LOKAKUU
Lokakuu tuo Kreikan saarille monenlaisia tapahtumia perinteisistä kyläjuhlista kulttuurifestivaaleihin. Turistikauden hiljentyessä paikalliset viettävät syksyn juhliaan: uskonnollisia pyhimysten nimikkopäiviä, sadonkorjuu- ja viinijuhlia sekä musiikki- ja taidetapahtumia. Myös 28. lokakuuta vietettävä Ohi-päivä (”Ei”-päivä) näkyy lähes jokaisella saarella koulujen ja yhteisöjen paraateina. Alla kooste lokakuun vuosittaisista tapahtumista saarikohtaisesti:
Kreeta
Kastanjajuhla Eloksen kylässä (lokakuu): Länsi-Kreetan vuoristokylä Elos tunnetaan syksyisin perinteisestä kastanjafestivaalistaan. Yleensä lokakuun kolmantena sunnuntaina kylän aukio täyttyy musiikista, tanssista ja herkuista – tarjolla on paikallisia kastanjoita paahdettuna sekä viiniä ja tuoretta tsikudiá-viinaa. Tunnelma on lämminhenkinen, kun sekä kyläläiset että vierailijat juhlistavat syksyn sadonkorjuuta yhdessä.
Rakin tislausjuhlat: Lokakuussa Kreetalla käynnistyy viininvalmistuksesta ylijääneen rypälemäskin tislaus perinteiseksi raki-pontikaksi. Monissa kylissä järjestetään rakokázana-iltoja, joissa syksyn ensimmäinen raki tislataan ja maistellaan paikan päällä. Samalla nautitaan maalaiskeittiön antimia, kuten grillilihaa ja leivonnaisia, ja paikalliset musisoivat – näistä epävirallisista syysjuhlista muodostuu iloinen yhteisöllinen tapahtuma.
Chanian elokuvafestivaali: Kreetan kulttuurisyksyyn kuuluu Khanian kansainvälinen elokuvafestivaali, joka järjestetään vuosittain loka–marraskuun vaihteessa Haniassa. Festivaali tuo valkokankaille laadukkaita elokuvia Kreikasta ja maailmalta, ja ohjelmassa on myös elokuvantekijöiden esittelyjä, työpajoja sekä paikallisten koulujen näytöksiä. Tapahtuma houkuttelee elokuvan ystäviä Kreetalle sesongin ulkopuolella ja luo vilkkaan kulttuuritunnelman satamakaupungin syksyyn.
Ohi-päivä (28.10.): Koko Kreetalla – niin Iraklionissa, Haniassa kuin pienemmissäkin kylissä – vietetään 28. lokakuuta Kreikan kansallispäivää. Päivän kunniaksi järjestetään paraateja, joissa koululaiset marssivat sinivalkoiset liput liehuen ja paikalliset soittokunnat esittävät isänmaallisia sävelmiä. Monilla paikkakunnilla seppeleenlaskut ja juhlapuheet kunnioittavat veteraaneja, ja päivä päättyy usein kreetalaisiin tansseihin ja musiikkiin yhteisöllisissä tunnelmissa.
Rodos
Eurooppalaisen moniäänisen musiikin festivaali: Rodoksen historiallinen kaupunki täyttyy lokakuun alussa kulttuuriväestä, kun Euroopan polyfonian festivaali valtaa vanhankaupungin kadut. Tyypillisesti lokakuun ensimmäisellä puoliskolla järjestettävä tapahtuma tuo kansainvälisiä kuoroja ja musiikkiryhmiä esiintymään keskiaikaisiin saleihin ja aukioille. Ohjelmassa on klassisen ja kuoromusiikin konsertteja, työpajoja sekä audiovisuaalisia esityksiä – kaikki Monolithoksen ja ritarikortteleiden ainutlaatuisessa miljöössä.
Kansainvälinen meriturismin festivaali: Lokakuun loppupuolella Rodos isännöi merimatkailun suurtapahtumaa, jossa Välimeren alueen veneily- ja risteilytoimijat kokoontuvat. Noin 25.–28. lokakuuta järjestettävässä festivaalissa on esillä huviveneitä, jahteja ja vesiliikuntalajeja, ja se sisältää seminaareja sekä näyttelyitä kestävän meriturismin teemoista. Satama-alueella kävijät pääsevät tutustumaan niin paikallisiin kalastusveneisiin kuin kansainvälisten varustamojen aluksiin – tapahtuma korostaa Rodoksen asemaa Välimeren merimatkailun keskuksena.
