä tunnettuja vuotuisia juhlia kuin kesäkuukausina (jolloin järjestetään mm. musiikki- ja taidefestivaaleja), mutta saaren keväässä näkyy pääsiäisen perintö ja kesän odotus. Mikäli pääsiäinen osuu huhti-toukokuun vaihteeseen, on se Ermoupoliksen kaupungissa suuri tapahtuma: ortodoksisen piispankirkon (Ylösnousemuksen kirkko mäen huipulla) ja katolisen katedraalin (Pyhän Yrjön kirkko Ano Syroksen kukkulalla) kellot soivat vuorotellen juhla-aikana, ja kaupunkilaisten yhteisöllisyys korostuu. Tämä harvinainen näky – kahden kirkon valomeret vastapäisillä kukkuloilla pääsiäisyönä – oli esillä jo huhtikuun juhlakuvauksessa. Toukokuisin, pääsiäisen jälkeisenä aikana, Syroksen kaduilla voi kuitenkin yhä nähdä pääsiäiskoristeita ja tuntea vastaleivotun tsoureki-pullan tuoksua leipomoista, sillä katolinen ja ortodoksinen pääsiäinen saattavat ajoittua eri päiville ja juhlintaa riittää pitkälle kevääseen.
Paikalliset kyläjuhlat – Syroksen pienemmissä kylissä toukokuu tuo tullessaan muutamia perinteisiä panigyri-juhlia. Esimerkiksi Azólimnosin ja Varín kylissä vietetään toukokuussa omien kappeliensa nimikkopyhien päiviä. Tällöin pidetään kyläkirkossa juhlaliturgia, jota seuraa yhteinen ateria kirkon pihalla. Tarjolla on usein simpukkapastaa ja grillattua lihaa, paikallisten leipomaa halvá-piirasta ja makeaa psimeni-viiniä Syroksen omilta rinteiltä. Musiikista vastaa kylän nuoriso tai kutsuttu violiininiekka, ja tanssi pyörähtää käyntiin auringon laskiessa Egeanmeren taa. Nämä pienimuotoiset juhlat eivät välttämättä näy matkailumainoksissa, mutta ne ovat oiva tilaisuus kokea syroslaista maalaiselämää. Kylien vanhukset kertovat tarinoita menneistä ajoista ja paikallisten pyhimysten ihmeteoista, ja nuoremmat sukupolvet pitävät perinnettä elossa tanssimalla syrtos-piiritanssia sorakentällä. Vierailijalle ystävälliset syroslaiset tarjoutuvat varmasti täyttämään lautasen uudelleen ja opastavat tanssiaskelten saloihin.
Syroksen kaupunki toukokuussa – Ermoupolis, Syroksen pääkaupunki, on toukokuussa jo valmistautumassa kesän festivaalikauteen (saaren lempinimi onkin ”Festivaalien saari”). Vaikka isot kulttuuritapahtumat kuten Ermoupoleia-taidefestivaali alkavat vasta myöhemmin kesällä, toukokuussa kaupungissa pidetään jo konsertteja ja näyttelyitä pienemmässä mittakaavassa. Apollo-teatterissa saattaa olla kevätkauden klassisen musiikin konsertti, ja kaupungin gallerioissa on usein paikallisten taiteilijoiden kevätnäyttelyitä. Toukokuu on myös suosittu kuukausi järjestää häitä Syroksen upeissa kirkoissa – viikonloppuisin saattaa kaupungilla nähdä hääseurueita, joiden juhlintaan sisältyy perinteistä klarinettimusiikkia ja saaren kuuluisaa loukoumi-makeista tarjottavaksi. Matkailijalle Syros toukokuussa onkin seesteinen mutta kulttuuriltaan rikas kokemus: voit nauttia sekä ortodoksisen että katolisen perinteen vaikutuksista arkkitehtuurissa ja tavoissa, ilman kesäsesongin tungosta.

(Huom: Syroksen erityispiirre on, että katolisen kalenterin mukainen Pyhän Yrjön päivä (23.4.) juhlitaan Ano Syroksen katolisessa yhteisössä usein juuri huhti-toukokuun vaihteessa. Mikäli katolinen pääsiäinen myöhästyttää juhlapäivää, saattaa Pyhä Yrjö -kulkue osua toukokuun alkuun. Tällöin katolilaiset kantavat Pyhän Yrjön patsasta pitkin Ano Syroksen kujia, ja tapana on, että myös monet ortodoksit naapureina liittyvät seuraan – tämäkin kertoo Syroksen ainutlaatuisesta uskontojen harmoniasta.)

Santorini (Thera)

Santorinin kansainvälinen jazzfestivaali (toukokuun 1. viikko) – Santorinin kesäkausi käynnistyy rytmikkäästi jazzin sävelin. Saarella järjestetään vuosittain toukokuun ensimmäisellä viikolla kansainvälinen jazzfestivaali, joka kerää yhteen huippumuusikoita niin Kreikasta kuin maailmaltakin. Festivaalin konsertteja pidetään useana iltana eri puolilla Santorinia – usein pääkonsertit sijoittuvat pääkaupunki Firan kulttuuritalolle tai ulkoilmanäyttämölle kalderan reunalle, josta avautuvat henkeäsalpaavat merinäköalat. Jazzfestivaalin aikana tunnelma saarella on sähköisen boheemi: valkoisten kykladi-rakennusten yllä leijuu saksofonin ja pianon sulosoinnut auringon laskiessa tulivuorensaaren taakse. Päivisin festivaali tarjoaa myös jazz-aiheisia työpajoja ja luentoja, joissa innokkaat kuuntelijat voivat oppia lisää jazzin historiasta ja tekniikasta muusikoiden opastamana. Iltaisin viinibaarit ja tavernat järjestävät jamisessioita – saaren kuuluisaa Assyrtiko-valkoviiniä siemaillen voi heittäytyä improvisoitujen sävelten vietäväksi. Santorinin jazzfestivaali on suhteellisen uusi perinne, mutta siitä on nopeasti tullut yksi toukokuun vetonauloista, erityisesti kulttuurimatkailijoille ja musiikin ystäville.
Ruusufestivaali Pyrgoksessa (toukokuu, 2. viikonloppu) – Toukokuun toisena viikonloppuna Santorinin perinteinen Pyrgoksen kylä viettää tuoksuvaa ruusujuhlaa. Tämä festivaali kunnioittaa sekä kukkien kauneutta että saaren kuuluisia viinejä. Pyrgos on tunnettu viehättävistä kujistaan ja keväällä kukkivista ruusupensaistaan – juhlien ajaksi kylän kadut ja talojen seinustat koristellaan tuhansin tuorein ruusuin. Iltaisin ruusun terälehtiä ripotellaan kirkon portaille juhlaväen kulkiessa ohi. Festivaalivieraat voivat maistella Santorinin perinteistä roseeviiniä, jota kyläläiset tarjoavat pienistä savikannuista. Viini on saanut hienovaraisen ruusuaromin, joka symboloi kevättä. Ruokakojuista voi ostaa myös harvinaista ruusumarmeladia ja leivonnaisia, jotka on maustettu ruusuvedellä – näitä Santorinin isoäidit valmistavat erityisesti juhlaa varten. Musiikki ja tanssi ovat olennainen osa ruusujuhlaa: Pyrgoksen aukioille nousee esiintymislava, jolla kansantanssiryhmät esittävät saaristolaisia tansseja värikkäissä asuissa. Myös yleisö tempautuu mukaan tanssimaan pitkiä piiritansseja iloisen viulun- ja laulun säestyksellä. Ruusufestivaali on saavuttanut suosiota sekä paikallisten että matkailijoiden keskuudessa, koska se tarjoaa aitoja makuja ja säveliä santorinilaisesta kulttuurista idyllisessä kyläympäristössä. Festivaali on erinomainen tilaisuus tutustua paikallisiin käsitöihin: kylän käsityöläismarkkinoilla on myynnissä esimerkiksi ruusun terälehdistä tehtyä saippuaa ja santorinilaista keramiikkaa. Ruusufestivaalin tunnelma on yhtä aikaa romanttinen ja riehakas – jokainen aisti pääsee nauttimaan: nenä ruusujen huumaavasta tuoksusta, makuhermot viinin ja hunajalla maustettujen herkkujen mauista, korvat musiikista ja silmät Santorinin postikorttimaisemista.
Rantakauden avajaiset Kamarissa (puoliväli toukokuuta) – Noin toukokuun puolivälissä Santorinilla siirrytään kirjaimellisesti lomatunnelmiin, kun suosittu Kamari-ranta viettää virallisia rantakauden avajaisia. Kamari on yksi saaren tunnetuimmista mustahiekkaisista rannoista, ja paikalliset yrittäjät sekä kyläyhteisö ovat tehneet avajaisten vietosta jokakeväisen perinteen. Avajaispäivänä Kamarin rantapromenadi koristellaan lipuin ja ilmapalloin, ja rannan tuntumaan pystytetään ulkolava. Päivän aikana sekä paikalliset perheet että ensimmäiset matkailijat kerääntyvät rannalle nauttimaan auringosta – monet uskaltautuvat myös kauden ensimmäiseen meripulahdukseen Egean sinisiin vesiin. Rantakauden avajaisissa järjestetään paljon ohjelmaa kaikenikäisille: on rantalentopalloturnauksia, melontanäytöksiä sekä lapsille hiekkalinnakilpailu, jossa Santorinin tulivuorisaari muovautuu jos jonkinlaiseksi hiekkataideteokseksi. Iltapäivällä musiikki alkaa soida – paikalliset muusikot viihdyttävät yleisöä kreikkalaisilla kesähiteillä ja kansantanssiryhmät esiintyvät rannan tuntumassa. Rantabaarit tarjoavat ilmaisia maistiaisia tuorepuristetusta sitruunamehusta ja saaren valkoviinistä ja grillaavat merenantimia. Auringon laskiessa taivaanranta värjäytyy upeisiin pastellisävyihin, ja Kamari juhlii kesän alkua ilotulituksin. Tapahtuma päättyy usein rantadiskoon, jossa niin paikalliset nuoret kuin turistit tanssivat yhdessä hiekalla paljain jaloin. Kamarin rantakauden avajaiset toivottavat kesän tervetulleeksi ja näyttävät Santorinin rennon, iloisen puolen – se muistuttaa, että saari ei ole vain rauhallisia auringonlaskuja varten, vaan myös yhteistä juhlaa ja hauskanpitoa Egean aalloissa.
Pyhän Irenen päivä Perissassa (5.5.) – Santorinin saaren nimikin juontuu pyhästä Irenestä (”Santa Irini” sanoista ritarikunnan ajalta), joten ei ole yllättävää, että toukokuussa juhlitaan näyttävästi tätä pyhimystä. 5. toukokuuta santorinilaiset kunnioittavat Pyhä Ireneä (Ágia Eiríni), erityisesti Perissan kylässä, jonka suojeluspyhimys hän on. Perissan kylän keskellä kohoaa Pyhän Irenen vaaleansinen kupolillinen kirkko, ja toukokuun 5. päivän aamuna sinne kokoontuu runsain joukoin väkeä juhlamessuun. Messun jälkeen kylän läpi kulkee juhlallinen prosessio: kyläläiset kantavat Pyhän Irenen ikonia kukkasin koristeltuna, ja kulkueeseen liittyy kirkonkuorojen laulua sekä pappien rukouksia. Prosessio suuntaa läheisen Mesa Vounó -vuoren juurelle, jossa perimätiedon mukaan muinainen Pyhän Irenen kappeli sijaitsi. Siellä ikoni siunataan, ja kulkue palaa kirkkoon. Uskonnollisen osuuden jälkeen Perissa muuntautuu iloiseksi juhlakyläksi: kirkon edustalle katetaan pitkät pöydät, joille naapuruston perheet tuovat kotoaan valmistamia ruokia yhteiseen jakoon – tarjolla on mm. grillattua vuohta sitruunalla maustettuna, tomaattikroketteja (paikallinen erikoisuus) sekä favaa eli keltahernepyreetä. Vanhemmat naiset jakavat pieniä kappaleita Pyhän Irenen leipää, joka on leivottu pyhimyksen ikonilla painaen, tuomaan siunausta jokaiselle osallistujalle. Musiikki alkaa: santorinilainen laulukööri kajauttaa perinteisen kiitoslaulun Pyhälle Irenelle hänen suojeluksestaan, ja tämän jälkeen mandoliinin ja kitaraänien saattelemana kylän nuoret aloittavat tanssin. Tanssi yltyy pian koko kylän yhteiseksi – on helppo oppia mukaan yksinkertaisiin askeliin, ja matkailijatkin vedetään piiriin opettelemaan Santorinin omaa voulgarí -nimistä tanssia. Pyhän Irenen juhla Perissassa on lämminhenkinen ja hengellinen kokemus, joka kertoo paljon Santorinin yhteisöllisyydestä. Se yhdistää saaren historiaa (pyhimyslegendat) ja nykypäivää: Perissan asukkaat ovat ylpeitä pyhästä suojelijastaan, ja heidän vieraanvaraisuutensa tekee vaikutuksen juhlaan osallistuviin ulkopuolisiinkin.

