Helmikuu on monilla Kreikan saarilla vilkasta juhla-aikaa, jolloin perinteiset vuosittaiset tapahtumat keskittyvät erityisesti ortodoksiseen kalenteriin ja karnevaalikauteen (Apokries). Useimmilla saarilla helmikuun kohokohtia ovat laskiaista edeltävät karnevaalijuhlat värikkäine kulkueineen ja paikallisine tapoineen. Huomaa, että eräät tammikuulle sijoittuvat juhlapäivät, kuten loppiaisena vietettävä Theofania (6. tammikuuta) tai Pyhän Antoníoksen päivä (17. tammikuuta), on käsitelty jo tammikuun tapahtumissa, eikä niitä toisteta tässä helmikuun katsauksessa.

Kreeta (Rethymno)

Rethymnon karnevaali on Kreikan suurimpia ja tunnetuimpia karnevaaliperinteitä. Se järjestetään vuosittain helmi–maaliskuussa karnevaalikauden huipentumana, yleensä laskiaissunnuntaita edeltävällä viikolla. Rethymnon kaupunki Kreetalla muuttuu tuolloin vilkkaaksi juhlakentäksi: vanhakaupunki koristellaan, ja kaduilla nähdään pukuloistoa, paraativankkureita, ilotulituksia ja taukoamatonta tanssia. Karnevaalilla on pitkät perinteet ja venetsialaistaustaiset juuret Kreetan historian ajalta – Rethymnonin karnevaaleja vietettiin jo 1900-luvun alussa, ja nykyisin ne houkuttelevat tuhansia osallistujia. Ohjelmaan kuuluu perinteisten kulkueiden ohella esimerkiksi aarteenetsintäkilpailu eri ikäryhmille, jossa joukkueet suorittavat tehtäviä ympäri kaupunkia. Varsinaiset paraatit huipentuvat laskiaissunnuntaina, jolloin kymmenet koristellut vaunut ja satapäiset naamiaisryhmät kiertävät kaupungin katuja. Karnevaaliviikonloppuna järjestetään myös näyttävä yöparaati lauantai-iltana ilman vaunuja – se on ikään kuin suuri naamiaisjuhla koko kaupungille. Karnevaalin päätteeksi laskiaisen kynnyksellä poltetaan perinteisesti Karnevaalikuningas juhlavasti, mikä symboloi paastonajan alkamista.

Rodos

Myös Rodoksen saarella helmikuu huipentuu karnevaaliperinteisiin, vaikkakin juhlat jakautuvat eri kyliin ja kaupunkeihin. Rodos ei ole yhtä tunnettu yhdestä suurkarnevaalista kuin jotkin muut saaret, mutta lähes jokaisessa kylässä järjestetään omia iloisia laskiaisjuhliaan. Esimerkiksi Sorónin kylän vuosittainen karnevaalikulkue on muodostunut perinteeksi, jossa paikalliset pukuryhmät ja koristellut ajoneuvot täyttävät kadut tanssilla ja musiikilla helmikuun lopulla tai maaliskuun alussa. Myös saaren suuremmissa taajamissa kuten Ialysóksessa ja Rodoksen kaupungissa järjestetään karnevaaliparaateja ja -tapahtumia perheille. Perinteisiin kuuluu värikkäiden asujen, naamioiden ja musiikin lisäksi karnevaalia edeltävänä Tsiknopempti-torstaina (”rasvainen torstai”) ulkoilmakestit grilliruokineen. Rodoksen karnevaalikausi huipentuu yleensä laskiaissunnuntain juhlintaan ja sitä seuraavan Kathará Défteran (puhtaan maanantain) piknik- ja leijanlennätysperinteisiin, jotka aloittavat paastonajan.