Ohi-päivän juhlinta: Rodoksella kansallispäivää juhlistetaan näyttävästi – 28. lokakuuta Rodoksen kaupungissa järjestetään juhlallinen paraati, johon osallistuvat oppilaiden lisäksi myös saarella toimivat sotilasosastot ja partiolaiset. Reunustat täyttyvät paikallisista ja matkailijoista seuraamaan marssia, ja juhlapäivän iltana monet rodoslaiset kokoontuvat perhepiirissä nauttimaan hyvästä ruoasta, juhlistamaan yhteishenkeä ja syksyn rauhallisempaa aikaa vilkkaan matkailukauden jälkeen.
Santorini
Agios Averkios – uuden viinin juhla (22.10.): Santorinilla lokakuu huipentuu viinintekijöiden suojeluspyhimyksen, pyhän Averkiosin päivään. 22. lokakuuta erityisesti Emporion kylässä vietetään perinteistä sadonkorjuujuhlaa: viininvalmistajat pyhittävät ja maistavat kauden ensimmäiset viinit. Kyläläiset kattavat pitkät pöydät täyteen meze-herkkuja, ja kokoontuneet juhlivat tanssien ja laulaen yön yli tulivuoren rinteen kylässä. Perinne elää voimakkaana – vanhan tavan mukaan uuden viinin ilo karkottaa vuoden murheet edes hetkeksi ennen viiniköynnösten leikkaustöiden alkamista.
Pyhän Matronan kyläjuhla (19.–20.10.): Syksyinen Santorini tarjoaa myös kurkistuksen aidon kykladilaisen kyläelämän perinteisiin. Lokakuun 19. päivän iltana Oían lähistöllä Finikiassa järjestetään Agía Matróna Chiopolitídan (pyhä Matrona Chioksen saarelta) kunniaksi yksi Santorinin suurimmista panigyri-juhlista. Vesperin jälkeen kylän vanhat viinikellarit (kanavat) avautuvat, kadut täyttyvät santorinilaisista ja vierailijoista, ja paikalliset muusikot virittävät luutut, viulut ja perinteisen säkkipillin (tsabouna) soimaan. Iloinen tanssi- ja laulujuhla jatkuu aamuun asti, ja varsinaisena juhlapäivänä 20.10. pidetään vielä juhlallinen kulkue ruusupensailla koristeltuja kujia pitkin sekä yhteinen ateria kyläkirkon pihalla.
Santorini Experience -urheilutapahtuma: Lokakuun alussa Santorinilla on viime vuosina järjestetty myös kansainvälistä huomiota saanut Santorini Experience -hyvinvointitapahtuma. Ohjelmassa on muutaman päivän ajan juoksukilpailuja saaren jylhissä maisemissa sekä avomeressä uintia kuuluisan kalderan äärellä. Tapahtuma kerää yhteen niin huippu-urheilijoita kuin kuntoilijoita kokemaan Santorinin ainutlaatuisen luonnon aktiivisella tavalla – samalla se pidentää saaren matkailukautta lokakuun puolelle.
Ohi-päivän vietto: Santorinin pääkylässä Firassa sekä muissa kunnissa järjestetään 28. lokakuuta kansallispäivän paraati. Santorinilaiset koululaiset marssivat sinivalkoisissa asuissaan läpi kaupungin ja kunniavartio suorittaa lipunnoston. Vaikka saari tunnetaan matkailusta, paikalliset osoittavat Ohi-päivänä yhtä lailla isänmaallista ylpeyttä ja muistavat toisen maailmansodan historian merkitystä Kreikalle.
Kos
Hippokrateen perintöjuhla: Kosin saarella, antiikin lääketieteen isän Hippokrateen kotipaikassa, lokakuu huipentuu tieteiden ja kulttuurin yhdistävään tapahtumaan. Kansainvälinen Hippokrates-festivaali järjestetään yleensä lokakuussa Hippokrateen puistossa ja säätiön tiloissa. Ohjelmassa on lääketieteen seminaareja ja näytöksiä, joissa modernit lääkärit vannovat symbolisesti Hippokrateen valan saaren muinaisella Asklepieionilla. Samalla tapahtuma tarjoaa taide-elämyksiä: näyttelyitä, konsertteja ja teatteria, jotka kunnioittavat Hippokrateen humanistista perintöä. Tämä erikoislaatuinen festivaali tuo yhteen tiedeyhteisön ja matkailijat ja muistuttaa Kosin ainutlaatuisesta asemasta lääketieteen historian näyttämönä.
Ohi-päivän paraati: 28. lokakuuta Kosin kaupungin pääkadulla järjestetään perinteinen Ohi-päivän kulkue. Saaren koululaiset, paikalliset yhdistykset ja soittokunta marssivat juhlavasti antiikin raunioiden kupeessa. Myös Kosilla juhlitaan Kreikan ”Ei!”-päivää ylpeänä – paraatin jälkeen kaupunkilaiset kokoontuvat kahviloihin ja aukioille nauttimaan syyspäivästä, ja moni muistelee saaren roolia Kreikan historiassa (Kosin italialaismiehityksen aikaiset tapahtumat ovat yhä kollektiivisessa muistissa).