Paros

Vappuseppeleiden päivä (1.5.) – Paroksella toukokuu alkaa kukkien ja luonnon juhlinnalla kuten muuallakin Kreikassa. Vappuna paroslaiset perheet kerääntyvät rannikoille ja niityille poimimaan kevään ensimmäisiä kukkia ja villiyrttejä. Saaren eteläosassa Alikin kylässä on muodostunut tavaksi, että lapset keräävät kukkien lisäksi nippuja tuoksuvaa oreganoa ja timjamia – niiden sanotaan tuovan terveyttä ja karkottavan pahat henget. Kukkaseppeleet sidotaan yhdessä kylän vanhimpien opastuksella; Paroksella seppeleisiin lisätään usein myös oliivipuun oksa symboloimaan rauhaa sekä piikkipensaan oksa pahojen henkien karkottamiseksi. Iltapäivällä Naoussan kalastajakylässä saatetaan pitää pieni kulkue, jossa kyläläiset kantavat valmiit seppeleensä satamaan ja heittävät niitä huvin vuoksi toistensa päähän – leikkimielinen perinne, joka aiheuttaa naurunremakkaa. Lopulta seppeleet päätyvät talojen oviin roikkumaan aina juhannukseen asti (jolloin ne poltetaan kokossa). Paroksen vappuperinteessä näkyy saaren juureva luonne: kyseessä ei ole niinkään karnevalistinen juhla, vaan kunnianosoitus luonnon kiertokululle ja saariston kasvien sitkeydelle. Retket luontoon ja piknikit kuuluvat oleellisesti päivään – suosituinta on kokoontua Kolymbithresin rantakallioille, missä perheet grillavat tuoretta kalaa, säestävät klarinettia ja laulavat kansanlauluja kevätiltaan saakka.
Pyhän Johannes Teologin juhla (8.5.) – Paroksen saarella on monia kirkkoja ja luostareita, mutta toukokuussa merkittävin uskonnollinen juhla on Agios Ioannis Theologos eli pyhän apostoli Johanneksen päivä 8. toukokuuta. Erityisesti saaren etelärannikon Drioksen kylässä on Johannekselle omistettu vanha kivikirkko, jossa järjestetään silloin suuri panigyri-juhla. Aamulla kylän halki kiirii kirkonkellojen kutsu juhlaliturgiaan – monet saapuvat jo edellisenä iltana kappelille lukemaan koko yön kestävää rukoushetkeä (Agrypnía) Johanneksen ilmestyksen kunniaksi. Itse juhlapäivänä papit siunaavat kylän edustalla meren – Johannes Teologi (eli evangelista) on Paroksella myös merenkulun suojelija, joten kalastajat tuovat veneensä kirkon lähirantaan saamaan siunauksen. Rantavesiin lasketaan seppeleitä Johanneksen kunniaksi. Tämän jälkeen kylän aukiolla alkaa varsinainen kansanjuhla: Drioksen asukkaat ovat valmistaneet valtavan määrän revithia-keittoa (kikherneistä haudutettu perinneruoka), jota tarjoillaan kaikille vieraille savikulhoista. Grillit kuumentuvat lampaanlihalle ja tuoreelle juustolle. Musiikista vastaavat Paroksen kuulut viulistit ja laouton soittajat – sanotaan, että Drioksen pyhän Johanneksen juhlassa tanssitaan aina aamuun asti. Erityisen näyttävä on miesten balos-tanssi, jossa parilattialla miehet kilpailevat ketterillä askelkuvioilla viulun vimmatun tahdin mukana. Illan tullen juhlakansa sytyttää Johanneksen kunniaksi suuret nuotiotulet rannan tuntumaan; nuoret uskaliaat hyppäävät tulen yli vanhan uskomuksen mukaan puhdistautuakseen ja saadakseen pyhimyksen suojelusta. Pyhän Johanneksen juhla Paroksella yhdistää apostoli Johanneksen hengellisen perinteen (Johannes kirjoitti Raamatun Ilmestyskirjan, siksi häntä kunnioitetaan toukokuussa) ja iloiset kreikkalaiset kyläfestivaalit – se on ehdottomasti kokemisen arvoinen, jos sattuu Parokselle alkukesän aikaan.
Antiparoksen luolajuhla (7.5.) – Paroksen naapurisaari Antiparos on pieni, mutta toukokuussa sielläkin on erityinen tapahtuma, joka liittyy pyhään Johannekseen. Antiparoksen kuuluisassa tippukiviluolassa, jonka syvyyksissä sijaitsee Agios Ioannis Spiliotis -kappeli (”Pyhä Johannes Luolalainen”), vietetään 7. toukokuuta juhlaliturgia. Joka vuosi paikalliset ja Paroksen puolelta tulevat pyhiinvaeltajat kiipeävät luolan sisään jyrkkiä portaita kantaen ikoneja ja kynttilöitä. Luolan viileydessä, maagisten stalaktiittien katveessa, pappi toimittaa messun Johanneksen kunniaksi – akustiikka on vaikuttava, kirkkolaulut kaikuvat luolan holveissa. Seremonian lopuksi luolan suulla järjestetään pieni panigyri: osallistujille tarjotaan makeaa psimeni raki -likööriä lämmikkeeksi sekä loukoumia (turkinpippurimakeisia) Antiparoksen tapaan. Paikalliset tanssivat luolan edustalla pientä tanssia, ja usein joku soittaa harmonikkaa tai kitaraa. Vaikka juhla on pienimuotoinen, sen ympäristö – luonnon muovaama luolakirkko – tekee kokemuksesta unohtumattoman. Tämäkin toukokuinen perinne osoittaa, miten Paroksen ja Antiparoksen asukkaat kunnioittavat pyhimyksiään erikoisissakin paikoissa ja yhdistävät uskonnon luontoon.