Naxos

Naxoksen saari tunnetaan erityisen elävästä helmikuisesta karnevaalistaan, jota kutsutaan usein Dionysos-karnevaaliksi. Naxoksen karnevaaliperinteet yhdistävät antiikin Dionysos-jumalan kevään juhlinnan ja saaren omat kansantavat. Karnevaalia vietetään parin viikon ajan helmikuussa ja huipennetaan laskiaista edeltävänä viikonloppuna. Saaren pääkaupungissa (Naxoksen Chórassa) järjestetään tuolloin näyttävä soihdulkulkue: lauantai-iltana paikalliset pukeutuvat valkoisiin asuihin, maalaavat kasvonsa mustavalkoisiksi ja kantavat palavia soihtuja. Kulkue lähtee keskiaikaisesta Kástro-linnoituksesta ja vaeltaa pitkin kapeita kujia satamaan, jossa nuotioiden ympärillä tanssitaan ja lauletaan aina aamunkoittoon saakka. Sunnuntaina puolestaan nähdään perinteinen karnevaaliparaati, jossa on liikkuvia koristeltuja vaunuja ja pukuryhmiä. Naxoksen kylissä on omia erityistapojaan: tunnetuin on “kellopukit” (koudounatoi) -perinne, jossa miehet pukeutuvat lampaantaljoihin ja kiliseviin kulkusiin vyötärölle. Nämä hahmot tanssivat kaduilla kovaäänisesti kelloja kilistellen, mitä pidetään pahan karkottavana rituaalina. Karnevaali Naxoksella onkin ainutlaatuinen yhdistelmä pakanallis-antiikkista tunnelmaa ja iloista nykyaikaista karnevaalimeininkiä.

Aegina

Lähellä Ateenaa Saroninlahdella sijaitseva Aegina viettää helmikuussa omaa perinteistä karnevaaliaan, joka yhdistelee vanhoja kansantapoja ja rentoa saarielämän tunnelmaa. Aeginan karnevaalijuhlinta alkaa virallisesti avajaisilla, joissa kaupunginjohtaja luovuttaa symbolisesti kaupungin avaimet Karnevaalikuninkaalle, aloittaen juhlat. Saarella järjestetään useita tapahtumia koko karnevaaliajan: on musiikki-iltoja, teatteria ja naamiaisia niin lapsille kuin aikuisillekin. Erityisenä paikallisena tapana Aeginalla on kirkas liekkitanssi, jossa rohkeat osallistujat kävelevät palavan hiilloksen yli – tämä tuli-show juontaa juurensa vanhoista puhdistautumisriiteistä. Lisäksi Aeginalla tanssitaan perinteistä gaitanaki-nauhatanssia, jossa värikkäillä nauhoilla koristeltua salkoa kiertää tanssijoiden piiri. Karnevaaliviikon huipennus on laskiaissunnuntain paraati satama-alueella: saaren pääkaupungin kaduilla kulkee naamiaisasuista väkeä ja koristeltuja kulkueita, ja lopuksi keskustorilla poltetaan riehakkaasti oljesta tehty Karnevaalikuningas-nukke. Juhlinta päättyy Kathará Déftera -maanantaina, jolloin monet suuntaavat vielä Mesagróksen kylään nauttimaan karnevaalin päätöspäivän piknikistä perinteisten paastonajan ruokien ja leijanlennätyksen merkeissä.

Zakynthos

Jooniansaari Zakynthos (Zákynthos) on kuuluisa omaleimaisesta helmikuisesta karnevaalistaan, jolla on vahva venetsialainen vaikutus saaren historiasta johtuen. Zakynthoksen karnevaalikautta kutsutaan usein ”venetsialaiseksi karnevaaliksi”, ja sen juuret ulottuvat 1600-luvulle saakka. Juhlat kestävät useita viikkoja ja sisältävät paljon musiikkia, tanssia ja perinteisiä ohjelmanumeroita. Yksi tunnusomainen piirre ovat serenadit: naamioituneet lauluryhmät (kantadórides) vaeltavat kaduilla ja esittävät italialaistyyppisiä lauluesityksiä talojen parvekkeiden alla, tuoden mieleen menneen ajan romantiikan. Karnevaalin ehkä kuuluisin tapahtuma Zakynthoksella on Venetsialainen hääkulku: tämä on karnevaaliviikonlopun rieha, jossa pukeudutaan 1500–1600-lukujen asuihin kuvitteellisia häitä varten. Perinteeseen kuuluu, että roolit käännetään nurinpäin – miehet pukeutuvat morsiamiksi ja naiset sulhasiksi – ja kulkue etenee kaupungin läpi laulujen ja tanssin säestyksellä pysähtyen Pyhän Markuksen aukiolla. Karnevaalihuipennuksen sunnuntaina Zakynthoksen kaupungissa järjestetään suuri karnevaaliparaati, jossa komeat vaunut ja satumaiset puvut täyttävät kadut. Päätöspäivänä kruunataan karnevaalin kuvitteellinen hallitsija Conte Karnaválos ja lopuksi tämä ”karnevaalikreivi” poltetaan juhlavin menoin. Myös lapsille on oma Piccolo Carnival – lasten paraati, joka pidetään tavallisesti lauantaina ennen pääparaatia. Zakynthoksen karnevaaliperinteisiin kuuluu lisäksi makeisten jakoa: paraatin päätteeksi yleisölle jaetaan paikallisia mantelimakeisia, mikä makeuttaa paaston aloitusta.