Korfu (Kerkyra)
Messongín kyläjuhla (lokakuu): Lokakuun lopussa Korfun eteläosassa Messongín kylässä herää henkiin perinteinen panigyri-juhla. Kylän suojeluspyhimyksenä on usein pyhä Dimitrios, jonka nimikkopäivän (26.10.) tienoilla Messongíssa kokoonnutaan kirkonmenojen jälkeen yhteiselle aterialle. Tarjolla on paikallisia ruokia – esimerkiksi grillattua lihaa ja sofrito-pataa – sekä kotitekoista viiniä. Paikalliset muusikot soittavat saaren kantádhes-serenadeja ja tanhuajia pyörii tanssilattialla pitkälle yöhön. Messongín lämminhenkinen kyläjuhla toivottaa myös matkailijat tervetulleiksi kokemaan korfulaista maaseutuperinnettä.
Kansanperinnefestivaali (27.10.): Juuri ennen Ohi-päivää Korfun kaupungissa järjestetään usein folkloorifestivaali, johon osallistuu tanssi- ja musiikkiryhmiä eri puolilta Jooniansaaria. Esimerkiksi vuonna 2022 nähtiin jo 23. kerran perinteinen tanssijuhla, jossa kymmenet nuoret pukeutuivat kansallispukuihin ja esittivät saarten kansantansseja urheiluhallissa. Tapahtuma on osa lokakuun juhlaviikkoa ja huipentaa harjoitukset juuri ennen 28. päivän virallisia juhlamenoja. Folklorefestivaali yhdistää juhlinnan Ohi-päivän isänmaalliseen tunnelmaan: tanssin, laulun ja soittimien ilottelu virittää koko saaren juhlatunnelmaan kansallispäiväksi.
Ohi-päivän suuret paraatit: Korfun Ohi-päivän vietto on erityisen tunnettu saaren filharmonisten orkestereiden ansiosta. 28. lokakuuta Korfun kaupungin läpi kulkee näyttävä paraati, jossa marssii oppilaita, partiolaisia, maanpuolustusväkeä ja kolme kuuluisaa korfulaista puhallinorkesteria soittaen isänmaallisia sävelmiä. Korfun asukkaat kokoontuvat sankoin joukoin seppelöimään sankaripatsaita ja seuraamaan marssia Listonin varrella. Koska saari oli toisen maailmansodan aikana brittien tukikohta ja kokenut pommituksia, Ohi-päivän muistojuhlalla on Korfulla erityinen merkitys – päivän juhlintaan liittyy ylpeyden ohella kunnioitus menneitä sukupolvia kohtaan.
Kefalonia
Pyhän Gerasimoksen pyhiinvaellus (20.10.): Kefalonian suojeluspyhimys Agios Gerasimos on keskiössä lokakuussa. 20. lokakuuta vietetään pyhän Gerasimoksen toista vuotuista juhlapäivää (ensimmäinen on elokuussa), ja tuolloin tuhannet uskovat kokoontuvat Pyhän Gerasimoksen luostariin Omalan laaksoon. Juhlamessun jälkeen järjestetään pyhän Gerasimoksen kulkue: hänen lasiarkussa säilyvät pyhäinjäännöksensä kannetaan luostarin pihalla, ja ihmiset kulkevat niiden alta saaden siunauksen. Luostarin ympärille levittäytyy myös markkinatunnelma – myyntikojut tarjoavat paikallisia tuotteita, kuten robola-viiniä ja mantelikakkuja, joten päivä yhdistää hartaan uskonnollisuuden ja iloisen maalaisjuhlan. Myös saaren pääkaupungissa Argostolissa järjestetään pienempi pyhän Gerasimoksen kulkue kaupungin kaduilla samana päivänä.
Lixourin Agios Dimitrios -juhla (26.10.): Kefalonian toiseksi suurimmassa kaupungissa Lixourissa juhlistetaan 26. lokakuuta pyhän Dimitrioksen päivää paikallisesti. Lixourin Agios Dimitrios -kirkossa pidetään juhlamessu, ja illemmalla kirkkopuistossa nautitaan yhteisestä trapeza-ateriasta, johon sisältyy yksinkertaisia perinneruokia. Lixourilaiset nuoret esittävät kansantansseja aukiolla, ja yhteislauluna raikuu Heptanesian saarten kantaatteja. Vaikka kyseessä on pienimuotoinen paikallisjuhla, se ylläpitää vahvasti kefalonialaista yhteishenkeä ja kyläperinnettä Lixourin yhteisössä.
