Joulukuun tapahtumat Kreikan saarilla

Kreeta: Kreeta tarjoaa joulukuussa monipuolisia tapahtumia eri puolilla saarta. Saaren suurimmissa kaupungeissa, kuten Iraklionissa, Haniassa ja Rethymnonissa, järjestetään joulumarkkinoita ja -kyliä: keskeisillä aukioilla on joulukuusia, valoloisteessa kylpeviä kojuja sekä lapsille suunnattuja puuhapisteitä. Esimerkiksi Iraklionin Eleftheriás-aukiolla toimii vuosittain ”Joulupukin kylä”, josta löytyy pienimuotoinen luistelurata, karuselli ja myyntikojuja paikallisine jouluherkkuineen. Haniassa puolestaan järjestetään hyväntekeväisyyteen keskittyvä Santa Run -juoksutapahtuma tapaninpäivänä: sadat ihmiset pukeutuvat joulupukeiksi ja juoksevat vanhankaupungin läpi keräten varoja hyväntekeväisyyskohteisiin. Kreetalaisiin joulunalusperinteisiin kuuluu myös Pyhän Nikolaoksen päivä 6.12., jolloin erityisesti rannikkoseuduilla kunnioitetaan merimiesten suojeluspyhimystä – esimerkiksi Agios Nikolaoksen kaupungissa pidetään tuolloin kirkkomenoja ja satamassa pienten kalastajaveneiden siunaustilaisuus. Kreetalla joulu on sekä uskonnollinen juhla että iloinen koko perheen tapahtuma: lapset kiertävät kylissä laulamassa perinteisiä kalanda-joululauluja ovelta ovelle, ja paikalliset kuorot järjestävät joulukonsertteja niin kirkoissa kuin konserttisaleissakin. Joulupäivänä kreikkalaisiin tapoihin kuuluu kokoontua perheen kesken juhla-aterialle, mutta kreetalaiset kyläyhteisöt järjestävät usein myös kaikille avoimia kyläjuhlia glögin, viinin, tanssin ja kansanmusiikin kera, jotta joulun yhteisöllinen henki ulottuu jokaiseen.

Rodos: Rodoksen saarella joulu näkyy erityisesti Rodoksen kaupungissa. Historiallinen keskiaikainen vanhakaupunki ja Mandrakin satama-alue koristellaan joulukuussa näyttävin valoin; satamassa kohoaa suuri joulukuusi ja perinteikäs jouluvene (kreikkalainen joulukoristeena käytettävä laiva) juhlistaa merenkulkuperinnettä. Rodoksen kaupungin puistossa avautuu joulun ajaksi ”Xristougenniatikó Horió” eli joulukylä, jossa on joulupukkien paja, makeisia ja käsitöitä myyviä kojuja sekä viihdykettä lapsille. Kulkueet, joululaulajaiset ja katutaiteilijoiden esitykset luovat vilkkaan tunnelman kaupungin kaduille läpi joulukuun. Pyhän Nikolaoksen päivä on Rodoksellakin tärkeä: 6. joulukuuta pidetään jumalanpalveluksia mm. Mandrakin sataman Pyhän Nikolaoksen kirkossa, ja merimiehet osallistuvat perinteisiin veneiden siunausmenoihin. Myös muissa kylissä, kuten Ialyssoksessa ja Kremastissa, on totuttu järjestämään pyhimyksenpäivän aikaan pienimuotoisia markkinoita ja panigyri-kyläjuhlia musiikin ja tarjoilujen kera. Joulunpyhinä rodoslaiset perheet nauttivat yhdessäolosta, mutta kaupunkilaisten iloksi järjestetään usein myös konsertteja: esimerkiksi Rodoksen kaupungintalon edustalla tai keskiaikaisessa linnassa on kuultu sekä paikallisten soitinyhtyeiden joulumusiikkia että koululaisten laulamia joululauluja. Uudenvuodenaattona Rodoksen kaupungissa kokoonnutaan uuden vuoden vastaanottoon – ilta huipentuu ilotulituksiin ja ulkoilmakonserttiin kaupungin pääaukiolla, missä sekä paikalliset että matkailijat juhlivat vuotta vaihtuvaksi kreikkalaisen musiikin tahdissa.

Santorini: Talvella rauhoittuva Santorini tuo joulunaikaan esille toisenlaisen, paikallisen charminsa. Firássa, saaren pääkaupungissa, järjestetään joulukuun alusta loppiaiseen asti joulutori tai -basaari: siellä paikalliset käsityöläiset ja leipurit myyvät käsintehtyjä lahjoja, koriste-esineitä sekä perinteisiä leivonnaisia. Fíran sisäurheiluhalliin on viime vuosina rakennettu koko perheen joulukylä, josta löytyy pieni luistinrata, lasten karuselli sekä tonttupajoja, joissa järjestetään askartelutyöpajoja perheen pienimmille. Santorinin jouluperinteisiin kuuluu myös Pyhän Nikolaoksen juhla 6.12. – esimerkiksi pääkaupungissa Firássa ja kylissä, joissa on Agios Nikolaokselle omistettuja kirkkoja, pidetään tuona päivänä juhlavat liturgiat ja usein niiden jälkeen kyläaukioilla pienimuotoiset pitojuhlat. Saaren merellinen historia näkyy siinä, että monissa taloissa ja ravintoloissa joulukuusi saa rinnalleen tai sijalleen koristeellisen pienoispurjelaivan valoineen. Jouluaattona santorinilaiset lapset kiertävät ryhmissä laulamassa kalandoja eli kreikkalaisia joululauluja ja saavat palkaksi makeisia tai pienen kolikon – monet heistä kantavat vanhan tavan mukaan pientä puista laivaa laulaessaan. Joulupäivänä sekä ortodoksisissa että Santorinin katolisissa kirkoissa (saaren erikoisuus on myös katolinen vähemmistö) vietetään juhlajumalanpalveluksia, ja niihin osallistuu runsaasti väkeä. Uudenvuoden aattona Santorinilla ei ehkä nähdä suuria ulkoilmajuhlia, mutta hotellit ja taverna-ravintolat järjestävät illallisia ja pienimuotoisia kemuja – uusi vuosi toivotetaan tervetulleeksi usein perinteisen vasilópita-kakun leikkaamisen merkeissä: kakusta paljastuva kolikko tuo onnea sen saajalle. Kaiken kaikkiaan Santorinin joulukuu on rauhallisen taianomainen: valkoiset kylät kimaltelevat jouluvaloissa, tavernoista leijailee kanelin ja neilikankatkuisten melomakaronien tuoksu ja saarelaisten lämmin yhteishenki kutsuu matkailijankin osaksi juhlaa.

Kos: Kosin saarella joulukuu tuo mukanaan iloista ohjelmaa etenkin Kosin kaupungin alueelle. Keskustan Eleftheriás-aukiolla kohoaa suuri, värikkäästi koristeltu joulukuusi, ja kaupungin puistoon pystytetään talvisin ulkoilma-luistelurata sekä karuselli tuomaan joulutunnelmaa lapsiperheille. Samalla aukeaa joulubasaari, jossa myydään paikallisia jouluherkkuja ja käsitöitä – täältä voi ostaa vaikkapa hunajaisia diples-leivonnaisia tai maistaa saaren makeaa viiniä. Kosin kunta järjestää joulukuussa tapahtumasarjan: kaupungin kävelykaduilla kuullaan lastentarhojen ja koulujen kuorojen esittämiä joululauluja, aukioilla nähdään satuhahmojen teemaisia esityksiä, nukketeatteria ja kansantanssiryhmien joulunäytöksiä. Eräs lasten suosikki on Joulupukin (Jouluhahmo tunnetaan Kreikassa myös nimellä Ágios Vasilis) saapuminen – Kosilla Joulupukki on joskus hurauttanut paikalle hevoskärryillä tai jopa kalastajaveneellä sataman kautta, jakaen makeisia lapsille. Saaren kylissä joulu näkyy perinteiden kautta: kodeissa leivotaan Christópsomo-joululeipää, ja lapset lähtevät aattoaamuna kiertämään taloja kolmiomaiset triangeli-soittimet käsissään laulaen reippaita kalanda-lauluja. 24.12. on tapana sytyttää kynttilöitä ja öljylamppuja myös koteihin pyhän perheen kunniaksi – vanha uskomus sanoo tämän pitävän pahat henget loitolla joulunpyhinä. Joulupäivänä ihmiset pukeutuvat parhaimpiinsa ja osallistuvat kirkon juhlamessuun, minkä jälkeen monissa kylissä järjestetään spontaaniakin yhteislaulua ja tanssia kirkon pihalla. Uudenvuodenyöksi kokoonnutaan Kosin kaupungin rantabulevardille ihailemaan ilotulituksia, mutta tärkein hetki monille on uudenvuodenpäivän perinne: perheet kokoontuvat leikkaamaan vasilópitaa, josta onnenkolikon löytänyt saa erityisen hyvän onnen tulevalle vuodelle.