Korfu

Korfun saarella helmikuinen karnevaali on yhdistelmä eleganttia venetsialaista perintöä ja iloista joonialaista kansanjuhlaa. Korfun karnevaalia juhlitaan useiden viikkojen ajan, ja se huipentuu laskiaista edeltävänä viikonloppuna. Avajaisissa kaupunginjohtaja luovuttaa kaupungin avaimet Karnevaalikuninkaalle, minkä jälkeen alkavat monenlaiset tapahtumat ympäri saarta. Tyypillisiä ohjelmia ovat mantókades-serenadit: lauluryhmät kulkevat vanhankaupungin kujilla esittäen perinteisiä korfulaisia serenadeja parvekkeilta ja kadunkulmista yleisölle. Kaduilla näkyy myös extrádes-hahmoja, valkoisiin kaapuihin ja korkeisiin hattuihin pukeutuneita miehiä, jotka perinteisesti kulkevat laulajien mukana tuoden juhlaan vanhanajan tunnelmaa. Korfun erikoisuutena on lisäksi Petegoletsia-niminen katuteatteri, joka esitetään yleensä karnevaalikauden loppupuolella: paikalliset kokoontuvat vanhankaupungin kujille ikkunoihin ja parvekkeille esittämään kovaan ääneen satiirisia juoruja korfun murteella. Tämä “juoruperinne” juontaa juurensa venetsialaiseen aikaan ja on humoristinen kansannäytelmä. Karnevaalin kohokohta on lauantai-iltana järjestettävä Yöparaati: valaistujen paraativankkurien ja naamiaisryhmien kulkue kulkee läpi Korfun kaupungin pääkatujen soittokuntien säestyksellä, ja ilta huipentuu ilotulituksiin. Laskiaissunnuntaina nähdään vielä päätösparaati päivällä, ja lopuksi Esplanádin aukion liepeillä poltetaan perinteinen karnevaalin symbolihahmo, minkä myötä siirrytään paaston aikaan.

Skiathos

Sporadien saariryhmään kuuluva Skiathos herää helmikuussa eloon karnevaalijuhlien merkeissä. Skiathoksen karnevaali on pohjavireeltään hyvin kansanomainen ja perinteikäs: saaren kylissä ja kaupungissa järjestettävillä juhlakulkueilla on juuret muinaisissa kevään karkeloissa. Karnevaalia vietetään parin viikon ajan, ja avajaispäivänään Skiathoksen pormestari luovuttaa seremoniallisesti kaupungin avaimet Karnevaalikuninkaalle, mikä aloittaa iloittelun. Eräs erityinen perinne Skiathoksella on “kellojen karnevaali”: miehet pukeutuvat paksuihin turkiksiin ja ripustavat suuria kelloja vyötäisilleen, sitten he tanssivat kaduilla kolistellen – tämän uskotaan karkottavan pahoja henkiä ja tuovan kevään hedelmällisyyttä. Karnevaaliviikkojen aikana pidetään useita pienempiä tapahtumia: on musiikkiesityksiä, naamiaiskulkueita ja lasten juhlia eri puolilla saarta. Huipennus tapahtuu laskiaismaanantaina (Kathará Déftera), jolloin Skiathoksen vanhassakaupungissa nähdään omalaatuinen ohjelmanumero: miehet pukeutuvat rähjäisiin vaatteisiin ja kauhistuttaviin naamioihin ja juoksevat kujilla lasten perässä heitellen pieniä taikinapalloja, joita kutsutaan koulúma-leivonnaisiksi. Tämä hyväntahtoinen takaa-ajo naurattaa lapsia ja aikuisia ja päättää karnevaalikauden humoristisella tavalla. Samana päivänä perheet kokoontuvat myös rannoille ja kukkuloille nauttimaan laskiaskauden ulkoilmapiknikistä ja lennättämään leijoja, kuten kaikkialla Kreikassa on tapana paaston aluksi.