Naxos

Protomagia Naxoksella (1.5.) – Naxos, Kykladien saarista suurin, on maatalousvaltainen saari, jolla kevään tuloa juhlitaan näkyvästi. Vappupäivänä naxolaiset suuntaavat perheittäin vehreille vuoristoniityille – saarella on paljon reheviä laaksoja, joissa kevätkukat kukkivat toukokuun alussa. Erityisen suosittua on kerääntyä Filótin kylän ympäristöön Za-vuoren juurelle, missä kasvaa villiruusuja ja yrttejä. Siellä järjestetään usein koko kylän yhteinen vappupiknik: isot padat höyryävät ulkosalla, kun naiset valmistavat patoudo-nimistä lammaspataa ja miehet grillaavat tuoremakkaroita. Samalla nuoret keräävät kukkia ja pajunvitsoja ja askartelevat niistä Mayóstefani-seppeleitä. Lapset puolestaan pujottelevat päivänkakkaroista ja unikonkukista kaulakoruja itselleen. Iltapäivällä Filótissa saattaa spontaanisti syntyä tanssiaiset – harmonikansoittaja vetää ensimmäiset sävelet, ja pian kymmenet parit pyörähtelevät kylänaukiolla. Kevätilmassa on uuden alun riemua: Naxoksella uskotaan, että vapun aikana poimitut yrtit tuovat taloon onnea ja terveyttä. Monet vievätkin seppeleen lisäksi kotiin nipun oregano- ja minttupuskia kuivattavaksi. Vappuperinteet Naxoksella heijastavat saaren syvää yhteyttä maahan: paikalliset juhlistavat sadon kasvukauden alkua ja kiittävät luontoa sen antamista villiyrteistä, joita heidän keittiönsä on täynnä.
Agia Eirini – Pyhän Irenen juhla (5.5.) – Naxoksen saarella on oma toukokuinen suojeluspyhimyksensä: Pyhä Irene (sama varhaiskristillinen marttyyri, jota Santorinillakin juhlitaan). 5. toukokuuta Naxoksen pohjoisosassa Kinídaroksen kylässä vietetään Agia Eirinin vuosijuhlaa. Kinídaros on tunnettu erityisesti elävästä musiikkiperinteestään – sieltä tulee monia Naxoksen taitavimpia viulisteja. Juhlapäivän aamuna kylän pienessä Pyhän Irenen kirkossa pidetään messu, jonka jälkeen pyhimyksen ikoni kannetaan ulos ja kuljetetaan läpi kylän siunaten asukkaiden kodit ja pellot. Heti tämän uskonnollisen kulkueen perään kylän keskusaukio muuttuu tanssilavaksi: Kinídaroksen muusikot alkavat soittaa perinteistä naxoslaista viulumusiikkia, jota säestää laouto-luuttu ja lyömäsoittimet. Aluksi kylän vanhimmat esittävät arvokkaasti ikivanhaa Balos-tanssia pareittain, mutta pian rytmi vaihtuu nopeampaan Xortaráki-kansantanssiin ja nuoremmat liittyvät mukaan piiriin. Pyhän Irenen juhlaan saapuu myös väkeä muista kylistä, sillä Kinídaroksen soitto ja tanssi on kuuluisaa koko Naxoksella – moni tulee paikalle varta vasten tanssimaan yön yli. Kylän naiset ovat kattaneet pitkät pöydät aukion laidalle: tarjolla on kotitekoista rosto-pataa (uunissa kypsennettyä possua punaviinissä) ja paikallista kitron-likööriä pienissä laseissa kippisteltäväksi pyhimyksen kunniaksi. Ilta hämärtyy, mutta viulun kielet eivät lepää; joskus sanotaan, että Kinídaroksen panigyri päättyy vasta kun aurinko nousee – niin tänäkin Pyhän Irenen yönä nuoret tanssivat pelloilla asti ja vanhat muistavat, kuinka heidän isovanhempansa tekivät samoin. Vierailija on juhlassa enemmän kuin tervetullut: saatat löytää itsesi pyörimästä tanssissa käsi tuntemattoman naxoslaisen olalla ja huomaavasi, että musiikin kieli on universaali. Pyhän Irenen juhla on Naxoksen sielu pähkinänkuoressa: syvää uskoa, rajatonta vieraanvaraisuutta ja loputonta elämäniloa tanssin muodossa.
Agios Thalleleos – kyläjuhla (20.5.) – Toukokuun 20. päivä Naxoksella merkitsee Pyhän Thalleleoksen juhlaa. Pyhä Thalleleos on varhaisen kirkon marttyyri, jonka nimeä kantaa pieni kylä saaren keskiosissa. Agios Thalleleoksen kylässä tämä päivä on vuoden kohokohta: kylän valkopintainen kupolikirkko kiiltelee koristeltuna viirinauhoin ja tuorein kukkaseppelein. Iltapäivällä kokoontuu varsinainen väenpaljous – vaikka kylä on pieni, lähikylistä saapuu bussilasteittain ihmisiä osallistumaan kuuluisaan juhlaan. Messun jälkeen Pyhän Thalleleoksen ikoni viedään juhlallisesti pelloille siunaten tulevaa satoa ja karjaa (Thalleleos on tradition mukaan parantajien ja myös paimenten suojelija). Sitten ikonisaattue palaa kirkkoon, ja bileet alkavat! Kylän keskelle on pystytetty tanssiaukio, jolla nuori poika ja tyttö johtavat ensimmäistä tanssia kantaen ikonia – tämä symboloi pyhimyksen läsnäoloa juhlassa. Sen jälkeen ikoni viedään takaisin kirkkoon, ja musiikki muuttuu riehakkaaksi. Perinteiset Naxoksen saaren tanssit täyttävät illan: on esimerkiksi nopearytminen Ikariotikos (joka tosin alun perin on Ikarian saarelta, mutta levinnyt kaikkialle) ja paikallinen Kalamatianos. Etenkin Ikariotikos on suosittu, koska sen pyörteissä nuoret voivat näyttää ketteryytensä – tanssi sisältää hyppyjä ja pyörähdyksiä. Muusikot vaihtavat tempoa taitavasti viululla ja laoutolla miellyttäen niin vanhoja kuin nuoria. Sillä aikaa kylän reunoilla isoissa patoineissa kypsyy patatáto (Naxoksen kuuluisa lihapata perunoilla – perunat ovat Naxoksen ylpeys), jota jokainen saa kulhollisen juhlinnan lomassa. Paikallinen punaviini virtaa vapaasti isoista savikannuista; naxoslaiset ovat ylpeitä viineistään. Juhlaan liittyy myös kilpailuhenkisyyttä: perinteen mukaan eri kylien nuoret miehet ottavat mittaa toisistaan köydenvetokilpailussa ja perinnejuoksussa kivisillä kujilla – Pyhän Thalleleoksen kerrotaan nimittäin olleen nopea jaloistaan, joten hänen kunniakseen järjestetään leikkimieliset urheilukisat. Voittajat palkitaan Naxoksen tuorejuustolla ja hunajakakulla. Ilta huipentuu ilotulitukseen, joka valaisee maalaismaiseman – onhan nyt juhlittu pyhimystä, joka toi valon ja avun aikoinaan uskoville. Agios Thalleleoksen kyläjuhla on aito, turismista melko koskematon perinne, joka kuitenkin toivottaa matkailijat tervetulleiksi. Jos satut Naxokselle toukokuun loppupuolella, tämän panigyirin kokeminen on kuin kutsuisi itse itsensä naxoslaiseen kylähäihin – niin lämmin ja hauska tunnelma siellä on.

Mykonos

Kevään juhla ja seppeleiden teko (1.5.) – Mykonos tunnetaan vilkkaasta yöelämästään, mutta toukokuun alussa saari osoittaa myös perinteisemmän puolensa. Vappupäivänä mykonoslaiset viettävät Protomagiaa perinteisin menoin: kukkien kerääminen ja seppeleiden punominen kuuluvat myös tuulen saarena tunnetun Mykonoksen tapoihin. Saarella on niukemmin villikasvillisuutta kuin vehreämmillä saarilla, mutta Mykonoksella ihmiset suuntaavat rannoille ja niityille poimimaan kenttäkurjenpolvia, unikoita ja päivänkakkaroita. Moni ajaa perheen kanssa saaren pohjoisempiin osiin (esim. Panormoksen ja Ftelian rannoille), joissa kevätkukat kukkivat ennen kuivan kauden alkua. Rannoilla pidetään piknik – vappu on Mykonoksellakin kansallinen vapaapäivä, jolloin nautitaan sukulaisten ja ystävien seurasta. Tuulisella rannalla saatetaan lennättää leijoja tai pelata pelejä lasten iloksi. Seppeleet tehdään valmiiksi rantahietikolla ja asetetaan sitten autojen konepelleille kotimatkalla (hauska näky toukokuisella Mykonoksella onkin auto, jonka keulassa on kukkaseppele!). Illansuussa useat suuntaavat pääkaupungin satama-alueelle, jossa paikalliset ravintoloitsijat ja kalastajat saattavat järjestää improvisoidun kala- ja kukkatorin: päivän saalis on myynnissä ja iloiset mykonoslaisrouvat ojentavat ohikulkijoille pienen neilikan onnentoivotukseksi. Vaikka Mykonos on kosmopoliittinen saari, Protomagian perinne elää myös täällä – se tuo esiin mykonoslaisten yhteisöllisyyden suuren turistivirran ulkopuolella.
Turistikauden avajaiset – Toukokuu merkitsee Mykonoksella myös matkailukauden alkua. Monet saaren kuuluisat rantaklubit ja baarit avaavat ovensa talvitauon jälkeen juuri toukokuussa, ja tätä juhlitaan usein näyttävästi. Esimerkiksi Paradise Beachin ja Super Paradise Beachin rantaklubeilla järjestetään toukokuun puolivälistä eteenpäin viikonloppuisin kauden avajaisbileitä, joista on muodostunut jokavuotinen traditio. Näihin tapahtumiin ei liity syvää kulttuurihistoriaa, mutta ne ovat merkittävä osa nykypäivän Mykonoksen vuosikulkua. Avajaisilloissa kansainväliset DJ:t soittavat musiikkia auringonlaskusta aamunkoittoon, ilotulitukset valaisevat yötaivaan ja tanssilattiana toimii hiekkaranta itse. Paikalliset nuoret ja saaren kausityöntekijät kokoontuvat näihin juhliin ikään kuin aloittamaan yhdessä kesän – monille mykonoslaisille kauden aloitus merkitsee myös toimeentulon alkamista taas vilkastuvan turismin myötä. Niinpä tunnelma on odottava ja energinen. Turistit, jotka saapuvat varhain toukokuussa, pääsevät osallisiksi näistä avajaistapahtumista: on rantapicnicejä, joissa tarjoillaan ilmaisia maistiaisia kreikkalaisesta keittiöstä, ja joissakin paikoissa jopa perinteinen mykonoslainen tanssiryhmä saattaa esiintyä illan alkajaisiksi, ennen modernin klubimusiikin vyöryä. Mykonos on pieni saari, mutta sen toukokuuhun mahtuu niin vanhoja tapoja (kuten kukkajuhla) kuin aivan uusia, kansainvälisiäkin perinteitä (yökerhojen avajaiset). Tämä yhdistelmä tekee toukokuun käynnistä mielenkiintoisen – voit päivällä osallistua kylälaisten kanssa kukkien poimintaan ja illalla tanssia kuuluisalla rannalla kansainvälisessä joukossa.
Kyläjuhlat ja uskonnolliset perinteet – Toukokuu on Mykonoksella varsin rauhallinen mitä tulee perinteisiin uskonnollisiin juhliin; suurin osa saaren kirkkopyhien panigyreistä osuu kesä- ja syyskuukausille. Kuitenkin, Mykonoksen vanhassa kylässä Ano Merassa on toukokuussa joskus pieniä juhlia luostarin pihapiirissä. Siellä sijaitsee saaren tärkein luostari, Panagía Tourlianí, jonka perustamisen vuosipäivää toukokuun lopulla on joskus muisteltu hartaushetkellä ja luostarin johtajan pitämällä avoimella vastaanotolla. Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen vuosijuhla, vaan enemmänkin paikallinen tapa kunnioittaa luostarin historiaa. Jos toukokuulle osuu jokin pyhimyksen päivä, jolla on oma pikkutemppelinsä Mykonoksen maalaiskylissä, paikalliset saattavat kokoontua iltamessuun ja pieneen juhlaan sen yhteydessä – usein se tarkoittaa kahvittelua kirkkopihassa ja ehkä viulunsoittoa. Esimerkiksi Ágios Konstantínos ja Ágia Eléni (21.5.) ovat pyhimyksiä, joille Mykonoksen kaupungissakin on omistettu pieni rantakappeli. Tuona päivänä voit nähdä, kuinka kapteenit ja kalastajat käyvät sytyttämässä kynttilän tuossa pikku kappelissa kiitokseksi menneestä talvikaudesta ja pyytämässä siunausta kesän matkoille. Illalla saaren papit saattavat järjestää lyhyen rukouspalveluksen meren äärellä – se on kaunis ja vähän melankolinen näky auringon laskiessa sataman ylle. Vaikka Mykonos ei ehkä ole tunnetuin perinteisistä toukokuun juhlistaan, saarella on silti oma rytminsä: luonto ja meri otetaan vastaan keväällä kiitollisuudella, ja samalla valmistaudutaan vilkkaaseen kesään. Toukokuu Mykonoksella tarjoaa siis matkailijalle sekä rauhallisia hetkiä paikallisten tavoissa että ensi maistiaisia maailmankuulusta juhlahumusta.