Korfu (Kerkyra): Korfun saarella joulukuu huipentuu näyttäviin perinteisiin, joissa yhdistyvät juhlava tunnelma ja syvät ortodoksiset juuret. Pyhän Spyridonin juhla 12.12. on Korfulla vuoden merkittävimpiä tapahtumia: saaren suojeluspyhimyksen, Agios Spyrídonin, päivän kunniaksi Korfun kaupungissa järjestetään kolmipäiväiset juhlallisuudet. Pyhän Spyridonin hopeisessa arkussa säilytettäviä reliikkejä kannetaan juhlallisessa kulkueessa kaupungin kaduilla, neljän Korfun kuuluisan filharmonisen orkesterin soittaessa säestykseksi juhlavaa musiikkia. Tähän juhlaan osallistuvat tuhannet paikalliset – se on korfulaisille sekä hengellinen kokemus että ylpeydenaihe. Joulun alla itse Korfun kaupunki pukeutuu loisteeseen: vanhankaupungin venetsialaisvaikutteiset kadut koristellaan seppelein ja tuhansin valoin, ja ”Joulukylä” avautuu Spianada-puiston laidalle. Joulukylässä on myyntikojuja, joissa tarjotaan paikallisia herkkuja (kuten loukoumades-munkkeja hunajasiirapilla) ja käsitöitä; lapsille on karuselleja, poniratsastusta ja satuteatteria. Erityisesti Korfun filharmoniset orkesterit – joita saarella on useita – ilahduttavat asukkaita soittamalla joulumusiikkia kaduilla ja pitämällä konsertteja konserttihallissa. Jouluaattona Korfun vanhan kaupungin kujilla voi kuulla soittokuntien esittävän niin kreikkalaisia kuin kansainvälisiäkin joululauluja torvisoittimin, mikä luo lähes elokuvallisen tunnelman. Korfun jouluperinteisiin kuuluu myös ”loukoumádes t’ Agíou” eli pyhän päivien makeat munkit: erityisesti Spyridonin päivän ja joulupäivän aamuna moni suuntaa kahvilaan nauttimaan annoksen näitä kuumia hunajalla valeltuja munkkipalloja. Uudenvuodenaattona korfulaiset kerääntyvät perhepiiriin, mutta kaupungin pääaukiolla lasketaan sekunteja yhdessä vuoden vaihtumiseen – ja heti tammikuun 1. päivänä juhlitaan taas: vietetään Ágios Vasílioksen (Pyhän Vasilin) päivää ja avataan lahjat, sillä Korfun tapojen mukaan lahjat tuo ”kreikkalainen joulupukki” vasta uudenvuodenpäivänä.

Kefalonia: Joulukuu Kefalonian saarella on täynnä sekä uskonnollisia seremonioita että kodikkaita paikallistapahtumia. Saarella on lukuisia kyliä ja jokaisella omat pienet juhlansa, mutta yhdistävänä tekijänä on syvä kunnioitus jouluperinteitä kohtaan. Pyhän Nikolaoksen päivänä 6.12. Kefalonialla juhlistetaan merimiesten suojeluspyhimystä etenkin rannikkokylissä: esimerkiksi Pyhän Nikolaoksen kirkossa Sámi-nimisessä satamakaupungissa järjestetään tuolloin juhlaliturgia ja sen jälkeen yhteisöllinen ateria kalastajille ja perheille. Saaren pääkaupungissa Argostólissa kaupunkiviranomaiset sytyttävät joulukuun alussa suuren joulukuusen keskusaukiolle ja järjestävät joulumarkkinat, joilla paikalliset tuottajat myyvät hunajalla ja pähkinöillä höystettyjä leivonnaisia, käsintehtyjä joulukoristeita sekä saaren kuuluisia viinejä. Argostólissa ja Lixoúrissa (saaren toiseksi suurin kaupunki) koulujen ja musiikkiyhdistysten kuorot esiintyvät joulun alla – usein ohjelmassa on kreikankielisiä joululauluja kitaroiden ja mandoliinien säestyksellä, sillä erityisesti joonialaiseen jouluperinteeseen kuuluvat kantádat, lämminsävyiset serenadit, joita lauluryhmät esittävät kaduilla. Jouluaattoaamuna lapset kiertävät kaupunginosissa laulamassa kalantaa kolmikolkkainen pieni metallikolmio rytmisoittimenaan, ja heidät palkitaan makeisilla tai pikku lahjoilla. Kirkkojen kellojen soidessa joulupäivän jumalanpalvelukseen monet suuntaavat Pyhän Gerasimoksen luostarikirkkoon – vaikka saaren suojeluspyhimyksen (Pyhä Gerasimos) pääjuhla onkin eri vuodenaikana, myös joulunaika tuo väkeä tuohon pyhään paikkaan. Joulupäivän iltana kefalonialaiskylissä on tapana, että naapurit vierailevat toistensa luona maistamassa koufetan-manteliryynejä ja mandola-krokantteja sekä kohottamassa maljan paikallisella viinillä. Uudenvuodenyönä Kefaloniassa pidetään yleensä kunnan järjestämä ilotulitus Argostólissa, mutta vuoden ensimmäinen päivä vietetään rauhallisesti perheiden parissa – tosin illalla saattaa esimerkiksi Argostólin Filharmoninen orkesteri kulkea kaduilla soittaen uudenvuoden fanfaareja, mikä on vanha perinne toivottamaan hyvä onni tulevalle vuodelle.

Zakynthos (Zante): Zakynthoksen saarella joulukuu on erityisen juhlavaa aikaa, sillä joulun lisäksi vietetään saaren oman suojeluspyhimyksen juhlaa. Pyhän Dionysioksen päivä 17.12. on Zakynthoksella suuri uskonnollinen ja kansanjuhla: tuolloin muistetaan saaren pyhää Dionysiosta, ja Zakynthoksen kaupungissa järjestetään juhlava kulkue, jossa Pyhän Dionysioksen hopeinen, lasinen pyhäinjäännöksiä sisältävä arkku kannetaan läpi kaupungin. Tätä ikonista kulkuetta säestävät soittokunnat ja kirkkokunnat; ihmiset kerääntyvät kadunvarsille osoittamaan kunnioitustaan ja pyytämään siunauksia. Juhlapäivään liittyy myös ”loukoumádes tou Agíou” -perinne: monissa zakynthoslaisissa kodeissa ja kahviloissa paistetaan ja nautitaan tuoreita loukoumades-munkkeja pyhän kunniaksi. Joulunalusaikana Zakynthoksen kaupungin Stráda Marína -rantakatu ja Solomóksen aukio saavat ylleen tuhansia jouluvaloja – palmupuut kiedotaan valonauhoin ja aukiolle nousee suuri joulukuusi. Kuten muuallakin Kreikassa, lapset laulavat jouluaaton aamuna kalanda-lauluja; Zakynthoksella on omia sävelmiä, joissa kuuluu saaren joonialainen musiikkiperinne ja ehkä vaikutteita Italiasta. Usein paikalliset soitinyhtyeet (mandoliini- ja kitararyhmät) kiertelevät myös iltaisin esittämässä kantádes-joululauluja tavernoissa ja pihoilla, mikä luo nostalgista joulutunnelmaa. Joulupäivänä saaren kirkot – etenkin Zakynthoksen kaupungin tuomiokirkko – täyttyvät messuun osallistuvista, ja perheet suuntaavat sen jälkeen jouluaterialle nautiskelemaan mm. saarella tyypillistä kouloura-joulupullaa ja kanelimaustettua lihapataa. Uudenvuodenaattona Zakynthoksen saarella tapaa olla iloista ulkoilmaelämää: nuoret kokoontuvat aukioille laulamaan ja soittamaan kitaraa vuoden viimeisinä tunteina. Keskiyön jälkeen raketit valaisevat Zakynthoksenlahden taivaan, ja monissa kylissä sekä kaupunkitaloissa ovet avataan naapureille, ystäville ja sukulaisille – uusivuosi aloitetaan yhteisesti tanssien ja Zakynthoksen makeaa mastelado-viiniä siemaillen.