Patmos

Pieni Patmoksen saari Dodekanesiassa tunnetaan rauhallisesta uskonnollisesta ilmapiiristään, mutta helmikuussa sielläkin irrotellaan karnevaalin merkeissä omalla perinteisellä tavallaan. Patmoksen karnevaalijuhlan kerrotaan saaneen vaikutteita antiikin Dionysos-kultista: naamioituminen ja tanssi olivat muinoin osa kevään juhlallisuuksia, ja tätä henkeä pidetään yllä edelleen. Karnevaalikaudella Patmoksen kylissä nähdään erilaisia pieniä tapahtumia, mutta päätapahtumat sijoittuvat pääkaupunki Skálan alueelle. Karnevaalin avajaisissa Patmoksen kunnanjohtaja ojentaa kaupungin avaimet Karnevaalikuninkaalle, joka symbolisesti “hallitsee” saarta juhlan ajan. Patmoksen erikoisuus on harlekiinien kulkue: joukko värikkäästi kirjaviin asuihin ja naamioihin pukeutuneita harlekiinihahmoja tanssii läpi kylien kujien, viihdyttäen asukkaita akrobatiaa ja pilailua sisältävillä esityksillä. Tämä perinne tuo karnevaaliin eurooppalaista karnevaalihahmojen vaikutusta. Laskiaissunnuntaina Patmoksella järjestetään pääparaati, jossa satoja asukkaita ja vierailijoita pukeutuu perinteisiin asuihin ja naamioihin. Kulkue etenee Skálan pääkatua pitkin Kamposin aukiolle. Siellä karnevaali huipentuu koko saaren yhteiseen tanssi- ja musiikkijuhlaan, joka jatkuu myöhään iltaan. Patmoksen karnevaali on pienimuotoisempi kuin monella suuremmalla saarella, mutta tunnelma on yhteisöllinen ja perinteitä vaaliva – osoitus siitä, että jopa hiljentymisestään tunnettu Patmos osaa heittäytyä ilonpitoon kerran vuodessa ennen paaston alkua.

Samos

Egeanmeren itäosassa sijaitsevan Samoksen saaren helmikuuhun tuo eloa vuosittainen karnevaali, jonka sanotaan saaneen alkunsa jo muinaisten kevätjuhlien aikakaudella. Samoksen karnevaali kestää useita päiviä ja tarjoaa monipuolista ohjelmaa eri puolilla saarta. Avajaispäivänä Samoksen kaupungissa järjestetään juhlallinen seremonia, jossa kaupunginjohtaja luovuttaa kaupungin avaimet Karnavalos-hahmolle – tämä on kreikkalainen vastine karnevaalikuninkaalle. Sitten seuraavat perinteiset kulkueet, tanssit ja huvit. Samoksella on erityisenä tapana “kellojen ja vihellysten kulkue”: miehet pukeutuvat vuohennahkaisiin asuihin, ripustavat vyölle valtavia karjankelloja ja kulkevat kaduilla meluten sekä vihellyspillejä soittaen. Metelin tarkoitus on perimätiedon mukaan karkottaa pahat henget ja toivottaa kevät tervetulleeksi. Samoksella on myös vanha karnevaalihahmo nimeltä Muorihahmo (kreikaksi Mpampás), joka on viime vuosina herätetty uudelleen eloon: miehet naamioituvat pyyleväksi vanhaksi eukoksi, voitelevat kasvonsa nokimustalla tai saippuavaahdolla ja kiusoittelevat yleisöä hullutellen. Tämä humoristinen hahmo juontaa juurensa vanhoihin hedelmällisyysriitteihin. Karnevaaliviikonloppuna Samoksen kylissä pidetään tanssiaisia ja naamiaisiltoja, ja huipentumana on laskiaissunnuntain suuri karnevaaliparaati Vathín kaupungissa. Siihen osallistuu useita kyliä omine ryhmineen, ja satamassa juhlitaan paraatin jälkeen elävän musiikin tahdissa. Samoksen karnevaali on tunnettu iloisesta, hieman satiirisesta ilmapiiristään – paikalliset pilailevat ajankohtaisilla aiheilla pukujen ja esitysten muodossa, mikä pitää perinteen elävänä.