Hydra

Kukkien ja luonnon juhla (1.5.) – Autoton, idyllinen Hydran saari on keväällä kuin kukkiva puutarha, sillä saaren lukuisat bougainvilleat ja villikukat ovat väriloistossaan. Vappupäivä Hydralla on perinteisesti kukkojuhlan (Festival of the Flowers) aikaa. Aamupäivällä hydralaiset suuntaavat ympäröiville kukkuloille – moni nousee saaren ylle kohoavalle Klimakin tai Eros-vuoren rinteille, missä kevätniityt puskevat esiin punaista unikkoa ja keltaista sinappikukkaa. Koko kylä ikään kuin muuttaa ulkosalle: perheet ja ystäväporukat retkeilevät, keräävät luonnonkukkia ja tuoksuvia yrttejä kuten salviaa ja rosmariinia mukaansa. Palatessa jokaisella on sylissään kukkakimppuja tai itse punottuja seppeleitä, ja ne asetetaan Hydran satamakortteleiden talojen oville. Hydra on tunnettu historiallisen kaupunkinsa kauneudesta, ja toukokuun alussa seppeleet koristavat harmaita kivisiä oviaukkoja ilahduttavin värein. Iltapäivällä vappurieha jatkuu: nuoret miehet kisaavat hyväntahtoisesti siitä, kuka kantaa suurimman kukkavihon – voittaja julistetaan ”kevätkuninkaaksi” ja hänet saatetaan heittää veteen satamalaiturilta leikin päiten. Paikalliset tavernat sijoittavat ulos ylimääräisiä pöytiä ja jakavat ohikulkeville pieniä lasillisia kotitekoista viiniä vappupäivän kunniaksi. Hydran vappu on perheiden ja naapurustojen yhteinen juhla, johon kuuluu myös iltapäivän myöhäistunneilla spontaania tanssia: sataman tuntumassa saatetaan laittaa musiikki soimaan, ja hydralaiset tanssivat käsikynkässä ympyrää pienten kukkakimppujen heiluen mukana. Tässä kukkien juhlassa sekoittuvat antiikin kevätjuhlien henki ja ortodoksisen pääsiäiskauden toivo – Hydra kunnioittaa kevään heräämistä ilman sen kummempaa ohjelmaa tai seremoniaa, juuri sen mutkattomuus viehättää. Matkailija huomaa pian olevansa mukana jutustelemassa paikallisten kanssa satamatorilla seppele kädessään, ja tuntevansa, miten saaren kiireetön elämäntapa tempaa mukaansa.
Hydran pääsiäisperinteet (ajankohtaisena toukokuussa) – Hydra on kuuluisa dramaattisesta pääsiäisviikon perinteestään: pitkäperjantain iltana kylän ortodoksiseurakunta kantaa Kristuksen hautakuvaa (Epitáfio) kulkueessa alas satamaan ja symbolisesti laskee sen vesille Hydran satamassa. Tämä liikuttava rituaali – kynttilöin valaistu Epitáfio keinumassa pimeällä merellä – on harvinainen ja ainutlaatuinen koko Kreikassa. Useimpina vuosina ortodoksinen pitkäperjantai osuu huhtikuulle, mutta jos pääsiäinen on myöhään (esimerkiksi toukokuun alussa), matkailija voi kokea Hydran kuuluisan vesikulkueen toukokuun puolella. Tällöin soihtuja kantavat hydralaiset kulkevat harrasilmeisinä satamakadun myötä, papisto nousee veneeseen hautakuvan kanssa ja meri siunataan – takana hämärinä kohoavat saaren kartanot, ja aika tuntuu pysähtyvän. (Tämä perinne on esitelty tarkemmin huhtikuun tapahtumien yhteydessä.) Pääsiäispäivänä Hydra puolestaan täyttyy ilosta: toukokuinen pääsiäinen tarkoittaa, että koko saari tuoksuu vastagrillatulle karitsalle, ja ampiaisten surina kilpailee kirkonkellojen kanssa. Pienten kappelikirkkojen pihoilla ihmiset kokoontuvat yhteen syömään ja juhlimaan ylösnousemuksen riemua. Vaikka Hydra ei ehkä toukokuussa järjestä suuria maallisia festivaaleja, sen pääsiäiskokemukseen pääseminen – mikäli ajankohta osuu – on syvästi mieleenpainuva ja kertoo paljon saaren hengellisestä perinteestä.
Hiljainen toukokuu ja tulevan kesän odotus – Muilta osin Hydra viettää toukokuuta melko rauhallisissa merkeissä. Saarella ei ole erillisiä kuuluisia toukokuun juhlapäiviä, mutta se valmistautuu kesän kulttuuritapahtumiin. Kesäkuussa koittava Miaoulia-festivaali (vapaussodan sankarin admiraali Miaouliksen muistoksi) sekä syksymmällä vietettävä Armata-muistojuhla ovat Hydran suurimmat tapahtumat, joten toukokuussa saaren väki jo järjestelee näitä: satamaan aletaan tuoda poltettavan vihollisfregatin pienoismallia Miaoulia-ilotulitusta varten ja nuoret harjoittelevat kansantansseja kuorolaulun säestyksellä. Matkailijalle Hydra toukokuussa näyttäytyy viehättävän seesteisenä: sää on lämmin mutta ei tukahduttava, ja viikonloppuisin Ateenasta tulevat retkeilijät tuovat pientä vilskettä. Kahviloissa istuu taiteilijoita luonnostelemassa keväisiä katunäkymiä, ja jokunen pieni taidegalleria saattaa avata uuden näyttelyn kauden alkajaisiksi. Hydran kulttuurielämä on vilkkaimmillaan kesällä, mutta jo toukokuussa voi pienistä julisteista huomata tulevia konsertteja ja näyttelyitä mainostettavan – saarella kun on pitkät perinteet boheemina taiteilijayhteisönä. Kaiken kaikkiaan Hydra tarjoaa toukokuussa matkailijalle pilkahduksen aidosta kreikkalaisesta saarielämästä: muutamat perinteiset kevätmenot, runsaasti luonnonkauneutta ja edessä siintävän kesän lupaus, ilman myöhemmän sesongin väkijoukkoja.

Patmos

Pyhän Johanneksen juhla (8.5.) – Patmos, johon usein viitataan ”Ilmestysten saarena”, elää ja hengittää pyhän apostoli Johanneksen perintöä. 8. toukokuuta vietetään ortodoksisessa kalenterissa Johannes Teologin (eli apostoli Johanneksen) juhlapäivää, ja Patmoksella se on vuoden kohokohtia. Apostoli Johannes on saaren suojeluspyhimys – onhan perimätiedon mukaan juuri Patmoksen luolassa Johannes kirjoitti Raamatun Ilmestyskirjan. Aamuvarhain 8.5. Patmoksen kuulussa Pyhän Johanneksen luostarissa, joka kruunaa Choran kaupungin kukkulan, kajahtaa juhlaliturgiaan kutsuva kirkonkellojen soitto. Luostarin veljestö ja paikalle saapuneet piispalliset vieraat toimittavat pitkän, juhlavan messun luostarin pääkirkossa. Kirkko on ääriään myöten täynnä: paikalliset patmoslaiset, Pyhän Johanneksen nimeä kantavat pyhiinvaeltajat muualta Kreikasta sekä joukko matkailijoita seisovat hartaina tuohuskynttilät käsissään. Jumalanpalvelus huipentuu vanhan perinteen mukaiseen pyhän Johanneksen reliikin esiintuomiseen – luostarin aarrekammiosta tuodaan esille hopeinen reliikkilipas, jonka sanotaan sisältävän palan apostolin luusta. Patriarkan edustaja siunaa reliikillä neljä ilmansuuntaa luostarin terassilta, ja samaan aikaan alhaalla Skalan satamassa laivat töräyttävät torviaan kunnioituksesta. Messun jälkeen luostarissa tarjotaan kirkkokahvit ja loukoumathes-munkit kaikille vieraille luostarin pihalla, kauniiden holvikaarten alla.