Ohi-päivä Argostolissa: Koko Kefalonia viettää 28. lokakuuta kansallispäivää, ja suurin paraati pidetään Argostolin keskustassa. Saaren koulujen oppilaat marssivat rummunpärinän tahdissa satamapromenadilla, ja merivoimien edustajat osallistuvat juhlallisuuksiin – onhan Kefalonia strategisella paikalla Joonianmerellä. Lixourissa ja muissa kunnissa järjestetään myös omat pienemmät paraatit. Päivän isänmaallinen juhla yhdistää saaren asukkaat, ja usein iltaa kohden kokoonnutaan vielä paikallisiin tavernoihin syömään yhdessä ja muistelemaan sota-ajan tarinoita, joita vanhemmat sukupolvet jakavat nuoremmille.
Zakynthos
Volímesin St. Dimitrios -kyläjuhla (26.10.): Zakynthoksen pohjoisosan vuoristokylä Volímes herää eloon pyhän Dimitrioksen päivänä 26. lokakuuta. Kylän kirkossa pidetään aamulla juhlaliturgia, minkä jälkeen pihamaalla ja kujilla järjestetään panigyri. Paikalliset pystyttävät kojuja, joista voi ostaa saaren hunajalla maustettuja mandolato-nougatherkkuja sekä uusia viinejä maisteltavaksi. Kylän naiset kattavat pitkät pöydät kotiruoilla – uunissa haudutettua karitsaa, viininlehtikääryleitä ja skordostoumpiá-valkosipulipataa. Vierailevat kansantanssiryhmät esiintyvät perinnepuvuissa ja musisoivat mandoliinin ja kitaran säestyksellä. Volímesin vaatimaton mutta aito maalaisjuhla tarjoaa vierailijoille palan vanhanajan Zakynthosta.
Ohi-päivän juhlallisuudet: Zakynthoksen kaupungissa 28. lokakuuta järjestettävä kansallispäivän paraati on saaren päätapahtuma syksyllä. Kesäkauden vilinä on poissa, kun paikalliset perheet kerääntyvät Solomóksen aukion laidalle seuraamaan marssia. Zakynthoksen kuuluisan filharmonisen orkesterin soittajat johtavat kulkueen soittaen isänmaallisia sävelmiä, ja koululaiset kantavat sekä Kreikan että saaren suojeluspyhimyksen, pyhän Dionysiosin, lippuja. Paraatin jälkeen kaupungissa pidetään juhlapuheita ja seppeleenlasku toisen maailmansodan sankarien muistomerkille. Ilta huipentuu monille zakynthoslaisille perinteisesti kotona hyvän ruoan äärellä – ja ehkä lasillisella saaren omaa verdea-valkoviiniä – rauhallisen ylpeyden vallatessa mielet.
Samos
Vourliotesin oliivijuhla (lokakuu): Samos tunnetaan makeasta muscat-viinistään, mutta syksyllä saarella juhlitaan oliivisadonkorjuuta. Lokakuussa viehättävä vuoristokylä Vourliotés isännöi vuosittain oliiviöljyfestivaalia, jossa ylistetään tuota kreikkalaisen keittiön kulmakiveä. Kylän aukiolla pystytetään puristimia ja perinteisiä myllyjä esitteleviä kojuja – kävijät voivat seurata, miten tuoreita oliiveja puristetaan neitsytöljyksi vanhaan tapaan. Paikalliset tarjoavat maistiaisia vastapuristetusta oliiviöljystä leivän kera sekä ládelta-leivonnaisia. Lisäksi järjestetään ruoanlaittonäytöksiä: samoslaiset kotirouvat valmistavat yleisön edessä oliiviöljyä hyödyntäviä perinneruokia, kuten revithokeftedes-pinaattipullia ja hunajaisia ohukaisia. Tunnelma on samalla opettavainen ja juhlava – Vourliotesin oliivijuhla tuo yhteen tuottajat, kotikokit ja vieraat nauttimaan sadonkorjuun antimista.
Ohi-päivän perinne: Samoksen pääkaupungissa Vathýssa lokakuun 28. päivä on virallinen juhlapäivä, jolloin pidetään paraati rantakadulla. Saari on Kreikan rajaseutua lähellä Turkkia, joten sotilassoittokunnan näkyvyys paraatissa on perinteisesti ollut vahva ja saarelaiset osoittavat päiväjuhlassa erityistä isänmaallisuutta. Ohi-päivänä myös pienissä kylissä – vaikkapa Pythagóreiossa ja Karlóvassissa – koululaiset esiintyvät runonlausunta- ja tanssiesityksin koulun juhlasaleissa. Vaikka turistit ovat jo vähissä lokakuun lopulla, Samoksen asukkaat pitävät huolen siitä, että kansallinen juhlapäivä näkyy ja kuuluu saaren syksyssä.