Khios

Khiosin saari Pohjois-Egeassa vaalii useita ainutlaatuisia helmikuisia juhlatapoja, jotka ovat säilyneet keskiajalta asti. Khiosilla karnevaaliaika on erityisen rikas erilaisista paikallisista kansanperinteisistä näytelmistä ja rituaaleista. Karnevaalikausi kestää useita viikkoja ja huipentuu laskiaisviikonlopun tapahtumiin. Kuuluisin tapahtuma on Mostra, jota vietetään Thymianá-nimisessä kylässä Khiosin eteläosassa. Mostra on saanut alkunsa tarun mukaan 1700-luvulla tapahtuneesta merirosvojen ja kyläläisten taistelusta, jonka voittoa juhlittiin naamiaisparaatilla. Nykyään Mostra-kulkue kokoaa värikkäästi pukeutuneet joukot, pilkkalaulujen säestämiä tanssijoita sekä moutsounárides-naamareihin sonnustautuneita perinteisiä hahmoja. Kylän halki kulkevan paraatin aikana esitetään satiirisia kohtauksia ja muistellaan merirosvojen kukistamista: juhlaväki jakautuu symbolisesti kahteen ryhmään, “merirosvoihin” ja “talonpoikiin”, jotka lopuksi tanssivat yhdessä talimi-nimisen miekkatanssin, elävöitetyn kuvaelman taistelusta.

Mostran lisäksi Khiosilla elvytetään “Boules”-perinnettä: se on vanha karnevaalikulkue, jossa miesjoukko pukeutuu naisiksi ja kiertää laulaen pilkkalauluja talosta taloon. Boules on mahdollisesti saanut vaikutteita antiikin Dionysos-juhlien tai venetsialaisten naamiaisten ajoilta, ja se on täynnä huumoria ja yllätyksiä – kukaan kylässä ei säästy hyväntahtoiselta pilkalta.

Erikoisin karnevaalitapahtuma Khiosilla koetaan laskiaispäivänä (Kathará Déftera) Méstan, Olympoín ja muiden mastiksikyliensä aukioilla, kun käynnistyy Aga-rituaali. Tässä vanhassa sketsinomaisessa oikeudenkäyntiperinteessä esiintyy ”tuomarina” turkkilaisen Aga-herran hahmo, joka tuomitsee leikillisesti kyläläisiä keksityistä rikkeistä. Yleisöä naurattavissa oikeudenistunnoissa luetaan jokaiselle syytetylle humoristinen ”syyte” ja määrätään sakko, yleensä maksu herkuissa tai viinissä. Aga-perinne juontaa juurensa ottomaanivallan ajalle 1800-luvun alkupuolelle, mutta on säilynyt näihin päiviin vuotuisena karnevaalipäivän huvituksena. Khiosin karnevaalikauden lopuksi, laskiaissunnuntaina, järjestetään myös kaupungissa karnevaalikulkue, jonka jälkeen poltetaan perinteiden mukaan olkinukke merkiksi paaston alkamisesta.