Samos: Samoksen saarella paikalliset yhdistävät joulukuun juhlintaan sekä modernia viihdettä että saaren pitkiä perinteitä. Pääkaupunki Vathý (eli Samoksen kaupunki) muuttuu joulun ajaksi ”joulukaupungiksi”: yleensä koko keskustan alueella pidetään puolentoista viikon mittainen tapahtuma, jolloin ostoskadut ja Pythagoraan aukio täyttyvät koristelluista kojuista ja teemataloista. Esimerkiksi kaupungin joulukylässä on ollut eri teemaisia pikkutaloja – Joulupukin paja, Suklaatalo, Pikku Kino (jossa näytetään lapsille jouluelokuvia) ja Askartelijan verstas, joissa vapaaehtoiset ja kulttuuriyhdistykset opastavat lapsia jouluaskareissa. Ohjelmaa on järjestetty niin, että arkipäivinäkin aamupäivisin koululuokat vierailevat koristelluilla kaduilla tutustumassa perinteisiin ja herkuttelemassa, ja iltaisin on soittoa, joululauluja ja kasvomaalausta lapsille. Erityisesti Samoksen kaupungissa myös päiväkodit ja koulut osallistuvat: 16.–20. joulukuuta esikoululaisten ryhmät esittelevät alueen jouluperinteitä – leipovat paikallisia piparkakkuja ja tarjoavat niitä ohikulkijoille, laulavat lasten joululauluja ja koristelevat yhdessä kuusia. Lauantaista 21.12. aina uuteenvuodenaattoon saakka nämä joulukojut ovat avoinna kaikille: lapset voivat tavata Joulupukin, katsoa piirrettyjä elokuvia pienessä pop-up-elokuvateatterissa ja nauttia makeisista, kun taas aikuisille on iltaisin luvassa pientä live-musiikkia ja glögitarjoiluja. Koko joulukylän alueella kulkee hauska opaste ”tahmeat jalanjäljet”, jotka johdattavat vieraat talolta toiselle – varmistetaan, ettei kukaan missaa mitään hauskaa. Samoksen saarella on luonnollisesti myös uskonnolliset joulurituaalinsa: ihmiset käyvät jouluaaton ja -päivän jumalanpalveluksissa lukuisissa kirkoissa, ja kylissä kunnioitetaan paikallisia suojeluspyhimyksiä jos heidän muistopäivänsä osuu joulukuulle. Esimerkiksi Pyhän Spyridonin päivä 12.12. on Samoksen pääkaupungin suojeluspyhimyksen juhla, jolloin Samoksen katedraalissa (joka on omistettu juuri Spyridonille) pidetään juhlaliturgia. Joulupäivän iltana monet samoslaiset kokoontuvat perheittäin sytyttämään kynttilöitä koteihinsa ja kalliántzaroi-taruolentoja (jouluajan pahoja menninkäisiä) pelätään perinteisesti sen verran, että takkoihin pidetään valkea yötä myöten, jotta peikot eivät pääse sisään. Kaikkiaan Samos tarjoaa joulukuussa sekoituksen uutta ja vanhaa: päiväsaikaan iloista markkinahumua ja illansuussa rauhallista yhdessäoloa, kun kylien asukkaat jakavat keskenään viiniä, joulupullaa ja toivotuksia ”Kala Hristújena!” – Hyvää joulua.

Naxos: Kykladien suurin saari Naxos loistaa joulukuussa paikalliskulttuurin voimin. Naxoksen kaupungissa (Chora) joulu alkaa perinteisesti Pyhän Nikolaoksen päivänä 6.12., jolloin monet pitävät sitä joulukauden lähtölaukauksena: sataman läheinen Nikolaoksen kirkko on täynnä väkeä merimiesten suojeluspyhimyksen juhlaliturgiassa, ja saman päivän iltana sytytetään yleensä kaupungin virallinen joulukuusi satama-aukiolla fanfaarien säestyksellä. Kaupungin aukioille ja kujille ilmestyy joulun alla myös kirkkaasti valaistu pienoislaiva, joka on kykladilainen symboli joulunajasta – Naxoksella tämä suuri, valoin koristeltu purjevene on sijoitettu usein pääaukiolle tuomaan merellistä juhlatunnelmaa. Naxoksen kunta järjestää lapsille taikakylän: vanhan kaupungin kujalle avataan jouluinen aktiviteettialue, jossa on mm. poniajelua, nukketeatteria ja makeiskojua. Samalla eri puolilla saarta kiertää jouluautokaravaani, joka vierailee myös kylissä tuoden mukanaan Joulupukin (kreikkalaisittain Ágios Vasílis) tervehtimään lapsia ja jakamaan pieniä lahjoja. Naxos on tunnettu rikkaasta kansanperinteestään, mikä näkyy joulujuhlissakin: saarella toimii useita kulttuuriyhdistyksiä ja tanssiryhmiä, jotka järjestävät joulukuussa musiikki- ja tanssi-iltoja. Esimerkiksi Filotin vuoristokylässä voidaan nähdä perinteisiin naxoslasiin asuihin pukeutuneita tanhureita esittämässä ikivanhoja piirileikkejä osana joulun tapahtumia. Joulunpyhiin kuuluvat tietenkin myös kalanda-laulut: jouluaattoyönä ja uudenvuodenaattona niin lapset kuin monet aikuisetkin kiertävät talosta taloon – joskus soittiminaan viulu tai laouto-kielisoitin – laulaen lomalauluja ja toivottaen talonväelle hyvää juhla-aikaa. Naxoksen saarella on myös omintakeisia vuoden vaihtumisen perinteitä: vuoristokylä Apíranthoksessa valmistetaan uudenvuoden aattona ”koukoulaméria”, papujen, maissin ja vehnän pata, jonka juuret ovat tarun mukaan Pyhän Vasilin (Joulupukin esikuvan) vaimon keksintö – tätä hitaasti hautuvaa hernerokkaa jaetaan sitten kyläläisille vuoden ensimmäisen päivän onnenruokana. Joulukuun ja vuodenvaihteen huipennukseksi Naxoksella järjestetään loppiaisena (6.1.) näyttävät vedenpyhitysjuhlat: satamissa, kuten Naxoksen kaupungissa sekä Apollonían ja Moutsounan kylien rannassa, paikalliset papit heittävät puisen ristin mereen ja urheimmat uimarit sukeltavat talviseen veteen noutamaan sen – tämä perinne toivottaa siunausta alkaneelle vuodelle ja päättää Naxoksen pitkät pyhät juhlallisesti.

Paros: Naapurisaari Paros viettää joulukuussa juhla-aikaa lämminhenkisesti, vaikka ilman kesäsesongin ihmisvilinää. Paroksen pääkylässä Parikiássa kohoaa joulukuun alussa suuri luonnonkuusi satamalaiturin tuntumaan, ja sen ympärille rakentuu pieni joulutori, jossa paikalliset leipomot ja yhdistykset myyvät jouluherkkuja – Paroksen kuuluisia mantelikakkuja, kuivattuja viikunahilloja ja hunajakaramelleja – sekä koriste-esineitä. Paroksen kunta järjestää perinteisesti joulukuun puolivälissä joulun avajaistapahtuman, jossa lapsikuorot esiintyvät ulkolavalla ja Joulupukki saapuu veneellä satamaan jakaen makeisia lapsille. Saarella on vahva uskonnollinen identiteetti ja erityisesti Ekatontapylianín kirkko (”Sataporttinen kirkko”) on tärkeä maamerkki: siellä pidetään joulunpyhinä näyttäviä jumalanpalveluksia sekä ortodokseille että saaren katolilaiselle vähemmistölle. Jouluaattona monet suuntaavat keskiyön messuun tähän bysanttilaiskirkkoon, jota valaisee sadoittain kynttilöitä – tunnelma on harras ja kaunis. Paroksen kylissä, kuten viehättävässä Naússassa, joulunpyhät näkyvät etenkin ravintoloiden ja kahviloiden järjestäminä pienimuotoisina juhla-iltoina: saaren muusikot kokoontuvat soittamaan joulun aikaan niin perinteistä bouzouki-musiikkia kuin kansainvälisiä joulusävelmiä, ja paikalle saapuneet perheet ja ystäväporukat laulavat mukana. Tapaninpäivänä Naússan satamassa on joskus järjestetty kalangrillausjuhla – kalastajat tarjoavat kyläläisille tuoretta grillikalaa ja paikallista viiniä kiitoksena menneestä vuodesta. Uudenvuoden koittaessa paroslaiset seuraavat oman yhteisönsä perinteitä: Pyhän Basileioksen päivänä 1.1. perheet vaihtavat lahjoja (Paroksella lahjat tuo Ágios Vasílis uudenvuodenpäivänä) ja leikkaavat vasilópitan. Lisäksi Triándan kylässä on säilynyt tapa, jossa nuoret miehet pukeutuvat vanhoihin vaatteisiin ja kiertävät taloja uudenvuoden aattona pienimuotoisen karnevaalin hengessä toivottaen onnea – tämä leikkimielinen perinne naurattaa kyläläisiä ja symboloi menneen vuoden jättämistä taakse humoristisin elkein.