Iltapäivällä juhla jatkuu Patmoksen Skalan kylässä kansanomaisemmalla tavalla. Kyläläiset järjestävät jokavuotisen ”Johanneksen päivä -syömingit” satamalaiturilla: pitkät puupöydät notkuvat grillatusta mustekalasta, täytetyistä viininlehtikääryleistä ja saaren erikoisuudesta, sahramilla maustetusta kalakeitosta. Ruoka on talkoovoimin valmistettu – lähes jokainen perhe on tuonut jotakin pöytään. Saaren pormestari pitää lyhyen puheen muistuttaen Johanneksen hengellisestä perinnöstä ja siitä, miten Patmos on vuosisatoja ollut pyhiinvaelluksen kohde. Sitten musiikki alkaa: paikalliset muusikot, usein jo iäkkäitä mutta taitavia, soittavat viulua, laoutoa ja kitaraa. Lapset esittävät vieri vieressä perinteisen Patmoksen tanssin, joka muistuttaa hidasta syrtosta, ja saavat raikuvat aplodit. Tämän jälkeen kaikenikäiset liittyvät piiriin – tanssi jatkuu tuntikausia auringonlaskuun ja yön tähtien alle. Pyhän Johanneksen juhlapäivä on Patmoksella kuin yhdistelmä uskonnollista pyhäpäivää ja kyläfestivaalia: se alkaa hartaudella luostarissa ja päättyy riehakkaaseen yhdessäoloon satamassa. Päivän mittaan monet myös vierailevat Pyhän Johanneksen luolassa (Ilmestysluolassa) sytyttämässä tuohuksen. Luolassa on erityinen tunnelma juhlapäivänä – pimeässä kalliokappelissa kuuluu jatkuvasti hiljaista laulua ja rukousta, kun uskovat kiittävät pyhimystä tämän ilmestyksestä. Matkailijalle 8. toukokuuta Patmoksella on unohtumaton elämys: on harvinaista nähdä nykypäivänä näin autenttista, katkeamatonta perinnettä, joka elää keskellä yhteisön arkea. Pyhä Johannes on saaren identiteetin ydin, ja hänen juhlapäivänään Patmos todella herää eloon.
Muut toukokuun tapahtumat – Toukokuu on Patmoksella muuten suhteellisen rauhallista aikaa turismin suhteen, mutta paikallisia pienempiä juhlia ja tapahtumia on muutamia. Pääsiäisen ajoittuessa joskus toukokuulle Patmoksen kuuluisa Jalkojenpesun seremonia (pitkäperjantaita edeltävänä torstaina) olisi tärkeä tapahtuma – mutta se on yleensä huhtikuun puolella, jolloin Patmoksen pääaukio muuttuu Jerusalemin näyttämöksi ja luostarin igumeni pesee symbolisesti 12 valitun miehen jalat Jeesuksen esimerkkiä seuraten (tämä dramatisoitu rituaali oli käsitelty huhtikuun tapahtumissa). Mikäli se joskus sattuisi toukokuun alkuun, matkailija todistaisi yhtä ortodoksimaailman koskettavimmista pääsiäisperinteistä. Toukokuussa Patmoksella alkaa myös vähitellen kulttuurisesonki: saarella toimii kirjailijoita ja taiteilijoita houkutteleva yhteisö, ja loppukuusta saatetaan järjestää pieniä kirjallisuusiltoja tai kuvataidekursseja. Esimerkiksi Choran kujilla avataan toukokuun lopulla gallerioita, joissa on paikallisten ikonimaalarien ja modernien taitelijoiden näyttelyitä. Patmos on hiljentymisen saari, joten toukokuun tapahtumat – Johanneksen juhla etunenässä – heijastavatkin enemmän hengellisyyttä ja rauhallista elämänmenoa kuin suuria markkinoita tai festareita. Kesällä Patmoksellakin on vilkkaampia kulttuuririentoja (kuten syyskuun filmifestivaali), mutta keväällä vallitsee harras ja aito tunnelma, jonka keskellä Johanneksen perintö korostuu.

Kalymnos

Sienanpyytäjien kauden alku – sieniveneiden siunaus (pääsiäisen jälkeen, usein toukokuussa) – Kalymnoksen karu saari Dodekanesiassa herää eloon toukokuussa erityisellä tavalla: sienensukeltajien perinne näkyy ja kuuluu. Kalymnos tunnetaan nimellä ”sienisukeltajien saari”, sillä vuosisatojen ajan saaren miehet elättivät perheensä sukeltamalla Välimeren pohjasta merisieniä. Nykypäivänä perinteinen sienisyvänmerenkalastus on vähentynyt, mutta sen kulttuuriperintöä kunnioitetaan yhä jokavuotisella rituaalilla. Heti ortodoksisen pääsiäisen jälkeen (joka joskus on huhtikuun lopulla, joskus toukokuun alussa) – ja käytännössä toukokuun alussa – kalymnoslaiset sukellusvenekunnat valmistautuvat lähtöön. Toukokuun ensimmäisinä viikkoina Pothian satamassa pidetään sienensukeltajien siunausseremonia: paikallinen pappi kulkee laiturilla ja pirskottaa pyhitettyä vettä kaikkiin lähtövalmiina oleviin veneisiin, joista osa on perinteisiä puisia kaikia, osa modernimpia aluksia. Veneiden mastoihin kiinnitetään palmunlehviä ja ikoneita turvaksi merimatkalle. Seremoniaan kuuluu myös vanha tapa: nuori sukeltaja hyppää näytösluontoisesti täydessä sukeltajan varustuksessaan (painovyöt ja vanhanajan pronssikypärä päässään) laiturilta mereen ja nousee sieni kädessään – tämä on onnen enne, jonka toivotaan tuovan runsaan sienisaaliin. Rantaan kerääntyneet perheet ja kyläläiset taputtavat, ja pappi lausuu siunauksen: ”Hyvä Pyhä Nikolaos (merimiesten suojelija), tuokoon hän teidät takaisin turvallisesti ja saaliin kera!”. Monet vanhemmista kalymnoslaisista miehistä pyyhkivät silmäkulmiaan – seremonia on tunteikas, sillä se tuo mieleen menneiden sukupolvien vaaralliset sukellusretket, joilta kaikki eivät palanneet. Sukeltajien siunauspäivä on koko saaren yhteinen tapahtuma: siihen liittyy tavallisesti myös pieni kansanjuhla satamassa. Naiset myyvät makeaa galaktoboureko-vanukasleivosta torikojuissa ja paikallinen soittokunta esittää muutaman merihenkisen kappaleen, joista kuuluisin on ”O Spongéris” – laulussa ylistetään sienimiestä ja hänen rohkeuttaan. Lapsille on usein järjestetty pieni kilpailu: kuka sukeltaa rannan matalassa vedessä eniten simpukankuoria tietyssä ajassa. Illalla, kun siunatut sienialukset suuntaavat ulos satamasta aloittaen pitkän perinteisen purjehduksen kohti Pohjois-Afrikan rannikkoa (sieniapajat olivat usein Libyan ja Egyptin vesillä), koko kaupunki vilkuttaa rannalta myöhään yöhön asti jäähyväisiksi. Vaikka nykyisin iso osa veneistä palaa satamaan jo parin viikon kuluttua matkailunäytöksen jälkeen (oikeaa kaupallista sienensukellusta on vähän), kalymnoslaiset pitävät yhä kiinni tästä kevätrituaalista. Sukeltajien siunaus on ikään kuin saaren siirtymäriitti keväästä kesään – se on toiveikas, hieman haikea, mutta myös ylpeä hetki Kalymnokselle, jonka identiteetti on rakentunut meren ja sitkeiden sukeltajien ympärille.
”Michanikos” – Sponge Divers’ Dance – Sienenpyytäjien lähtöseremoniaan liittyy usein myös Kalymnoksen kuuluisa ”Mihanikós”-tanssi, joka esitetään toukokuussa esimerkiksi paikallisella kulttuurifestivaalilla tai epävirallisesti tavernoissa. Mihanikos-tanssi on kalymnoslaisten sukeltajien perinteinen tanssi, joka symboloi sukeltajan tarinaa: se alkaa verkkaisena, ikään kuin veden alla kävellen – tanssijat nojaavat toisiinsa hartiat yhdessä kuin sukeltajat pinnan alla, liikkeet hitaina ja raskaina. Tämä kuvaa sukeltajan vaivalloista taivalta meren syvyyksissä ja niitä halvaannuttavia tauteja (sukeltajantaudin oireita), joista moni kärsi noustuaan pintaan. Vähitellen tanssin tempo kiihtyy, tanssijat ikään kuin ravistelevat jalkojaan ja vapautuvat kankeudesta, lopulta hypähdellen kevyesti kuin tanssien voitonriemuisina – tämä symboloi sukeltajan voittoa vastoinkäymisistä ja paluuta kotiin saaliin kanssa. Mihanikos on vaikuttava näky, kun kokeneet kalymnoslaiset miehet – joista monet sukeltajien poikia ja pojanpoikia – tanssivat sen pienessä piirissä mandoliinin ja viulun soittaessa taustalla. Usein juuri toukokuun alkupuolella, kun nuoret sukeltajat ovat lähteneet merille, vanhemmat konkarit kokoontuvat tavernaan ja panevat tanssiksi Mihanikosin, muistaen kollegojaan ja kunnioittaen menetettyjä ystäviä. Matkailija, joka vierailee Kalymnoksella toukokuussa, saattaa illansuussa Pothian rantakadun tavernassa päästä todistamaan tällaista spontaania tanssiesitystä – sen näkeminen ilman turisteille tarkoitettua kehystä on autenttinen, karhean kaunis kokemus. Kalymnoksen kevät on siis ennen kaikkea omistettu meren perinteelle; saarella ei ole suuria pyhimysjuhlia juuri toukokuussa (pääsaarelaisten iso uskonnollinen juhla on elokuussa Pyhän Savvaksen päivä, saaren pyhän), mutta merenkulun perinne on täällä lähes uskonnon asemassa.
Muut tapahtumat – Toukokuu tuo Kalymnokselle myös hiljalleen ensimmäiset kiipeilyfestivaalit (saaren uudempi vetonaula on kalliokiipeily). Joskus toukokuussa järjestetään epävirallisia kiipeilyporukoiden kokoontumisia, joissa yhdistyy urheilu ja illanvietto paikallisissa kylissä. Kalymnoksen kylät kuten Massouri ja Myrties alkavat täyttyä kansainvälisistä kiipeilijöistä, ja toukokuun loppupuolella saarella pidetään usein ulkoilmaelokuvailtoja, joissa näytetään kiipeilyaiheisia filmejä kallionseinää vasten projisoituina – näistä on tullut jokakeväinen ilmiö. Paikalliset seuraavat hiukan hymyillen uusia tulokkaita: entisaikojen sukeltajat ja nykyajan kallioilla roikkuvat seikkailijat löytävät kuitenkin yllättävää yhteistä: kun kiipeilijät esittelevät taitojaan, vanhat kalymnoslaiset isännät nyökyttelevät ja tarjoavat heille lasin ouzoa, vähän niin kuin sanoakseen ”hyvin tehty, tekin uskallatte kohdata luontomme, vaikkette mereen sukellakaan”. Näissä pienissä kohtaamisissa perinne ja nykyaika sulautuvat. Toukokuinen Kalymnos on siten yhdistelmä sukellusperinteiden kunnioitusta ja uudenlaista kevättoimeliaisuutta. Saaren maisemat – teräväpiirteiset kalliot ja syvänsininen meri – muodostavat näyttämön sekä vanhoille rituaaleille että uusille urheilujuhlille. Ja olipa tapahtuma mikä tahansa, kalymnoslaisten vieraanvarainen asenne on käsin kosketeltavaa: jokainen vieras kutsutaan mukaan tanssimaan, juhlimaan tai ainakin kohottamaan malja meren jumalten ja pyhien kunniaksi.