Naxos
Rakinvalmistuksen juhlat (loka–marraskuu): Naxoksen saarella viinirypäleiden sadonkorjuu loppukesästä saa jatkoa syksyllä, kun alkaa perinteinen raki- tai tsipouro-viinan tislausaika. Lokakuun lopusta alkaen järjestetään monissa vuoristokylissä – kuten Apeiranthoksessa, Filótissa ja Monín kylässä – rakízia-nimisiä tilaisuuksia. Niissä kyläläiset kokoontuvat ulkosalle ison kuparipannun ympärille tislaamaan viinihetelmän jäänteistä väkevää viinaa. Höyryävä tuore raki valuu suoraan laseihin maisteltavaksi, ja sen oheen on tapana tarjota vastapaahdettuja kastanjoita, rusinakakkuja ja muita syksyisiä herkkuja. Tislaustuli loimuaa usein yön pimeyteen asti, musiikin (klarinettien ja lyyran säestyksen) soidessa taustalla. Rakizio-illat eivät ole muodollisia festivaaleja, mutta ne ovat Naxoksella syksyn odotetuimpia tapahtumia – vieraanvaraiset naxoslaiset toivottavat mielellään matkailijat tervetulleiksi jakamaan raki-maljan hyvässä seurassa.
Ohi-päivän paraati: Naxoksen pääkaupungin halki kulkee 28. lokakuuta juhlaparaati, jossa saaren koulujen nuoriso marssii ja paikalliset soittokunnat vastaavat musiikista. Rannikkobulevardi täyttyy yleisöstä, ja taustalla kohoaa Apollon temppelin Portára-portti sinistä taivasta vasten – näyttämö on ainutlaatuinen kansallispäivän juhlalle. Paraatin jälkeen naxoslaiset saattavat suunnata tavernoihin nauttimaan päätösillallista, sillä Ohi-päivän tienoo merkitsee myös monille kauden viimeistä viikonloppua ennen talven arjen alkamista saarella.
Paros
Syksyiset sadonkorjuun pikkujuhlat: Paroksen saari hiljenee lokakuussa vilkkaiden kesäfestivaalien jälkeen, mutta syksylläkin vietetään pienimuotoisia paikallistapahtumia. Viinirypäleiden puristus on jo ohi, mutta súma-viinan (paikallinen raki) tislaus ajoittuu viileämpiin kuukausiin. Lokakuun lopulla joissakin kylissä, kuten Léfkesissä tai Márpissassa, voidaan järjestää epävirallisia kokoontumisia, joissa pannut pannaan porisemaan ja vastatislattua súmaa maistellaan. Yhteisöllinen tunnelma, kotitekoinen viini, tuoreet viikunat ja mantelikakut kuuluvat asiaan, ja usein musisointi ja tanssi käynnistyvät itsestään – näissä hetkissä Paros elää omassa rauhallisessa syystahdissaan.
Ohi-päivän juhla: Myös Paroksella 28. lokakuuta on liput nostettu salkoihin. Pääkaupunki Parikián rannassa pidetään lyhyt paraati, jonka jälkeen sankarihautojen luona suoritetaan seppeleenlasku. Vaikka tapahtuma on vaatimaton, se on tärkeä osa paroslaista vuosikalenteria. Illalla moni saaren asukas viettää aikaa perheen kesken, ehkä muistaen isovanhempien kertomuksia toisen maailmansodan vuosista ja opettaen nuoremmille isänmaallisia lauluja.
Milos
Kansantaperinnefestivaali Pollóniassa (loppukuu): Miloksen saarella järjestetään lokakuun lopulla kansanperinnefestivaali, joka tarjoaa ikkunan saaren rikkaaseen kulttuuriperintöön. Kalastajakylä Pollónia toimii tapahtuman näyttämönä: kylän torilla nähdään paikallisten tanssiryhmien esityksiä, joissa tanssitaan perinteisiä sirtós– ja ballos-tansseja värikkäissä kansallispuvuissa. Saaren muusikot soittavat eläviä rytmejä viululla ja laoutolla, ja yleisökin houkutellaan mukaan piiritanssiin. Samalla festivaalilla on käsityöläismarkkinat – miloslaiset savenvalajat, puusepät ja pitsinnyplääjät esittelevät töitään, ja myyntikojuista voi ostaa tuliaisiksi vaikkapa käsintehtyjä keramiikka-astioita. Tapahtuman herkkupuolelta löytyy Miloksen kuuluisia koulouriá-kierteitä ja paikallista asuna-viiniä. Pollónian folklore-juhla kruunaa Miloksen matkailukauden päätöksen ja vahvistaa yhteisöllisyyttä ennen talven tuloa.