Lesvos: Lesvoksen saari tunnetaan vilkkaasta kulttuurielämästään, eikä joulukuu tee poikkeusta. Saaren pääkaupunki Mytilíni järjestää joka vuosi laajan jouluohjelman, joka ilahduttaa niin lapsia kuin aikuisiakin. Mytilínin keskustassa on jouluvalofestivaali: kadut ja neoklassiset rakennukset koristellaan säihkyvin valoköynnöksin, ja Páveloksen aukion joulukuusen sytytys on iso tapahtuma, johon liittyy ilotulitus ja kaupunginjohtajan joulutervehdys. Mytilínin kunta organisoi joulukuun mittaan useita tapahtumia: kaupunginteatterissa esitetään jouluaiheisia lasten näytelmiä ja nukketeatteria, kirjastossa pidetään satutuokioita, ja paikalliset muusikot konsertoivat kaduilla joululauluja soittaen. Yksi suosittu tapahtumapaikka on Georgiadis-kartano, vanha herrasmiestalo, jossa järjestetään joulun alla kamarimusiikkikonsertteja ja yhteislaulutilaisuuksia. Lesvoksella eri kaupunginosilla ja kylillä on omat vetonaulansa: esimerkiksi Kallonin kaupungissa (saaren keskiosassa) kohokohta on ”Joulupukin tupa” Vasilidi-puistossa – pienessä mökissä lapset voivat tavata Joulupukin, ja puiston alueella toimii joulumarkkinat, joilla myydään käsitöitä, joulukoristeita ja makeisia. Kallonissa koululauluryhmät esiintyvät laulaen perinteisiä laululeikkejä, ja lapsille järjestetään hauskoja pajoja (ilmapallohahmojen tekoa, piparien leivontaa, kasvomaalausta). Pohjois-Lesvoksella kaunis Molyvoksen (Mithymna) kylä muuntuu joulun aikaan ”Tonttujen kyläksi”: kylän vapaaehtoiset rakentavat kapeille kujille puisia tonttutaloja ja koristelevat ne kierrätysmateriaaleista tehdyillä somisteilla – vanhoista ikkunaluukuista ja tynnyreistä syntyy satumaisia kohtauksia, joissa puuhastelee mielikuvituksen tonttuväki. Molyvoksen joulukylässä pidetään glögitarjoiluja ja lapsille tarinankerrontatuokioita takkatulen ääressä. Lesboksen joulunviettoon kuuluu olennaisesti myös ruoka ja juoma: joulukuussa joka kylässä valmistetaan ”pligouri”-vehnäpuuroa ja paikallista makeaa oudí-viiniä jaetaan juhlavieraille erilaisten juhlien yhteydessä. Saaren kuuluisat kansantanssiryhmät esiintyvät joulun alla, esimerkiksi Lesvoksen tanssiyhdistys saattaa järjestää ison tanssifestivaalin, jossa kymmenet parit pyörähtelevät perinteisissä asuissa näyttämöllä jouluyleisön riemuksi. Joulupäivänä lesboslaiset kokoontuvat luonnollisesti perheisiin, mutta jo illansuussa Mytilínin kahvilat täyttyvät ihmisistä, jotka lähtevät tervehtimään ystäviä ja maistamaan vuoden ensimmäisiä kourabiedes-pikkuleipiä ja melomakarona-hunajakakkuja. Lesvoksen talvi on vilkas, yhteisöllinen ja kulttuurintäyteinen – jouluna tämä kaikkeus vain tiivistyy monipäiväiseksi ilon juhlaksi.

Khíos (Chios): Chíoksen saari yhdistetään usein pääsiäisen rakettisotiin, mutta myös joulukuussa tällä mastiksisaarella on omat perinteikkäät juhlatapahtumansa. Chíoksen kaupungissa järjestetään adventin aikaan joulumarkkinat, jotka levittäytyvät keskusaukiolle ja sitä ympäröiville kävelykaduille: kojut notkuvat paikallisia tuotteita, kuten mastiksilla maustettuja piparkakkuja, mantelipullia ja käsintehtyjä saippuoita, sekä monenlaisia jouluaiheisia koristeita. Eräs odotettu hetki on joulukuusen juhlallinen valaisu kaupungin torilla – tapahtumassa kaupungin filharmoninen orkesteri soittaa joulumarsseja ja koululaiset esittävät joululauluja. Chíoksen saarella on vahva merenkulkuperinne, joten Pyhän Nikolaoksen päivä 6.12. on monin paikoin merkittävä: esimerkiksi saaren pohjoisosassa Límenan kylässä merimiehet ja kalastajat kokoontuvat Pyhän Nikolaoksen kirkkoon, josta pyhimyksen ikoni kannetaan kulkueena satamaan siunamaan kalastusalukset ja laivat talven varalle. Vastaavasti etelässä, mestikipuiden keskellä, Pyrgín kylässä vietetään joulukuun alussa Agía Barbaran (Pyhä Varvaran) kyläjuhlaa, jossa kyläläiset nauttivat yhdessä Pyhän Barbaran puuroa – makeaa vehnäjälkiruokaa – ja järjestävät pienet tanssiaiset kylätalolla. Jouluaattona chíoslaiset lapset kiertävät vanhempineen laulamassa kalandoja niin että välillä lauletaan myös turkin- ja kreikankielisiä sekaisin (Chíoksen historiassa on vaikutteita molemmista). Osassa kyliä nuoret pukeutuvat tuona yönä myös perinteisiin hahmoasuihin: esimerkiksi Kallimasían kylässä liikkuu aattoiltana hauska pukki ja pukin muori -pari, jotka vierailevat taloissa tuomassa onnea (lievä karnevaalielementti kesken joulun!). Itse joulupäivä on Chíoksella hiljaisempi perheiden juhla, mutta joulupäivän iltana monet lähtevät vielä mukaan nykytapaan järjestettyyn jouluparade-kulkueeseen: Chíoksen kaupunki on parina viime vuotena järjestänyt jouluparaatiin, jossa paikalliset yhdistykset kulkevat koristelluilla autoilla ja soittavat musiikkia, jakaen karkkeja yleisölle – tapahtuma ilahduttaa erityisesti lapsia ja luo suuren karnevaalin tuntua keskelle talvea. Uutenavuotena chíoslaisilla on tapana kokoontua esimerkiksi pittoreskiin Mesta-kylään, missä järjestetään vanhan vuoden läksiäisjamit: kylän aukiolla soittaa paikallinen bouzoukibändi ja kaikki tanssivat syrtáki- ja chasápiko-tansseja läpi illan, kunnes keskiyöllä lasketaan kuorossa sekunteja ja poksautetaan samppanjapullot.

Syros: Syroksen saari, Kykladien hallinnollinen keskus, on talvikaudellakin eloisa kulttuurin kehto, ja joulukuu tuo Ermoupólin kaupunkiin ripauksen satumaista tunnelmaa. Kaupungin sydämessä Miaouli-aukiolla seisoo uljas joulukuusi loistossaan komean kaupungintalon edustalla, ja aukiosta tuleekin koko saaren joulun keskus. Kuusen ympärillä järjestetään joulumarkkinat, joissa myydään syroslaisia erikoisuuksia: paikallista halvadopitaa (manteleista ja hunajasta tehtyä herkkulevyä) sekä makeita loukoumi-marmeladeja, joita moni ostaa jouluviemisiksi. Syros tunnetaan erinomaisesta musiikki- ja teatteritarjonnastaan, eikä joulu ole poikkeus: historiallisessa Apollon-teatterissa pidetään joulukuussa konsertteja – ohjelmassa voi olla vaikkapa Syroksen filharmonisen orkesterin perinteinen joulukonsertti tai paikallisen kuoron esittämä kirkkolaulujen ilta. Koska saarella asuu sekä ortodokseja että katolilaisia, järjestetään usein ekumeenisia joulukonsertteja, joissa molempien kirkkokuntien kuorot laulavat yhdessä latinankielisiä hymnejä ja kreikankielisiä troparion-lauluja. Joulunpyhät vietetään siis Syroksella sulassa sovussa – aattona voi osallistua katoliseen puoliyön messuun Pyhän Yrjön katedraalissa Ano Syroksen kukkulalla ja joulupäivänä kreikkalaisortodoksiseen liturgiaan Pyhän Nikolauksen marmorisessa kirkossa alhaalla kaupungissa. Syroksen lapset saavat nauttia monenlaisesta ohjelmasta: kaupungintalon edustalle pystytetään lasten joulumaa, jossa on askartelunurkka, pieniä huvipuistolaitteita ja Joulupukin posti. Lisäksi kaduilla esiintyvät joulun alla katutaiteilijat – taikurit, tulennielijät ja nukketeatterit – mikä tekee joululahjaostoksilla kulkemisestakin elämyksen. Syroslaiset ovat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan, ja jouluna tämä näkyy siinä, että esimerkiksi monet ravintoloitsijat pitävät tapaninpäivänä vapaan ”joululounaan” vähäosaisille: tarjoillaan perinteinen juhla-ateria niille, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta sellaiseen, ja vapaaehtoiset musisoivat taustalla. Uudenvuodenaattona Ermoupólin kirkonkellojen soitto sekoittuu laivojen sumutorvien tööttäyksiin – satamakaupunki tervehtii alkavaa vuotta näyttävästi. Kun vuosi sitten vaihtuu, Syroksen yötaivas täyttyy ilotulituksista, ja ihmiset suuntaavat joko kotiensa lämpöön leikkaamaan onnekakkua tai kaupungin klubeille jatkamaan juhlintaa aamuun asti. Syroksen joulu yhdistääkin harvinaisella tavalla hartauden ja huvit: sekä sielu että sydän pääsevät nauttimaan juhlakaudesta tässä kauniissa saaressa.