Skiathos

Kevään rauha ja kukkaloisto – Skiathoksen vehreä saari Sporadeilla tunnetaan lähinnä kesän vilkkaasta lomatunnelmasta, mutta toukokuussa se esittelee rauhallisemman, paikallisen puolensa. Kuukausi alkaa tietenkin Protomagian (1.5.) vietolla: skiathoslaiset pitävät kukkien keräämistä ja seppeleiden punontaa kunniassa. Saarella, joka on kauttaaltaan mäntyjen ja kukkaniittyjen peitossa, on runsaasti materiaalia kevätseppeleisiin. Useat suuntaavat Koukounariesin luonnonsuojelualueen lähistölle poimimaan orkideoja ja muita harvinaisiakin kevätkukkia. Perheet asettuvat Mandrakin rannalle piknikille – meri on vielä viileää, mutta muutamat uskalikot käyvät jo kastautumassa. Seppeleet ripustetaan Skiathoksen kaupungissa talojen ja erityisesti venevajojen oviin: kalastajasatama näyttää toukokuun alussa tavallistakin idyllisemmältä kukkaseppeleineen. Iltaisin Skiathoksen tavernoissa kohotetaan malja keväälle, ja usein paikallismuusikot kaivavat esiin bouzouki-soittimensa soitellen kepeitä saarivalssin sävelmiä turistien vasta heräillessä kauden alkuun.
Kulttuurielämän kevät – Skiathos on kirjailija Alexandros Papadiamantisin synnyinsaari, ja toukokuussa saaren kirjallisuuspiireissä pidetään usein pieni muistotilaisuus hänen kunniakseen. Papadiamantis tunnetaan erityisesti koskettavista pääsiäisaiheisista kertomuksistaan, ja kevätjuhlien aikaan paikalliset opiskelijat saattavat järjestää lukuiltoja, joissa luetaan ääneen pätkiä Papadiamantisin teoksista (esimerkiksi tarina ”Fonissa”, Tappajaeukko, tai jokin saarielämää kuvaava novelli). Yleisöä ei ole sankoin joukoin, mutta nämä pienet tapahtumat pitävät yllä Skiathoksen kulttuuriperintöä. Ne järjestetään usein Papadiamantisin museotalon pihalla tai saaren kirjastossa toukokuun lopulla, ikään kuin siltoina kesän isommille tapahtumille.
Kesäkauden valmistelut – Varsinaisia isoja perinteisiä juhlia (panigyri) ei Skiathoksella toukokuulle satu – saaren suojeluspyhimyksen, Agios Nikolaoksen, juhla on joulukuussa, ja monet kyläjuhlat painottuvat kesään. Kuitenkin toukokuussa paikalliset valmistautuvat jo innolla kesäsesongin festivaaleihin. Skiathoksen Bourtzi-niemekkeen ulkoilmateatterissa aletaan harjoitella esityksiä: usein toukokuun viimeisellä viikolla järjestetäänkin “Skiathos-kesän avaus” -tilaisuus, jossa saaren nuorisoesittäjät pitävät kenraaliharjoituksen avoimena yleisölle. Siellä voi nähdä välähdyksiä tulevista Skiathos World -musiikkifestivaalin ohjelmanumeroista tai kesäteatterin kohtauksista. Tämä tapahtuma ei ole vielä iso julkinen festivaali, vaan paikallinen perinne, jossa skiathoslaiset itse kokoontuvat piknik-koreineen Bourtziin nauttimaan illasta, kuuntelemaan saaren koululaisten kuorolaulua ja katsomaan kansantanssiryhmää, joka harjoittelee juhannusjuhlan esitystä varten. Kun aurinko laskee ja Teatterin valot syttyvät, näytetään usein vielä ulkoilmassa jokin vanha mustavalkoinen kreikkalainen elokuva – vähän niin kuin kiitokseksi paikallisille talkoolaisille. Tällainen lämminhenkinen illanvietto kiteyttää Skiathoksen toukokuun tunnelman: se on siirtymäaikaa, jossa paikalliset perinteet virittyvät kesäkauteen.
Luonnon pyhätöt ja uskonnolliset merkkipäivät – Vaikka toukokuu on Skiathoksella ennemmin valmistelujen aikaa, on mainittava vielä eräs tapa: mikäli pääsiäinen oli huhtikuussa, saaren asukkaat suuntaavat usein toukokuussa kiitoskäynneille saaren luostareihin. Skiathoksella sijaitsee tunnettu Evangelistrian luostari, jossa Kreikan lippu aikoinaan ensimmäistä kertaa vihittiin vapaussodan aikana. Toukokuisin luostarissa vieraillaan esimerkiksi pyytämässä siunausta kevään kylvöille ja tulevalle purjehduskaudelle – monet kalastajat vievät luostariin öljykynttilän tai pienen uhrilahjan (ikoniin kiinnitettävän hopeisen kalan symbolin) kiitoksena talven varjeluksesta. Tämä ei ole tiettynä päivänä järjestettävä juhla, vaan ennemminkin toukokuun tapa. Luostarin isät toivottavat kävijät tervetulleiksi ouzo-lasillisen ja loukoumi-makeisen kera, ja vieraat saavat ihailla luostarin keväistä puutarhaa, jossa pionit ja ruusut kukkivat. Matkailijalle voi jäädä mieleen kuva ikivanhan oliivipuun alla istuvasta munkista, joka ruokkii riikinkukkoja – niin satumaista Skiathoksen luostarin kevät on.
Yhteenveto Skiathoksesta – Skiathoksen toukokuu on ennen kaikkea rauhallisen kaunis. Se ei tarjoa suuria karnevaaleja tai välttämättä muistettavimpia uskonnollisia juhlallisuuksia, mutta se esittelee pienen saariyhteisön elämää aidoimmillaan. Paikalliset elävät sulavasti perinteiden ja modernin matkailun välillä: toisaalla punotaan vapputunnelmissa seppeleitä ja luetaan Papadiamantisin novelleja, toisaalla jo testataan äänentoistoa rantabaareissa ja maalataan purjeveneitä kesää varten. Matkailijalle, joka etsii hiljaisempaa kauneutta ja kevään raikkautta, Skiathos toukokuussa tarjoaa levollisen hengähdyksen ennen vilkasta lomakautta – saaren luonto, historiasta kertovat paikat ja ystävälliset ihmiset ovat silloin parhaimmillaan.

Khíos (Chios)