Ohi-päivän hetki: Miloksella ei nähdä suuria paraateja kansallispäivänä, mutta 28. lokakuuta on silti merkittävä päivä. Plákan kylän kirkossa toimitetaan kiitosjumalanpalvelus itsenäisyyden kunniaksi, ja sodissa kaatuneiden muistomerkillä sytytetään kynttilöitä. Ilmassa on hartautta ja kansallista ylpeyttä – miloslaiset vetäytyvät päivän juhlan jälkeen koteihinsa ja viettävät rauhallisen illan perinteisiä ruokia (kuten jänispataa ja pitarákia-piiraita) nautiskellen.
Lesvos (Lesbos)
Agiasoksen kastanjafestivaali (loka–marraskuu): Lesvoksen vuoristokylä Agiásos on kuuluisa syksyn kastanjanjuhlasta, josta on tullut saaren syyskauden kohokohta. Yleensä lokakuun lopussa tai marraskuun alussa – kun kastanjametsät tuottavat satoa – Agiásoksen torilla sytytetään nuotiot ja isot padat. Kyläläiset keittävät ja paistavat tuoreita kastanjoita avotulella, ja kävijöille jaetaan kulhollisia kuumia kastanjoita nautittavaksi. Paikallinen ouzo ja makea vörÿni-viini virtaavat iloisesti, lämmittäen juhlakansaa syysviileässä vuoristoilmassa. Musiikki on olennainen osa juhlaa: kansansoittajat tarttuvat bouzoukíin ja harmonikkaan, ja perinteiset lesbokset tanssit pyörähtelevät torilla. Kastanjafestivaali houkuttelee väkeä koko saarelta – se on yhtä aikaa sadonkorjuun kiitosjuhla ja kansanmusiikin riemua ylläpitävä tapahtuma, joka vahvistaa Agiásoksen asemaa Lesboksen kulttuurin sydämenä.
Ohi-päivä Mytilínissä: Lesvoksen pääkaupunki Mytilíni on tunnettu vahvasta patriotismin hengestään, ja 28. lokakuuta siellä järjestetään arvokas paraati. Kaupungin lukuisat koulujen soittokunnat yhdistävät voimansa ja marssivat rantabulevardilla soittaen. Merivoimien alukset liputtavat satamassa, sillä Lesvos on sotilaallisesti tärkeä saari Egeanmeren koillisnurkassa. Paraatiin osallistuu myös varuskuntaosastoja sinisessä juhla-univormussaan. Kaupunkilaiset seuraavat ylpeänä kulkuetta: moni perhe on laittanut lapset kansallispuvussa paraatiin tai katsomaan sitä. Päivän lopuksi järjestetään kaupungintalon salissa juhlavieraille vastaanotto ouzo-tarjoiluineen – Lesvoksella isänmaallisuus ja vieraanvaraisuus kulkevat käsi kädessä.
Chios (Khíos)
Pyhän Matronan juhla (20.10.): Chioksen saarella lokakuun kohokohta on Agía Matróna Chiopolitídan (”Chioslaisen pyhän Matronan”) muistopäivän vietto 20. lokakuuta. Korkealla Chóra-kaupungin yläpuolisilla rinteillä sijaitsee Agía Matronan naisluostari, joka valmistautuu juhlaan jo edeltävänä iltana vigiliapalveluksella. Varsinaisena juhlapäivänä luostarin kirkossa pidetään juhlaliturgia, jonka jälkeen pyhän Matronan ikoni kannetaan juhlallisesti luostarin pihalla sijaitsevan muinaisen palmun ympäri – perinteen mukaan tämä tuo siunausta saaren naisille ja perheille. Luostarin portilla sekä lähikylissä kyläläiset järjestävät pienimuotoiset markkinat, joilta voi ostaa makeaa mastiha-likööriä (Chiosin maailmankuulusta mastiksesta valmistettuna) ja vasta paahdettuja manteleita. Iltapäivällä chioslaiset perheet kokoontuvat koteihinsa nauttimaan juhlalounasta; tarjolla on usein syksyistä vuohenlihapataa ja masticilla maustettua leipää. Pyhän Matronan päivä sekoittaa pyhyyden ja arjen: se on sekä harras kirkkojuhla että kylien yhteinen syysiloa korostava tapahtuma.