Mykonos: Kesästä kuuluisa Mykonos hiljentyy talvella, mutta saaren joulu on paikallisille tärkeä ja perinteitä vaaliva juhla. Mykonoksen kaupungin kapeat, valkopintaiset kujat saavat joulun kunniaksi ylleen hillityt valonauhat, ja pieniä joulukuusia koristaa vanhan sataman ranta-alueen tavernojen edustat. Joulukuussa Mykonoksen kunta järjestää muutamia tunnelmallisia tapahtumia paikallisten iloksi: esimerkiksi alkukuusta järjestetään joulukuusen valaisutapahtuma Yialós-aukiolla, johon kuuluu lasten kuoron laulua ja ilmainen kuuma kaakao yleisölle. Erityisen odotettu on kuitenkin Joulupukin saapuminen veneellä – Mykonos on pitänyt yllä tapaa, jossa Joulupukki (Ágios Vasílis) rantautuu vanhaan satamaan juuri ennen vuoden vaihtumista. Yleensä 30. joulukuuta iltapäivällä kokoontuu väkeä satamalaiturille, kun punanuttuinen Joulupukki tulee kalastajaveneen kyydillä tuulen tuivertamana ja hyppää maihin lahjasäkki olallaan. Hän tervehtii lapsia kreikaksi ja jakaa pusseittain karkkeja ja pientä makeaa kourabiedes-pikkuleipää lapsijoukon riemuksi – taustalla soivat paikalliset joululaulut kaiuttimista ja vanhempien mykonoslaisten kasvoilla näkyy hymy: tämä perinne on jatkunut vuosikymmeniä ja lämmittää pienen yhteisön mieltä. Jouluaaton aamuna Mykonoksellakin lapset laulavat kalandaa, ja jouluyön messu Pyhän Nikolauksen kirkossa (pikkuruisessa kirkossa aivan veden äärellä, yksi Mykonoksen maamerkeistä) kerää pieneen tilaansa uskolliset kirkossakävijät laulamaan yhdessä ”Hristos Gennátai” (Kristus syntyy) -hymniä. Mykonoksen kylissä – lähinnä Ano Meran alueella – järjestetään joulupäivänä panigyri Pyhän Stefanosin kunniaksi, sillä 27.12. vietetään Pyhän Stefanoksen päivää ja Ano Meran lähellä sijaitsee Agios Stefanos -niminen kappeli. Kyläläiset kokoontuvat sinne tapaninpäivänä; ensin toimitetaan lyhyt rukoushetki ja sitten sytytetään nuotio rantahiekalle (kappeli on aivan meren tuntumassa), jossa grillataan yhdessä kalaa ja lihaa. Musiikkiakaan ei puutu – usein paikalle on kutsuttu viulunsoittaja ja laouto-luuttusoittaja, jotka aloittavat tanssittavan sävelmän. Nuoret ja vanhat tarttuvat piirissä toistensa olkapäihin ja tanssivat kevyesti askeltaen perinteisiä mykonoslaisia tansseja meren aaltojen rytmissä. Tämä on aito paikallinen juhla, joka tarjoaa täysin erilaisen kuvan Mykonoksesta kuin vilkkaat kesäbileet: joulun aikaan saarella vallitsee yhteisöllisyys ja vanhat tavat nousevat kunniaan. Uudenvuodenaatto Mykonoksella sujuu enimmäkseen perhepiirissä, mutta keskiyön jälkeen moni suuntaa hetkeksi kaupungin legendaarisille klubeille, joista osa avaa ovensa yhden illan ajaksi järjestääkseen uudenvuoden vastaanottobileet – näin ympäri maailmaa tunnettu juhlasaari muistaa mainettaan vielä vuodenvaihteessakin, joskin tunnelma on kesää intiimimpi ja ystävien kesken vietetty.

Andros: Androksen saarella, jolla on vahva merenkäyntitausta, joulukuun juhlakausi on täynnä ainutlaatuisia paikallisia tapoja. Joulunodotus alkaa Androksella Pyhän Nikolaoksen päivänä 6.12., jolloin erityisesti Gavrion satamakylässä järjestetään näyttävä iltakulkue. Silloin kymmenet koululaiset kantavat palavia soihtuja kulkien pitkin Gavrion rantakatua, ja heitä säestää Androksen filharmoninen orkesteri soittaen juhlallisia sävelmiä. Soihtukulkue päättyy sataman Pyhän Nikolaoksen kirkolle, missä pidetään lyhyt rukousmerenkulkijoiden puolesta. Tämän jälkeen androslaisilla on tapana vierailla toistensa kodeissa ”kronismá”-tervehdyksellä – eli naapurit ja sukulaiset pistäytyvät onnentoivotuskäynnille maistamaan ensimmäiset jouluajan makeiset, joita emännät ovat leiponeet. Androksen taloissa tuoksuukin tuolloin vastapaistetut foinikia-hunajaleivonnaiset ja vastajauhettu manteli, josta tehdään lumivalkoisia kourabiedes-pikkuleipiä. Yksi erikoisimmista Androksen jouluperinteistä on ”tinó-barka” eli peltiveneiden kulkue jouluaattona: saaren lapset askartelevat jo joulukuun alkupuolella tyhjistä öljytynnyreistä pieniä veneitä, jotka he maalaavat ja koristelevat purjelaivoiksi. Jouluaattoiltana lapset kokoontuvat kylittäin ja lähtevät laulamaan kalanda-lauluja talosta taloon vetäen tai kantaen peltiveneitään mukana. He suorastaan kilpailevat keskenään siitä, kenellä on suurin ja hienoin vene – ja jokaisen veneen pohjalle kertyy kierroksen aikana mukava kasa herkkuja ja pieniä lahjoja, joita talonväki heille antaa lauluista kiitokseksi. Joulupäivä Androksella on oikea yhteisöllisyyden juhla: aamupäivän kirkkoseremonioiden jälkeen Andros usein vaikuttaa yhdeltä suurelta juhlalta. Kylissä ovet pidetään avoinna ja ihmiset kulkevat talosta toiseen toivottamassa ”Chronia Polla” (monia vuosia) ja maistelemassa kunkin perheen jouluaterian antimia. Koska Andros on varakas varustajasukuineen, vanha tapa oli, että jokainen perhe hankki jouluksi parasta mahdollista ruokaa ja juomaa ja jakoi sitä auliisti vieraille – tätä perinnettä on pyritty pitämään yllä hieman modernisoituna; esimerkiksi paikalliset ravintoloitsijat lahjoittavat jouluna ruokaa hyväntekeväisyyteen. Uudenvuodenpäivänä Androksella järjestetään usein kaupungin läpi kulkeva onnentoivotusparaati, jossa soittokunta ja lapset kiertävät soittaen ja jakaen vasilikoja (pieniä basilikantaimia) tuoreena alkavan vuoden onnen symbolina. Androslaiset uskovat, että jokaisen talon ensimmäinen vieras uudenvuodenpäivänä määrää talon onnen – siksi tuo paraati vierailee jokaisella auki olevalla ovella, jotta kenenkään koti ei jäisi ilman uudenvuoden onnea.