Rakettisota – ”Rouketopolemos” (pääsiäisyönä, joskus toukokuussa) – Pohjois-Egean Chíoksen saari on kuuluisa yhdestä Kreikan erikoisimmista perinteistä: Vrontádoksen rakettisodasta. Tämä ilmiö tapahtuu pääsiäisyönä kahden Vrontádoksen kylän kirkon, Ágios Markoksen ja Panagía Erithianín, välillä. Kahden kilpailevan kirkon seurakunnat ampumalla tuhansia ilotulitusraketteja toistensa kirkkojen kupoleita kohti pääsiäisyönä puolenyön aikaan. Useimpina vuosina tämä spektaakkeli sijoittuu huhtikuulle, mutta jos ortodoksinen pääsiäinen sattuu toukokuun alkuun, Chíoksen rakettisota syttyy silloin kevätyössä toukokuun puolella. Valtava määrä (yhteensä jopa 100 000) käsintehtyjä pikkuraketteja valaisee taivaan, ja pauke on korviahuumaava – näky muistuttaa kuin taivaalla risteilisi tulisuihkuja, ja rätinä kaikuu ympäriinsä. Kirkkojen tornit on suojattu verkoin, ja paikalliset asukkaat suojaavat talojensa ikkunat leveillä peltilevyillä, mutta adrenaliinin täyteisessä hetkessä molempien kirkkojen väki yrittää ”osua” toistensa kirkon kellotorniin raketeilla. Vaikka kyseessä on leikkimielinen kilpailu, on siinä vahva yhteisöllinen lataus: jokainen Vrontádoksen asukas kuuluu jompaankumpaan ”joukkueeseen”, ja valmistelut rakettisotaa varten alkavat jo kuukausia aiemmin. Toukokuisena pääsiäisenä saari on täynnä kotitekoisen ruudin tuoksua ja jännittynyttä odotusta. Kellojen kumauttaessa keskiyöllä ”Kristus on ylösnoussut” (Christós Anésti) sytytetään ensimmäiset sytytyslangat – ja sitten taivas repeää ilotulitusten loputtomaan sarjaan. Matkailijoita kehotetaan seuraamaan spektaakkelia turvallisen välimatkan päästä esimerkiksi läheiseltä kukkulalta, josta avautuu panoraamanäkymä kylien yli. Mikäli olet Chíoksella toukokuussa pääsiäisen aikaan, on rouketopolemos ainutlaatuinen ja hurja kokemus, josta harva muu matkaelämys menee edelle (huhtikuun tapahtumakuvauksessa on kerrottu tarkemmin tämän perinteen historiasta). On syytä huomioida, että seuraavana aamuna poltetun ruudin katku leijuu ilmassa ja maassa lojuu tuhansia pieniä raketintikkuja – kyläläiset siivoavat sotatantereen yhdessä, ja lopuksi molemmat osapuolet julistautuvat tapansa mukaan voittajiksi ja sopivat leikillisesti ottavansa ”revanssin” ensi vuonna.
Pyhän Isidoroksen juhla (14.5.) – Chíoksella on myös oma merkittävä pyhimyksensä, jonka muistoa kunnioitetaan toukokuussa. Pyhä Isidoros (Ágios Isidóros) oli varhaiskristillinen marttyyri, joka tarinan mukaan kärsi kuoleman Chíoksen saarella keisari Deciuksen vainoissa 200-luvulla. Hänen muistopäivänsä on 14. toukokuuta, ja Chíoksella tämä päivä on tärkeä uskonnollinen juhla. Saaren eteläpuolella, lähellä muinaista Neórion satamaa, sijaitsee luola, jossa perimätiedon mukaan pyhä Isidoros vangittiin ja johon rakennettiin myöhemmin pieni kirkko. Joka vuosi 14.5. siellä järjestetään hartaushetki: jo edellisenä yönä pyhiinvaeltajia vaeltaa luolalle, monet paljain jaloin ja kynttilät käsissään, kiitollisina pyhimyksen ihmeistä (hänen sanotaan parantaneen sairaita). Aamun valjetessa pappi toimittaa luolakirkossa liturgian, ja kallionseinämät kaikuvat kirkkolaulusta. Moni tuo mukanaan pieniä lappuja, joihin on kirjoitettu rukouspyyntö – he asettavat ne luolan seinän rakosiin toivoen pyhän Isidoroksen esirukousta.

Varsinainen kansanjuhla tapahtuu kuitenkin Chíoksen kaupungissa: Pyhän Isidoroksen kirkossa (joka sijaitsee linnakkeen kupeessa) pidetään iso messu, minkä jälkeen pyhimyksen ikoni ja reliikit (hänen kerrotaan olevan Chíoksen suojeluspyhä) kannetaan kunniakierrokselle kaupungin pääkatuja pitkin. Saatossa marssii myös merivoimien kunniavartio, sillä Pyhä Isidoros on Chíoksella merenkävijöidenkin suojelija. Kaupunkilaiset seuraavat kulkuetta kantaen valkoisia liljoja (pyhimyksen symbolikukka). Kulkue pysähtyy sataman edustalle, jossa metropoliitta lausuu saaristolaisille siunauksen ja pudottaa seppeleen mereen Isidoroksen muistoksi. Illalla chíoslaiset perheet kokoontuvat syömään yhdessä – perinneruokana on usein simpukoita ja salata chiótiki, paikallinen salaatti, joka sisältää appelsiinia (Chíos on kuuluisa sitrushedelmistään). Pyhän Isidoroksen päivä on Chíoksella yleinen vapaapäivä, ja se yhdistää saarilaiset muistuttamalla heitä yhteisestä uskosta ja historiasta. Matkailijalle se tarjoaa kurkistuksen syvästi hartaisiin ortodoksisiin traditioihin saarella, joka muutoin tunnetaan ehkä parhaiten mastiikin (pihkan) tuotannosta ja vilkkaasta satamasta. Toukokuinen Chíos onkin sekoitus pyhyyttä ja arkea: toisaalla pauhaa rakettisota, toisaalla rukoillaan hiljaisessa luolassa – molemmat ääri-ilmiöt kuvaavat saaren moniulotteista kulttuuria.
Mastiikkakyliä ja kevättapahtumia – Chíos on kuuluisa mastiikkakylien kolmioalueestaan (eteläosan keskiaikaiset kylät, joissa kasvatetaan mastiksipuita). Kevät on mastiikkapuiden kannalta odotuksen aikaa – sadonkorjuu tapahtuu vasta loppukesällä. Toukokuussa mastiksin viljelijät valmistelevat puita vuodenaikaa varten: he puhdistavat puiden alustat ja korjaavat edellisen vuoden työkalut. Jossain kylässä, kuten Pyrgín kuuluisassa maalauksellisessa kylässä, saatetaan toukokuun lopulla järjestää epävirallinen ”Mastiha Day”, jossa nuoret harjoittelevat mastiikin keruuta vanhempien opastuksella symbolisesti (puhutaan myös mastiikkafestivaalista, mutta varsinainen festivaali on syksymmällä). Toukokuussa turisteja on vielä vähän, joten jos vierailet mastiikkakylissä, sinut saatetaan kutsua seuraamaan ja jopa kokeilemaan, kuinka mastiksipuun kaarnaan tehdään pieniä viiltoja – tosin oikea pihkan keruu alkaa myöhemmin. Tällaiset pienet hetket kyläläisten parissa ovat toukokuun matkailijalle kullanarvoisia, vaikkeivät ne isoja tapahtumia olekaan. Chíoksen kevät on kukkainen ja tuoksuva: sitruunapuut kukkivat, ja saaren kuulut ruusupuutarhat Kamposin alueella aukovat nuppujaan. Toukokuu onkin Chíoksella usein omistettu luonnon antimille. Viikonloppuisin järjestetään joskus villivihannesretkiä: paikalliset keräävät vuorten rinteiltä villiparsaa ja muita syötäviä kasveja (joita käytetään piirakoissa), ja viime vuosina matkailijoillekin on tarjottu mahdollisuutta osallistua tällaiseen eksoottiseen aktiviteettiin. Retki päättyy tyypillisesti siihen, että naiset opettavat, kuinka löydetystä villiparsasta tehdään maukas munakas puutarhassa ulkoilmassa. Näin Chíos jakaa kevätperinteitään vieraille.
Yhteenveto – Toukokuinen Chíos on juhlien kontrastien saari: taivaalla risteilee tuhansia raketteja pääsiäisriemussa ja toisaalla vietetään syvän hengellisiä pyhimysjuhlia ja kunnioitetaan arjen töitä kuten mastiikin viljelyä. Se on aika, jolloin massaturismi ei ole vielä vallannut saarta, joten matkailija voi kokea autenttisia hetkiä paikallisessa elämässä – olipa se perinteisten pääsiäisleivonnaisten maistelua vanhan rouvan keittiössä (pääsiäisen ajalta jääneet maustepullat) tai rakettisodan jännityksen jakamista kylän nuorison kanssa. Chíoksella kulttuuri on rikas ja monikerroksinen, ja toukokuu antaa siitä makupalan: historiallista perinnettä, syvää hartautta ja kevään iloa, kaikki samalla saarella.

Lesbos (Lesvos)

Toukokuun pyhiinvaellus Mandamadossa (päivä vaihtelee pääsiäisen mukaan) – Lesboksen saarella on syvälle juurtunut uskonnollinen perinne, ja yksi vuoden kohokohdista on Arkkienkeli Mikaelin (Taxiárkhisin) ikonijuhla Mandamadosin luostarissa. Tämä tapahtuu pääsiäistä seuraavana kolmantena sunnuntaina (ns. Mirhankantajien sunnuntaina) – usein se osuu huhtikuun loppuun, mutta mikäli pääsiäinen on aikaisin keväällä, Mandamadosin suuri pyhiinvaellus sijoittuu toukokuun alkuun. Mandamadosin luostari saaren pohjoisosassa säilyttää kuulua reliefimäistä Arkkienkeli Mikaelin ikonia, josta tarina kertoo: se on muovattu seoksesta savea ja marttyyrien verta, hyökkäyksessä 1800-luvulla menehtyneiden munkkien muistoksi. Ikonilla uskotaan olevan ihmeitätekevä voima, ja Lesboksen sekä lähisaarien asukkaat saapuvat sankoin joukoin kunnioittamaan sitä vuosittaisessa suuressa juhlassa. Pyhiinvaeltajat lähtevät liikkeelle jo lauantai-iltana jalkaisin – monet kulkevat jopa kymmeniä kilometrejä kohti Mandamadosia yön yli, kantaen kynttilöitä ja laulaen hymnejä Arkkienkelille. Tienvarsilla näkee tuolloin erikoisen näyn: paikalliset perheet pitävät pieniä lepo- ja mehutarjoilupisteitä vaeltajille, tarjoten kupin kahvia, vettä ja koulouria-rinkeleitä matkalaisille. Kylien läpi kulkee pitkiä jonoja hartaita ihmisiä; vanhimmat ratsastavat aasin tai traktorin kyydissä, jos jalka ei kanna, mutta haluavat silti mukaan.

Sunnuntaiaamuna Mandamadosin luostarialue on täynnä ihmisiä – usein jopa 10 000 pyhiinvaeltajaa. Luostarin pihalla pidetään ulkoilmamessu, jossa Arkkienkelin reliefi-ikoni kannetaan esiin koristeltuna oranssein kukkaseppelein. Ihmiset tungeskelevat koskettaakseen ikonin alareunaa tai saadakseen papin siunaamaan tuomansa pienen hopeisen tamata-laatan (johon on kaiverrettu rukouspyyntö, usein parantumisen puolesta). Tunnelma on yhtä aikaa harras ja kansanomainen: kuorolaulu ja kirkkoslaavilaiset resonoinnit sekoittuvat taustalta kuuluvaan puheensorinaan ja lasten itkuun – väkimäärästä huolimatta vallitsee kunnioitus; monet ovat paastonneet viikkokausia tätä päivää varten ja saattavat juuri täällä Mandamadosissa ottaa pyhän ehtoollisen ensimmäistä kertaa pääsiäisen jälkeen. Messun päätyttyä alkaa keskek-keiton jako: luostarin suurissa kuparipadoissa porisee perinteinen ”Kiskék” (tai Keskek), sakea vehnän ja lampaanlihan hautunut puuro, jota vapaaehtoiset ovat keittäneet koko yön. Tämä ruoka siunataan ja jaetaan ilmaiseksi jokaiselle pyhiinvaeltajalle – se on pyhän Mikaelin juhlien keskeinen rituaali, joka symboloi yhteisöllisyyttä ja kiitosta pyhimykselle. Ihmiset istuvat nurmikolle tai pitkille penkeille nauttimaan lämmintä kiskekiä savikulhoista; monet sanovat uskovansa, että se vahvistaa heitä niin fyysisesti kuin hengellisesti. Sitten laulu alkaa: porukassa saatetaan laulaa vanhoja saaren zeybekiko- ja balladilauluja kiitollisuudesta. Jotkut uupuneimmat vaeltajat torkahtavat luostarin oliivipuiden varjoon pienelle nokoselle ennen paluumatkaa.