Ohi-päivän juhla: Chios oli yksi toisen maailmansodan ”Ei!”-päivän sankareista, sillä saari kärsi miehitysvuosina ja auttoi vastarintaliikettä. Niinpä 28. lokakuuta Chiosin kaupunki koristellaan lipuin ja kaupungin pääkadulla järjestetään kunniakas paraati. Oppilaat kantavat paitsi Kreikan lippuja myös Chiosin omaa lippua, jossa on saaren tunnus. Juhlapuhujat muistuttavat Chiosin asukkaiden sitkeydestä, ja monet vanhemmat chioslaiset muistelevat saaren kärsimyksiä (kuten nälänhätää) vuosina 1941–44. Paraatin jälkeen kaupunki hiljenee pyhäpäivän viettoon – kahvilat täyttyvät perhekunnista, jotka juhlistavat vapautta ja rauhaa, joiden arvo on opittu kovien kokemusten kautta.
Syros
Syyskuun lopun kamarimusiikkifestivaali: Syroksen kulttuurisyksyyn kuuluu uusi kansainvälinen kamarimusiikkifestivaali, joka on viime vuosina laajentunut myös lokakuun puolelle. Vuonna 2025 festivaali järjestetään esimerkiksi 21.–25. lokakuuta, jolloin Apollon-teatterin lavalle nousee kansainvälisiä huippumuusikoita. Historiallisen teatterin puitteet luovat juhlavat raamit klassisen musiikin konserteille – ohjelmassa on ollut niin viuluresitaaleja kuin jousikvartettejakin. Festivaali houkuttelee yleisöä Ateenasta saakka ja elävöittää Ermoupólin kaupunkia syyssateiden kynnyksellä. Syros, joka tunnetaan kykladien kulttuuripääkaupunkina, osoittaa näin, että taide-elämä jatkuu vilkkaana myös matkailukauden jälkeen.
Syros Tango -festivaali: Toinen erikoisuus lokakuussa on muutamana syksynä järjestetty Tango-festivaali, joka tuo argentiinalaisen tangon sävyt Egeanmeren saarelle. Esimerkiksi eräänä lokakuun viikonloppuna (14.–16.10.2022) kansainväliset tangotanssijat ja opettajat saapuivat Syrokselle pitämään työpajoja ja iltaklubeja. Paikalliset oppivat uusia askelia ja viehättyivät tangon tunteikkaasta maailmasta – festivaali osoitti, että Syroksen kulttuurielämä on kansainvälistä ja monipuolista. Tapahtuma ei välttämättä toistu vuosittain, mutta se heijastelee saaren kykyä omaksua uudenlaisia kulttuurivirtauksia.
Ohi-päivän juhla: Ermoupólin kaupungin keskusaukiolla järjestetään 28. lokakuuta perinteinen kansallispäivän seremonia. Syros on erikoinen siinä mielessä, että saarella on sekä ortodoksinen että katolinen yhteisö – Ohi-päivä yhdistää molemmat yhteisöt yhteisiin juhliin. Paraatin lisäksi kaupungin kahdessa katedraalissa (ortodoksien ja katolisten) pidetään rukouspalvelukset isänmaan puolesta. Kun illalla kaupungin valot syttyvät, moni suuntaa vielä Ano Syroksen tunnelmallisiin ravintoloihin nauttimaan viimeisistä lämpimistä illoista: Ohi-päivä merkitsee myös Syroksen kesäkauden lopullista päätöstä ja talvikauden alkamista.
Mykonos
Pyhän Artemioksen ja Gerasimoksen päivä (20.10.): Vaikka Mykonos tunnetaan bileaarena kesällä, lokakuussa saari kunnioittaa myös perinteitä. 20. lokakuuta Mykonoksen kaupungissa (Chorassa) vietetään kahden pyhimyksen, pyhän Artemioksen ja pyhän Gerasimoksen, kirkkojuhlaa. Aamulla vanhan sataman tuntumassa sijaitsevassa Pyhän Artemioksen kirkossa järjestetään juhlaliturgia, jossa muistetaan varhaiskristillistä marttyyri Artemiosta. Myöhemmin päivällä kokoonnutaan Pyhän Gerasimoksen pienen kappelin ympärille – Gerasimos (joka on Kefalonian pyhimys, mutta myös Mykonoksella arvostettu) saa osansa kunnioituksesta. Uskovaiset kiertävät pienen kulkueen ikoneita kantaen ranta-alueella, ja paikalliset merimiehet ampuvat kunniaksi paukkupommeja muistuttaen Mykonoksen merenkulkuperinteestä. Juhlapäivään kuuluu, että luostarin nunnat jakavat siunattuja leipäpalasia (artoklasia) kirkkovieraille. Vaikka kyseessä on hartaampi tilaisuus, monelle mykonoslaiselle se on tärkeä hetki rauhoittua vilkkaan kesän jälkeen ja vaalia saaren hengellistä perintöä.