Tinos: Syvästi uskonnollinen Tínoksen saari yhdistää joulukuun juhliinsa hartaan uskon ja vuosisatoja vanhat kylätraditiot. Joulukuun alussa, 4.12., vietetään Pyhän Varvaran päivää, ja Tínoksella tämä merkitsee pienen Smovóloksen vuoristokylän omaa juhlaa: kylän Agía Varvára -kappeli on pyhitetty tuolle pyhimykselle, ja paikalle saapuu uskovaisia koko saarelta. Ensin toimitetaan panihída-muistopalvelus ja jaetaan pyhitettyä vehnävelliä (”Varvaran puuroa”), jota perinteen mukaan nauttimalla saa terveyttä talveksi. Suurin ja erikoisin Tínoksen joulukauden tapahtuma on kuitenkin Tripotamóksen joulupäivän Kavos-juhla. Tripotamóksen kylässä on ainutlaatuinen tapa, jossa joka vuosi yksi perhe toimii koko kylän ”Kavoksena” eli eräänlaisena jouluisäntänä. Tämä perhe pitää huolta kyläkirkosta koko vuoden ja erityisesti järjestää joulupäivänä juhla-aterian kaikille kylän miespuolisille päämiehille. Joulupäivän puoliltapäivin jumalanpalveluksen jälkeen Tripotamóksen papit, kanttorit ja kylän miehet kokoontuvat Kavos-perheen taloon. Jokainen vieras tuo mukanaan oman lautasen, lusikan, haarukan, leipäpalan ja viinipullon nyytissä – näin osoitetaan, ettei isäntäväen tarvitse varustaa kaikkia astioilla. Kavos-perhe kattaa pitkän pöydän ja tarjoaa perinteisen runsaan jouluaterian: lammas-linntukeittoa, tomaattikastikkeessa haudutettua vasikanlihapataa, kääryleitä, paikallista pastaa ja tietenkin isoja leivottuja Christópsomo-leipiä. Viini tarjoillaan vanhoista pyöreäpohjaisista messinkipikareista, joita käytetään vain tässä juhlassa. Syötyään ja laulettuaan vanhoja jouluhymnejä ruokailijat nousevat, ja pappi ottaa kyläkirkon seimikuvaa esittävän ikonin ja johtaa miehet kulkueena Kavos-isännän talon ympäri. Ikoni asetetaan pöydälle, jokainen sytyttää kynttilän ja pappi jakaa leivänpalat (antidoron) siunaukseksi – samalla hän julkistaa seuraavan vuoden Kavos-perheen. Tämä kunniatehtävä on haluttu: Tripotamóksessa on jopa jono perheistä vuoteen 2025 asti odottamassa vuoroaan toimia Kavoksena. Seuraavana päivänä 26.12. kylän miehet kokoontuvat vielä edellisen Kavoksen kotiin nauttimaan ylijääneet ruuat yhdessä, mikä sinetöi yhteishengen. Tínoksen jouluun liittyy myös niin sanottu ”Kavo-saatto” uudenvuodenaattona: 31.12. iltapäivällä Tripotamóksen kyläläiset kiertävät talosta taloon kantaen seimikuvakirkon ikonia ja toivottaen jokaiselle perheelle siunausta tulevalle vuodelle – tämä on kuin podariko-onnea tuova ensiaskel jokaisen kynnyksellä. Tínoksen muissa kylissä joulu vietetään perinteisesti: sytytetään lauantaisin ja ennen pyhimysten päiviä kynttilät jokaisessa pienessä tienvarsikappelissa (Tínoksen sanotaan omaavan 1000 kappelia), lauletaan kylien kuoroissa sekä ortodoksisia että katolisia joululauluja (saaren väestössä on molempia yhteisöjä), ja jaetaan joulupöydässä pastéli-seesamihunajapatukoita vieraille ikuisen makean elämän toivotukseksi.

Karpathos: Karpathoksen saari Dodekanesiassa tunnetaan rikkaasta kansankulttuuristaan, joka elää voimakkaasti myös jouluna. Saaren pohjoisosassa sijaitsevassa Olympos-vuoristokylässä jouluvalmistelut alkavat varhain: kyläläiset leipovat porukalla kylän yhteisissä puulämmitteisissä uuneissa suuria eriä flaounes-leipiä, jouluksi koristeltuja pitkoja ja pikkuleipiä, joita riittää sekä omiin tarpeisiin että naapurustolle jaettavaksi. Olymposin naiset pukeutuvat usein vielä joulupäivänä upeisiin perinteisiin kansallispukuihinsa – mustavalkoisiin kirjailtuihin hameisiin ja korkeisiin brodeerattuihin saappaisiin – ja suuntaavat niin asutettuina joulukirkkoon, mikä on vaikuttava näky. Jouluaattona Karpathoksen kylissä soi musiikki: saarella on yhä runsaasti tsambouna-säkkipillin ja lyyran soittajia, jotka kiertävät aattoiltana talosta taloon musisoimassa ja tuomassa juhlan tuntua joka kotiin. Nuoret pojat laulavat kalandaa ja soittavat rytmiä ”toubaki”-rummulla (pienellä rumpupohjalla), ja palkkioksi talonväki tarjoaa heille leivonnaisia ja pähkinöitä. Eräs vanha tapa monissa Karpathoksen kylissä – etenkin Avlónassa ja Mesochorissa – on jouluinen hiilosjuhla: ihmiset kokoontuvat aattoillan messun jälkeen kylän keskusaukiolle, missä sytytetään suuri nuotio. Nuotion ympärillä lauletaan perinteisiä kathistiká-joululauluja istualtaan ringissä ja vanhimmat kertovat tarinoita muinaisista jouluista, samalla kun nuoriso paistaa hiilloksessa kastanjoita ja makeita perunoita kaikkien naposteltavaksi. Karpathos on tunnettu myös siitä, että sikojen teurastus – hirosfagia – on perinteisesti tapahtunut juuri joulun alla. Niinpä joulukuun lopulla monet perheet valmistavat tuoreesta porsaanlihasta syltápakia-makkaroita ja savustettua lihaa, joita sitten kypsennetään joulupäivän juhla-aterialla. Kyläyhteisöt tulevat tässäkin yhteen: teurastuspäivänä naapurit auttavat toisiaan, ja lopuksi järjestetään talon pihalla juhlat, joissa tietysti laulu ja tanssi raikaa (vaikka syy on arkinenkin, se kääntyy Karpathoksella aina juhlaksi!). Uudenvuodenaattona saaren pääkylässä Pigadiássa nuoret järjestävät usein itsenäisesti vuoden vaihteen tanssit: he lainaavat kylän koulun salin, soittavat kaiuttimista perinteistä karpathoslaista tanssimusiikkia ja kaikki – vauvasta vaariin – ovat tervetulleita piiritanssiin. Vuoden vaihduttua soitetaan vielä kreikkalaista kansanmusiikkia ja lauletaan yhdessä toiveikkaita mantinádes-runolauluja tulevalle vuodelle. Karpathoksen joulu ja uusivuosi ovat näin sekoitus syvää perinteen kunnioitusta, aitoa kylähenkeä ja iloista karnevaalihenkeä, jota saaren asukkaat tunnetusti rakastavat.

Kalymnos: Sukeltajien ja merimiesten Kalymnos juhlistaa joulukuuta monin merellisin menoin. Pyhän Nikolaoksen päivä 6.12. on saarella merkittävä juhla: pääkaupunki Pothián satamassa sijaitsee komea Agios Nikolaoksen kirkko, jossa pidetään pyhäpäivän aamuna juhlaliturgia, johon osallistuvat niin sukeltajaveteraanit, laivastoupseeriperheet kuin kalastajatkin – usein parhaimpiinsa pukeutuneina. Messun jälkeen kirkon suojista lähtee liikkeelle ikonikulkue: Pyhän Nikolaoksen ikonia kannetaan läpi satamakorttelin, ja laivaston soittokunta soittaa marssia. Pappi pysähtyy satamalaiturilla lukemaan merimiesten suojelusrukouksen, ja samalla sinivalkoiset Kreikan liput liehuvat jokaisen satamassa olevan aluksen mastossa – näky on vaikuttava ja koskettaa kalymnoslaisia syvästi. Joulunalusviikkoina Kalymnoksella järjestetään myös modernimpia tapahtumia: Pothián keskusaukiolle rakennetaan joulukuja, jonne avataan pieniä myyntikojuja, joista saa ostaa paikallista timjami-hunajaa lahjapakkauksissa, merisienestä tehtyjä kylpytuotteita sekä saaristolaisten naisten neulomia villatöppösiä. Iltaisin koululaiset esiintyvät tällä kujasommitelmalla: näyttelevät pieniä jouluaiheisia näytelmiä, kuten joulunäytelmän paimenten vierailusta seimellä, ja laulavat kaikille tuttuja lauluja. Kalymnoksen jouluperinteisiin kuuluu myös veneiden koristelu – monet perheet ripustavat jouluvalot pihalla seisovaan veneeseen tai pienoismallilaivaan olohuoneessa joulukuusen sijaan, jatkaen näin vanhaa kreikkalaista merenkävijätraditiota. Jouluaattoiltana nuoret pojat ja tytöt pukeutuvat usein joulupukeiksi (punainen myssy päässä) ja kiertävät ryhmissä soittamassa kitaraa ja laulamassa kalandaa, ja saattavatpa pysähtyä sataman kahviloihin esittämään ylimääräisen laulunlausunnan – kahvilanpitäjät palkitsevat heidät herkullisilla baklavá-paloilla. Joulupäivänä on tapana, että kyläyhteisöt kokoontuvat yhteiselle lounaalle: esimerkiksi Váthyn laaksokylässä järjestetään kyläläisten joulupiknik sään salliessa ulkona – jokainen tuo mukanaan jotain, ja yhdessä herkutellaan mm. täytettyä vuohenlihaa ja jouluyönä leivottuja moustokouloura-keksejä (viinirypälesiirapista tehtyjä pikkuleipiä). Kalymnoksen tavat ovat sekoitus uutta ja vanhaa: moderni kunta saattaa järjestää tanssiaiset vanhusten palvelutalossa joulupäivän iltana ilahduttaakseen ikäihmisiä, ja samaan aikaan toisaalla nuoret pitävät yllä muinaista pienten puujumalien (”Kalikantzárien”) karkotusrituaalia – he kiertävät ympäriinsä kulkuset kilisten meluamassa, jotta pahankuriset joulutontut pysyisivät poissa. Uudenvuodenpäivänä kalymnoslaiset suuntaavat kirkkoon vastaanottamaan uudet siunaukset ja syömään nimikkopyhimyksensä Pyhän Basileioksen kunniaksi leikatun vasilópita-kakun – ja keneltä kolikko palasta löytyykin, hänen sanotaan saavan runsaan kalansaaliin ja helmenkalastuksessa onnekkuutta tulevana vuonna.