Skyros

Skyroksen saari (Sporadit) tunnetaan koko Kreikassa ehkä omaleimaisimmasta ja vanhimmasta karnevaaliperinteestä, joka säilyttää aidosti kansanomaisen luonteensa. Skyroksen karnevaalia pidetään erittäin autenttisena – sen uskotaan juontavan juurensa aina antiikin Dionysos-juhliin saakka, ja monet saaren nykyisetkin helmikuun tavat ovat hyvin ikivanhoja. Karnevaalijuhlinta Skyroksella kestää miltei koko helmikuun ajan, alkaen kolmen viikon mittaisesta Triódion-ajasta ja huipentuen laskiaissunnuntain ja sitä seuraavan puhdasmaanantain juhliin. Joka viikonloppu ennen laskiaista Skyroksen kylät täyttyvät perinteisiin pukuihin sonnustautuneista hahmoista, joista kuuluisimmat ovat “Vanhukset” (Géroi). Nämä hahmot ovat miehiä, jotka pukeutuvat lampaan- tai vuohennahkaisiin viittoihin; heidän kasvoillaan on puusta veistetyt naamiot, jotka esittävät vanhaa, ryppyistä ihmistä. Géroi-hahmot ripustavat vyötärölleen kymmeniä suuria vuohenkelloja ja vaeltelevat kylän raitilla hyppien ja kilistäen kellojaan kovaan ääneen. Kellojen kakofonia luo karnevaalille tunnusomaisen äänimaiseman, ja sen sanotaan karkottavan pahat henget sekä herättävän maan uuteen keväiseen kasvuun. Géroiden rinnalla kulkee “Korelles” – nuoria miehiä pukeutuneina naisten kansallispukuihin, valkoisiin pitsimekkoihin ja päässään huivi. Korelles-hahmot tanssivat ja ilveilevät Vanhusten rinnalla, tuoden kepeyden ja satiirin elementin juhlinnan keskelle.

Skyroksen karnevaaliperinteeseen kuuluu myös Trata-esitys, joka nähdään yleensä laskiaista edeltävänä sunnuntaina tai maanantaina. Trata on kansanomaista teatteria: kylän miehet asettuvat piiriin ja esittävät laulun ja liikkeiden keinoin merimiesten ja kalastajien kohtauksia, usein humoristisesti kommentoiden ajankohtaisia tapahtumia ja paikallisia henkilöitä. Trata on saanut nimensä kalastajain käyttämästä nuottaveneestä ja siinä on usein ivallista viittausta viranomaisiin tai yhteiskunnan epäkohtiin. Skyroksen karnevaali huipentuu puhdasmaanantaina, jolloin yhteisö kokoontuu ulos nauttimaan Koulouma-piknikistä – tarjolla on paastonajan ruokia kuten lagána-leipää ja oliiveja – sekä lennättämään leijoja taivaalle. Näin riehakas juhlakausi päättyy ja vakavampi paastonaika alkaa. Skyroslaiset ovat kuitenkin ylpeitä siitä, että heidän Apokries-juhlansa säilyttää yhä esi-isiensä villin ja vapaan hengen, ja saarelle saapuukin helmikuussa matkailijoita kokemaan tämän ainutlaatuisen juhlan tunnelman.

Lesbos

Lesboksen saarella helmikuun merkkitapahtumia ovat perinteiset karnevaalit, joista erityisesti Agíasoksen kylän karnevaali on koko Kreikan mittakaavassa tunnettu omaperäisyydestään. Agíasos on vuoristokylä, jossa on vahvat kansankulttuurin perinteet, ja sen laskiaisjuhlissa korostuu paikallinen teatteri ja pureva huumori. Karnevaalikaudella Agíasoksen amatöörinäyttelijät valmistavat joka vuosi uuden revyy-tyyppisen kansannäytelmän, jossa satiirin keinoin pilkataan ajankohtaisia yhteiskunnallisia tapahtumia ja kylän merkkihenkilöitä. Näytelmät esitetään kylän aukiolla ja kielellinen ilmaisu on värikkään murteellista; kuuluisia ovat ns. “tripsímata” – humoristiset ja usein kaksimieliset laulelmat, jotka kuuluvat esitysten kohokohtiin. Yleisöä kerääntyy paitsi omasta kylästä myös muualta Lesbokselta seuraamaan näitä erikoislaatuisia karnevaalihuveja, jotka periytyvät jo 1800-luvulta.