Mandamadosin pyhiinvaellus on Lesboksen toukokuun huipputapahtuma hengellisessä mielessä. Se ei ole turistinäytös, mutta ulkopuolinenkin voi osallistua kunnioittaen – kokemus on voimakas, kun näkee tuhansien ihmisten vilpittömän vakan pyhimyksensä edessä. Jos olet Lesboksella oikeaan aikaan, kannattaa ehdottomasti joko itse kävellä viimeinen etappi Mandamadosiin aamuyöllä pyhiinvaeltajien joukossa tai ainakin saapua autolla juhlapaikalle varhain todistamaan tätä vuosisataista perinnettä. (Huhtikuun tapahtumakatsauksessa kerrottiin tarkemmin Arkkienkeli Mikaelin ikonista ja Mandamadosin historiasta).
Luonto- ja kevätjuhlat – Lesboksella kevät on kukkeimmillaan toukokuussa. Saaren Agiasoksen vuoristokylässä vietetään vapun tienoilla usein ”Kukkien juhlaa”: vaikka se ei ole virallinen festivaali, Agiasoksen tunnettu teatteri- ja musiikkiryhmä järjestää yleensä toukokuun ensimmäisellä viikolla ulkoilmaesityksen, jossa ylistetään kevättä – mukana on kansanmusiikkia, runonlausuntaa ja pieni kukkatori kylän torilla. Lesboksen asukkaat ovat ylpeitä saaren rikkaasta kasvistosta; toukokuussa monet harrastajaryhmät järjestävätkin ohjattuja luontokävelyitä. Erityisen suosittu on ”Villiyrttien keruupäivä”, joka pidetään usein toukokuun puolivälissä jossain saaren perinnekylässä (esim. Agia Paraskevi). Tällöin kokoonnutaan aamulla, ja paikalliset isoäidit opastavat, mitä kasveja voidaan kerätä: Lesboksen maaseutu on kuulu villiyrteistään kuten oregano, timjami, salvia ja fenkoli. Osallistujat – joukossa myös matkailijoita – keräävät koreihinsa yrttejä ohjaajien neuvomana. Sitten kylän aukiolla sytytetään iso uuni; leivotaan yhdessä hortopita-piirakoita, joihin juuri poimitut yrtit ja vuohenjuusto tulevat täytteeksi. Tapahtuma huipentuu yhteiseen lounaaseen planeettapuiden alla, jossa maistellaan tuotoksia ja kilistellään anisviina ouzoa – Lesbos on tunnettu ouzostaan, ja jokainen tilaisuus on hyvä syy maistella sitä. Villiyrttien päivä ei ehkä ole vuosisatainen traditio, mutta se on uuden ajan tapa vaalia vanhaa tietotaitoa ja tuoda yhteisöä yhteen toukokuun kauniissa säässä. Matkailijalle se on opettava ja aito kokemus: harvoin pääsee kädestä pitäen oppimaan, miltä villifenkolin nuppu tuoksuu tai miten nokkoset nipistellään ilman hanskoja.
Pyhän Theraponin päivä (14.5.) – Lesboksen pääkaupungin Mytilínin maamerkki on suuri kupolikirkko, Agios Therapon, jonka suojeluspyhimys Pyhä Therapon on saaren suosiossa. Hänen muistopäivänsä on 14. toukokuuta, jolloin Mytilene viettää omaa paikallisjuhlaansa. Kirkossa järjestetään juhlaliturgia, ja kaupunkiin saapuu piispoja mantereen puolelta johtamaan palvelusta. Messun jälkeen Theraponin kirkon ympärillä kuljetetaan pyhimyksen kaunis ikoni (ja vanha reliikkilipas) pienessä kulkueessa korttelin ympäri – tapahtuma on vaatimattomampi kuin monet muut, mutta mytililäiset kerääntyvät kadun varteen kunnioittamaan pyhimystään. Kouluilla on usein vapaapäivä ja lapset seuraavat vanhempiensa kanssa kulkuetta saaden ehkä papilta pienen karkin tai siunatun kuvan matkamuistoksi. Tämä tapahtuma on melko nopea, mutta illalla kaupungin rantabulevardilla on juhlan tuntu: ihmiset istuvat tavernoissa, ja monet pukeutuvat hienommin koska heillä on takanaan tärkeä kirkkojuhla. Pyhän Theraponin suojelusta pyydetään erityisesti sairaille (hänen nimensä merkitsee parantajaa), joten monet sytyttävät tuona päivänä ylimääräisen kynttilän rakkaidensa puolesta. Matkailijalle Pyhän Theraponin päivä Mytilínissä on mahdollisuus nähdä paikallista uskonnollista elämää ja nauttia samalla kaupungin vilkkaasta iltaelämästä: satamaravintolat täyttyvät perheistä juhla-aterialla, ja ilmassa on kepeää kesän odotusta.
Lesboksen ouzo-iloittelu – Vaikka varsinainen Ouzo-festivaali (jossa juhlitaan Lesboksen kuuluisaa anisviinaa) järjestetään yleensä heinä-elokuussa, toukokuussa monet ouzerít (pienet ouzo-taverna) aloittavat jo omia mini-tapahtumiaan. Esimerkiksi Plomarin ouzo-pääkaupungissa saatetaan toukokuun lopulla viikonloppuna järjestää pienpanimoiden avoimet ovet: ouzotislaamot Plomarissa ja Mytilínissä avaavat ovensa vierailuille, esittelevät ouzon valmistusta ja tarjoavat maistiaisia erilaisista ouzolaaduista makupalojen kera. Vaikka tämä on enemmän turismin kehittämistapahtuma kuin perinteinen juhla, se on jo vakiintunut toukokuun loppuun useana vuonna. Paikalliset yhtyvät mieluusti mukaan – ouzo on heille arjen nautinto, ja he ovat ylpeitä sen historiasta. Niinpä ouzotilaisuuksissa kuulee vanhoja tarinoita: kuinka kylissä aikanaan jokainen toi oman ouzopullonsa kyläjuhliin ja sekoitus oli melkoinen, tai miten ouzon väitetään saavan seurustelun luistamaan. Kevyessä toukokuun illassa, ouzolasillisen ääressä, lesboslaiset ottavat mielellään muutaman askeleen reipasta tanssia – usein harmoniikan tai viulun säestyksellä. Tällaiset spontaanit pikku ”festivaalit” ennakoivat kesän suurempia tapahtumia.
Yhteenveto – Lesboksen toukokuu on rikas kudelma uskonnollista hartautta, luonnon juhlintaa ja kreikkalaisen kyläelämän pieniä riittejä. Pääosassa on ehkä Mandamadosin suuri pyhiinvaellus, joka tuo yhteen tuhansia ihmisiä, mutta yhtä lailla tärkeitä ovat kylätason tapahtumat – villiyrttien keruu, kukkajuhlat, paikalliset panigyrikit pienissä kappeleissa (esim. monet kyläkirkot on omistettu Pyhälle Georgiolle, ja jos hänen päivänsä siirtyi pääsiäisen takia toukokuulle, vietetään sitä lyhyesti kylissä toukokuun alussa). Lesbos on kulttuuriselta luonteeltaan taiteellinen ja gastronominen saari, ja se näkyy jo toukokuussa: on musiikkia, runoutta, hyvää ruokaa ja juomaa ja aina syy kokoontua yhteen. Matkailijalle Lesbos toukokuussa tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden osallistua sekä syvällisiin hengellisiin kokemuksiin että arkisiin mutta hurmaaviin kevätpuuhiin – se on kuin kurkistus kreikkalaisen saaren sieluun ennen turistimassojen saapumista.

Jokainen Kreikan saari viettää toukokuuta omalla tavallaan, heijastaen paikallista historiaansa, uskontoaan ja elinkeinojaan. Kreeta muistaa sankareitaan ja nostaa kukkaseppeleen keväälle, Rodos peilaa keskiaikaista menneisyyttään värikkäässä ritarijuhlassa. Joonian saaret – Korfu ja Zakynthos – yhdistävät kukkien tuoksun ja torvisoittokuntien paraatit. Kykladien helmet Santorini, Paros, Naxos ja Mykonos näyttävät, kuinka pyhimysperinteet ja nykypäivän huvi voivat sulautua samaan kuukauteen. Pienemmät saaret Hydra, Patmos, Kalymnos ja Skiathos paljastavat rauhallisempia mutta sitäkin aidompia traditioita: kukkien keruuta, pyhiä rituaaleja ja merimiesten lähtöseremonioita. Ja pohjoisen Egean kulttuurikehdot Chíos ja Lesbos todistavat, että kevät voi olla yhtä aikaa riehakas ja harras. Toukokuu on matkailijalle nautinnollista aikaa kiertää Kreikan saaria – se tarjoaa vilauksen paikallisten elämään perinteiden kautta, ennen kuin kesäkiireet alkavat. Jokaisesta näistä tapahtumista ja juhlasta huokuu saarien yhteisöllisyys ja ikiaikainen elämäntapa, jonka jakamisesta vierailijakin pääsee osalliseksi. Kevätaurinko, Egean siniset aallot ja vuosisataiset juhlat – niistä on Kreikan saariston toukokuu tehty.

KLIKKAA TÄSTÄ