Patmos: Pyhän Johanneksen saarena tunnettu Patmos viettää joulukuuta hartaasti ja rauhallisesti. Pyhän Nikolaoksen juhla 6.12. näkyy Patmoksella eritoten Skálan satamakylässä: siellä merenkulkijoiden pyhimystä juhlitaan jumalanpalveluksella sataman Agios Nikolaoksen kirkossa, minkä jälkeen järjestetään tunnelmallinen iltakulkue. Kirkon suuri Pyhän Nikolaoksen ikoni kannetaan papiston ja seurakuntalaisten toimesta satamalaituria pitkin, ja sen perässä seuraavat paikalliset kalastajat pyhäinjäännöstensä kanssa – he toivovat pyhimykseltä siunausta kalastusveneilleen talvikauden myrskyihin. Joulunalusaika Patmoksella on hiljaista mutta täynnä sisäistä odotusta: saaren kuuluisassa luostarissa, Pyhän Johanneksen luostarissa, munkit valmistautuvat joulun yömessuun. Jouluyö Patmoksen luolassa (Ilmestyksen luolassa) on erityinen kokemus niille, jotka osallistuvat: pieni kappeli luolan sisällä täyttyy kynttilöiden valosta ja vienosta suitsukkeen tuoksusta, kun munkkikuoro laulaa ikiaikaisia bysanttilaisia joulutropeja. Monet saarelaiset – niin ortodoksit kuin katoliset nunnatkin saaren luostariyhteisöistä – kokoontuvat yhteen tähän yömessuun, joka alkaa myöhään aattoiltana ja kestää varhaiseen jouluaamun tuntiin. Joulupäivänä Patmoksen kylissä jokainen perhe kattaa parastaan pöytään ja ovet ovat auki naapureille: on tavallista, että ihmiset vierailevat toistensa luona maistamassa pala paximadi-kakkoa ja kotitekoista likööriä, vaihtaen joululahjoja ja siunauksen suudelmia. Koska Patmos on hengellinen keskus, jouluun sisältyy siellä myös paljon hiljaista rukousta ja pohdiskelua: monessa kodissa luetaan jouluevankeliumi ääneen perheen kesken, ja lapset saavat kertoa joulutarinan omin sanoin – näin varmistetaan, että joulun ydinsanoma pysyy keskiössä. Saaren nuoret järjestävät joulunpyhinä kuitenkin myös pientä ohjelmaa: esimerkiksi patmoslaiset partiolaiset saattavat laulaa joululauluja kiertäen vanhainkodeissa tai vierailla itsekseen eristyksissä asuvien vanhusten luona tuomassa heille jouluruokia ja -iloa. Uudenvuodenaattona Patmoksen pääkylän kellotapuli lyö kaksitoista lyöntiä, ja perheet polvistuvat hetkeksi ikoninurkkauksensa eteen rukoilemaan siunausta alkavalle vuodelle – tämän jälkeen he menevät ulos ja toivottavat toisilleen ”Kala Hroniá” (Hyvää vuotta) ilotulitusrakettien välkkyessä taivaalla. Vaikka Patmoksen joulunvietto on hyvin harras ja pidättyvä, siinä on kaunis yhteisöllinen piirre: jokainen on tervetullut mukaan, ja jopa matkailija voi kokea olevansa osa saaren perhettä, jos hän vierailee pyhän yön palveluksessa luolassa tai osallistuu vaikkapa kylän spontaaniin joululauluiltaan.

Leros: Leroksen saari on tunnettu Kreikan laivaston entisenä tukikohtana, ja ehkä siksi joulu sielläkin kantaa vahvaa merellistä leimaa. Jo joulukuun alussa Lákkin satamakaupungissa meriupseerien klubi ja kunta järjestävät joulun avajaisjuhlan, jossa sytytetään iso jouluvalaistus art deco -tyylisen satamarakennuksen julkisivuun – useimmiten valokuviona loistaa majakka tai laivan ankkuri. Paikalle kerääntyy perheitä, lapsille tarjotaan ilmapalloja ja piparkakkuja, ja laivaston soittokunta esiintyy soittaen sekä joulumelodioita että isänmaallisia sävelmiä. Pyhän Nikolaoksen päivä on Leroksellakin merkittävä: erityisesti saaren pääkylässä Plátanoksessa juhlitaan tuolloin kahdessa eri kirkossa – sekä ortodoksisessa Pyhän Nikolaoksen temppelissä että italialaisten rakentamassa pienessä katolisessa kappelissa – mikä kuvastaa saaren värikästä historiaa. Molemmissa kirkoissa on täysi tupa, ja lopuksi ihmiset yhtyvät yhteiselle kirkkokahville torin laidalla, missä tarjolla on ”galaktoboúreko”-maitovanukastäytepasteijoita ja sahramilla maustettua teetä. Joulukuussa lerolaiset koulut ja kerhot pitävät myös omia tapahtumiaan: esimerkiksi saaren naisjärjestöt organisoivat hyväntekeväisyys-joulubasaarin, jossa myydään käsin neulottuja lapasia, joulukortteja ja lasten leivonnaisia ja tuotot menevät paikallisen sairaalan tukemiseen. Lákkin vanhalla torilla saatat kuulla kauniin lauluesityksen – Leroksen lapset harjoittelevat usein erityisesti italialaisia joululauluja (saaren entisen siirtomaa-ajan perintöä) ja esittävät ne tiernapoikien tapaan pukeutuneina valkeisiin kaapuihin. Jouluaatto on Leroksella perheiden aikaa, mutta juuri aattona myöhään illalla nuoret lähtevät saaren teille soittamaan ja laulamaan: on tapa, että pienen torviorkesterin tai kitaristien joukko kiertää autolla saaren eri kylissä pysähtyen soittamaan yhden kappaleen jokaisessa – he voivat vaikkapa soittaa pätkän ”Jingle Bellsia” Pandélin satamassa, jolloin lähimmän talon parvekkeelta saattaa ilmestyä kuulija, joka hurraa ja tarjoaa muusikoille lasilliset makeaa viiniä. Uudenvuoden saapumista juhlitaan Leroksella ilotulituksin Alindan rannalla, mutta perinteisempi tapa on odottaa uudenvuodenpäivän aamumessua. Leroksen Pyhän Basileioksen katedraalissa 1. tammikuuta jaetaan nimittäin jokaiselle lapselle pieni onnenlahja – joko pieni ikoni tai ristinauha – symbolina uudesta vuodesta, ja lapset uskovatkin Ágios Vasílisin (itäisen joulupukin) tuovan lahjansa juuri tuossa pyhässä tilaisuudessa. Leroslaiseen tapaan uusivuosi aloitetaan siis kirkossa, jonka jälkeen perheet rientävät kotiin leikkaamaan vasilópitan ja aloittamaan uutta vuotta toiveikkaina.