Lesboksen muissakin osissa vietetään helmikuun karnevaalia omine tapoineen: Antissan kylässä länsirannikolla juhlijat tarjoavat vieraille runsaasti paikallista viiniä ja mezejä tanssin lomassa, ja nuoret kulkevat pilahenkeä ylläpitäen naamioituneina säikyttelemässä hyväntahtoisesti tuttuja ja tuntemattomia. Áyia Paraskevíssä keskisaarella naamiaisväki taas kiertää talosta taloon laulaen vanhoja pilkkalauluja paikallisella murteella. Mesótopoksen kylä etelärannikolla on puolestaan kuuluisa omasta Koudounátoi-rituaalistaan: siellä joukko miehiä pukeutuu hurjasti lampaantaljoihin, ripustaa suuria lehmänkelloja ylleen ja asettaa päähänsä pitkänomaiset, joskus selvästi fallossymboliikkaa hyödyntävät hatut. He tanssivat kylän keskustassa moukkamaisen humoristisesti, laulaen ronskeja lauluja ja kertoen säädyttömiä vitsejä paikallisella murteella. Tämä perinne on rohkea ja räävitön, mutta kuuluu olennaisena osana Mesótopoksen laskiaiskarkeloihin ja heijastaa vanhaa hedelmällisyysjuhlan perintöä. Lesboksen pääkaupungissa Mytilínissä järjestetään niin ikään nykyaikainen karnevaaliparaati, johon osallistuu koko saaren yhdistyksiä, kouluja ja ryhmiä näyttävine pukuineen ja koreografioineen. Karnevaaliaika päättyy Lesboksellakin laskiaissunnuntain paraatiin ja sitä seuraavana päivänä vietettävään koko perheen Kathará Déftera -piknikkiin, jolloin kokoonnutaan ulos nauttimaan kevään ensimmäisistä päivistä leijoja lennättäen ja perinteisiä paastoruokia syöden.

Kasos

Pieni Kasoksen saari (Dodekanesia) erottuu helmikuun tapahtumissaan ennen kaikkea uskonnollisella juhlallaan. Kasoksella ei ole suuria karnevaaliparaatteja, mutta siellä vietetään vuosittain 2. helmikuuta merkittävää kirkollista juhlaa, Hypapantén juhlaa eli Herran kohtaamista (tunnetaan lännessä nimellä Kynttilänpäivä). Tähän juhlapäivään liittyy Kasoksella erityinen perinne, joka keskittyy pieneen Armathiá-nimiseen saarekkeeseen Kasoksen lähistöllä. Armathián asumattomalla saarella sijaitsee vanha erakkokappeli, joka on omistettu Neitsyt Marian nimelle Panagía tou Ypapantí. Joka vuosi, sään salliessa helmikuun 2. päivänä, kasoslaiset kokoontuvat pienillä veneillä ja matkaavat Armathiáan juhlistamaan Kynttilänpäivää. Perillä pidetään juhlallinen liturgia tuossa pienessä kappelissa. Jumalanpalveluksen jälkeen suoritetaan ainutlaatuinen merellinen siunausriitti: Kasoksen papin johdolla sytytetään nuotio rantakivikossa, ja padassa keitetään vettä, johon on sekoitettu vettä kappelin kaivosta, pyhää öljyä sekä kukkia kirkon ikonista. Kun vesi kiehuu, kukat nostetaan padasta ja heitetään mereen rukouksen kera. Tämän perinteen tarkoituksena on pyytää Neitsyt Marian siunausta merelle, jotta paluumatka Kasokselle sujuisi tyynessä säässä – samalla rukoillaan, että seuraavanakin vuonna meri olisi suotuisa pyhiinvaelluksen toteuttamiselle. Rituaali on vanha merimiesten ja kalastajien perinne, jossa yhdistyvät uskonnollisuus ja merenkulkuun liittyvä kansanusko. Kun veneet palaavat Kasokselle, juhlaväki kokoontuu vielä satamassa jakamaan artoklasia-leipää ja viiniä sekä laulamaan paikallisia hymnilauluja. Kasoksen Hypapanté-juhla on säilynyt elävänä nimenomaan siksi, että se merkitsee yhteisölle talvikauden tärkeää yhteen kokoontumista: samalla kun kunnioitetaan kirkollista juhlaa, vahvistetaan myös yhteishenkeä haastavien talvikuukausien keskellä. Tämä helmikuinen pyhiinvaellus Armathián saarelle on Kasoksen oman kulttuurin helmi, joka eroaa muista Kreikan saarten helmikuun juhlista luonteensa puolesta – siinä missä monilla muilla saarilla iloitaan karnevaalin riemuista, Kasoksella keskitytään hartaisiin perinteisiin ja meren kunnioittamiseen.