Thassos: Pohjoisessa Egeanmeressä sijaitseva Thassoksen saari tunnetaan kesäisistä viinijuhlistaan, mutta myös joulukuussa siellä kunnioitetaan omaa suojeluspyhimystä juhlallisesti. Thassoksen kaupunki (Liménas) ja monet kalastajakylät viettävät Pyhän Nikolaoksen juhlaa joulukuussa – Pyhä Nikolaos on nimittäin Thassoksenkin saaren suojeluspyhimyksiä. Juhlinta keskittyy Liménaksen sataman vanhaan Pyhän Nikolaoksen kirkkoon, jossa 6. joulukuuta järjestetään saaren laajuinen liturgia. Kirkonmenojen jälkeen kaupunkilaiset ja vieraat siirtyvät satamalaiturille, missä pidetään pieni kanoottiparaati: muutamat kalastajat työntävät veteen koristellut soutuveneensä, joissa palaa lyhtyjä ja kynttilöitä, ja melovat pienen kierroksen satama-altaassa kirkonkellojen soidessa – tämä symboloi kiitosta menneestä vuodesta ja rukousta turvallisista vesistä tulevaisuudessa. Samana iltana Liménaksen torilla järjestetään yhteislaulutilaisuus, jossa paikallinen mieskuoro ja naisvoimisteluseuran tyttökuoro laulavat vuorotellen thassoslaisia joululauluja. Yleisö saa laulujen sanat paperilla ja heitä rohkaistaan laulamaan mukana – mikä onkin helppoa, sillä monet saaren joululauluista pohjautuvat yksinkertaisiin kansansävelmiin. Thassoksen kylissä joulun aika tarkoittaa myös markkinoita: esimerkiksi Panagían vuoristokylä pitää pienen joulutorin kyläaukiolla parina viikonloppuna ennen joulua. Siellä kylän isoäidit myyvät tekemiään hilloja ja makeita leivonnaisia, nuoret seppämestarit esittelevät takomiaan koriste-esineitä (kuten pieniä metallisia joulutähtiä) ja vierailijoille tarjotaan kupillinen kuumaa tsipouroa (maustettua rypäletislettä) lämmikkeeksi. Thassoksella joulu on maaseudun rauhallinen juhla: monessa talossa teurastetaan perinteisesti sika juuri joulun alla ja siitä valmistetaan ”karavousia”-sylttyä ja muita herkkuja, joita jaetaan naapureille – näin koko kylä pääsee osalliseksi jokaisen perheen joulupöydän runsaudesta. Joulupäivänä Thassoksen kylien kirkkojen pihat täyttyvät iloisesta puheensorinasta palveluksen jälkeen, kun ihmiset jäävät vielä vaihtamaan kuulumisia ja maistamaan kirkkokuorolaisten keittämää makeaa pähkinäpuuroa. Moni suuntaa myös iltapäivällä tavernoihin, jotka avaavat ovensa joulun kunniaksi: thassoslaiset muusikot kiertävät tavernasta toiseen viihdyttäen ruokailijoita hanurilla ja viululla soitettavilla reippail lauluilla. Vuoden lopuksi Thassoksella kokoonnutaan vielä kerran yhteen – nimittäin 31.12. illalla monet kyläyhteisöt järjestävät ilotulituksen ja pienet tanssijaiset kylätalolla, ikään kuin hyvittämään että saari on talvella hiljaisempi. Näissä tilaisuuksissa tanssitaan syrtós-tansseja, valitaan vuoden onnellisin tapahtuma leikkimielisesti ja lopuksi toivotetaan yhdessä “Καλή Χρονιά” (Kali Hronia). Thassoksella joulun ja uuden vuoden juhlat eivät ehkä ole massiivisia, mutta ne ovat täynnä lämpöä, naapurihenkeä ja saaren omia perinteitä, joista paikalliset ovat ylpeitä.

Ikaria: Ikariansaaren ihmiset ovat kuuluja pitkäikäisyydestään ja rennosta elämänasenteestaan – sama henki ulottuu myös jouluajan juhlintaan. Vaikka joulukuu on turistittomalla Ikarialla hiljainen, paikalliset kylät heräävät eloon panigyri-juhlissa myös talvella. Saaren jokaisella kylällä on oma suojeluspyhimyksensä, ja jos pyhimyksen päivä osuu joulukuulle, se on automaattisesti syy järjestää kyläjuhla. Esimerkiksi Kalándan kylässä (jonka nimenkin vuoksi siellä vietetään kalanda-joululaulujen juhlaa) juhlitaan vuosittain Pyhän Andreaan päivää marraskuun lopusta venyttäen juhlintaa joulukuun alkuun: kylän yhteisellä aukiolla soitetaan viulua ja laulaudutaan läpi yön, tarjolla on paikallisten kotona valmistamia ruokia – tuoksuvaa lampaanpataa, villifenkolilla maustettua pinaattipiirakkaa sekä tietenkin vapaasti virtaavaa Ikaria-viiniä. Jouluaattona monet ikarialaiset perheet menevät puoliltaöin messuun, mutta heti sen jälkeen saattaa jossakin naapurustossa kuulua iloinen haitarin sävel: on mahdollista, että jokin suku on päättänyt pistää pystyyn tanssit eivätkä malta odottaa joulupäivään. Niinpä Ikariassa jouluaattoyönä voi löytää ihmisiä tanssimasta ikariotiko-tanssia (saaren kuuluisaa reipasta piirileikkiä) kirkon pihassa, kunnes pappi lempeästi hätistelee heidät kotiin lepäämään. Joulupäivänä monet kylät järjestävät kaikille avoimen jouluaterian kylätalolla: ideana on, että jokainen tuo jotakin syötävää mukanaan, ja ruoat katetaan pitkille pöydille yhteiseen jakoon. Samalla kylän vanhimmat kertovat tarinoita entisajan jouluista – kuinka ennen vanhaan jouluksi teurastettiin vuohi ja tehtiin savustettua siglino-lihaa tai miten nuoret miehet pukeutuivat pukeiksi ja säikyttelivät kyläläisiä naurun varjolla. Nämä tarinat huvittavat nykypolvia, mutta joitain perinteitä on myös elvytetty: viime vuosina useammassa ikarialaiskylässä on alettu järjestää uudenvuodenaattona ulkotulia, vähän kuin pääsiäiskokkoja, joilla symbolisesti poltetaan menneen vuoden murheet pois. Niiden ympärillä lauletaan pilkkalauluja kuluneen vuoden kommelluksista kylässä – esimerkiksi jos vuohet karkasivat joltakulta, siitä on tehty laulu – ja näin nauretaan yhdessä. Kun keskiyö lähestyy, nuoret hyppivät tulen yli hyvän onnen toivossa ja vanhat mumisevat rukouksia. Kellon lyötyä kaksitoista kylän pappi kiertää nuotion ympäri siunaten väkijoukon vihkivedellä, ja ihmiset suuntaavat kotiin aloittamaan vuoden puhtaalta pöydältä. Loppiaisena 6.1. ikarialaiskalastajat kokoontuvat vielä satamakyliin, kuten Agios Kírikoksen rantaan, perinteiseen vedenpyhitysseremoniaan: risti haetaan merestä ja nuorukaiset kilpailevat, kuka sen nappaa – se tuo onnea koko yhteisölle. Ikaria tunnetaan letkeistä kesäfesteistään, ja talvenkin juhlissa on sama piirre: kenelläkään ei ole kiire minnekään, tanssia ja musisointia voidaan jatkaa aamuun, jos siltä tuntuu. Niinpä Ikariassa joulun ja uudenvuoden juhlat voivat hyvinkin venyä monta päivää, ja kutsumatonkin vieras vedetään aina mukaan piiriin pyörähtelemään – ilo on kaikkien yhteistä, vuodenajasta riippumatta.

Muita saaria: Edellä mainittujen lisäksi monet muutkin Kreikan saaret viettävät joulukuun juhlia omalla viehättävällä tavallaan. Hydran autoettomalla saarella joulu on rauhallinen ja nostalginen: kadut valaistaan öljylyhdyillä, ja uudenvuodenpäivänä hydralaiset nuoret miehet hyppäävät perinteen mukaan sataman hyiseen veteen noutamaan papin heittämän ristin – pieni juhlakulkue kiertää sitten kylän kujat kastellen talojen ovet pyhitetyllä merivedellä. Symillä joulunaika on ennen kaikkea kirkollinen: kuuluisassa Panormitiksen luostarissa järjestetään jouluyön vigilian (yömessun) lisäksi pieni jouluvaellus: ihmiset kävelevät luostarilta läheiselle kukkulalle sytyttämään kynttilän kallioissa olevaan pieneen seimeen, muistuttaen itseään saaren hiljaisesta joulun ihmeestä. Nisýroksen tulivuorisaarella jouluna paistetaan maan uumenissa: paikalliset käyttävät yhä saaren geotermistä lämpöä ruoanlaitossa, ja joulupöytään he valmistavat perinteisen ”pítas tis Panagías” -piirakan, jonka he laittavat kuumaan laavakiviseen maakuoppaan kypsymään aattoyöksi – joulupäivänä piirakka kaivetaan ylös ja jaetaan koko kylän väelle juhlan kunniaksi. Skiathos-saaren erikoisuus on, että jouluyön messu aloitetaan jo kello neljä aamuyöstä – tämä vanha tapa on perua siitä, että skiathoslaiset haluavat olla ensimmäisinä toivottamassa Kristuksen syntymää; messun jälkeen aamulla klo 7 koko kaupunki herkuttelee tuoreilla taatelipullilla satamalaiturilla auringon noustessa. Monilla pienemmillä saarilla – kuten Kastellorizolla, Kythiralla tai Skyroksella – joulukuu ei tuo suuria festivaaleja, mutta yhteisöllisyys korostuu: kyläläiset järjestävät yhdessä joulukuusijuhlia koulujen pihoilla, pikkutytöt pukeutuvat enkeleiksi ja pojat paimeniksi pieneen jouluesitykseen ja jokainen osallistuja saa lopuksi pienen lahjapussin. Vaikka saaret ovat hiljaisempia talvisaikaan, joulunpyhät saavat niiden yhteishengen hehkumaan – oli kyse sitten Korfun filharmonisista kulkueista tai pienen syrjäisen saaren vaatimattomasta, mutta sydämellisestä joulukirkosta, jokaisella Kreikan saarella joulukuu on täynnä elämää. Se on uskonnon, perinteen ja ilon juhla-aikaa, joka tuo valoa talven pimeyteen ja yhdistää saarelaisyhteisöt entistä tiiviimmin yhteen.