Ohi-päivän paraati: Mykonoksen Ohi-päivä on mittakaavaltaan pieni mutta sympaattinen. 28. lokakuuta aamupäivällä paikalliset koululaiset marssivat pääaukion poikki, ja Mykonoksen sinivalkoinen lippu nostetaan kaupungintalon salkoon. Koska saari on pieni, lähes kaikki asukkaat tuntevat jonkun paraatiin osallistujan – tunnelma on kuin koko kylän yhteisessä juhlassa. Paraatin jälkeen monet kokoontuvat kahviloihin vaihtamaan kuulumisia. Ilta saattaa huipentua muutamissa avoinna olevissa ravintoloissa epävirallisiin tanssiaisiin: nuoret järjestävät itselleen pienen juhlan, jossa soitetaan sekä kreikkalaista poppia että perinteisiä sairiá-tanssisävelmiä. Näin Mykonoskin muistaa, että kansallispäivä kuuluu kaikille sukupolville, ja juhlinta voi olla samaan aikaan kunnioittavaa ja iloista.
Andros
Oliiviöljyfestivaali (lokakuu): Androksen saari on kuulu hedelmällisistä laaksoistaan ja oliivilehdoistaan, ja lokakuussa vietetäänkin oliiviöljyn juhlaa. Androksen eteläosassa Korthín alueella sekä muissa oliivikylistä järjestetään viikonlopputapahtumia, joissa juhlitaan uuden sadon öljyä. Paikalliset tuottajat esittelevät perinteisiä öljynpuristusmenetelmiä: vanhoja kivimyllyjä pyöritetään näytösluontoisesti ja tuoreet oliivit murskataan tahnaksi aivan yleisön silmien edessä. Vieraat saavat maistaa Androksen tuorepuristettua vihreää oliiviöljyä maalaisleivän kera – maku on pippurinen ja aromaattinen, todellinen syksyn maku. Festivaaliin kuuluu myös opastettuja patikkaretkiä oliivitarhoissa, jolloin vierailijat pääsevät näkemään ikivanhoja, jopa 500-vuotiaita oliivipuita ja oppimaan niiden historiasta. Iltaisin ohjelmassa voi olla paikallisten kuorojen esiintymisiä ja kansantansseja kylän aukiolla. Oliiviöljyfestivaali on kasvanut vuosi vuodelta, ja siitä on tullut Androkselle tärkeä syksyn vetonaula, joka korostaa saaren maatalousperinnettä ja vieraanvaraisuutta.
Ohi-päivän juhla: Androksen pääkylässä Chorassa järjestetään 28. lokakuuta pieni paraati, jossa lippua kantavat partiolaiset ja koululaiset marssivat pääkadun päästä päähän rumpujen tahdissa. Juhla on intiimi ja arvokas; saaren veteraanit istuvat kunniapaikoilla katsomassa ohimarssia. Päivän lopuksi monet androslaiset suuntaavat Panagían kirkon mäelle, josta avautuu näkymä syksyiselle Egeanmerelle, ja sytyttävät siellä kiitokseksi kynttilän – hiljainen ele, joka päättää lokakuisen juhlapäivän rauhallisesti.
Tinos
Agios Dimitrios -kyläjuhla (26.10.): Tinos on kuuluisa Neitsyt Marian pyhiinvaelluskohde elokuussa, mutta lokakuussa saarella juhlitaan pienimuotoisemmin pyhimysten päiviä. Vuoristokylä Káryassa vietetään 26. lokakuuta pyhän Dimitrioksen panigyria suurella sydämellä. Aamulla kylän vaaleanpunaisessa kivikirkossa toimitetaan Dimitrioksen päivän liturgia, jonka jälkeen koko kylä kokoontuu juhla-aterialle. Karyán naisväki on valmistanut valtavat määrät raskógalo-riisipuuroa ja mausteista lampaanlihakeittoa, joita annostellaan vieraille ilmaiseksi – tämä on vanha perinne, jonka mukaan pyhän juhlapäivänä ketään ei jätetä ilman ruokaa. Kun vatsat on täytetty, käynnistyy pihan tanssi: tinolaiset muusikot soittavat saaren violiá-viulua ja tubakiá-rumpua, ja sekä vanhat että nuoret heittäytyvät pyörteisiin. Erityisen suosittu on Tinos-saarelle ominainen ballos-tanssi, jossa parit kuvioivat monimutkaisia askelia. Juhlat jatkuvat usein hämärään asti, ja Karyán hiljainen vuoristokylä on sinä päivänä täynnä naurua ja elämää.
Tinos World Music Festival (lokakuu): Taiteellisesta hengestään tunnettu Tinos järjestää syksyisin myös kansainvälisen musiikkitapahtuman. Tinos World Music Festival pidetään yleensä lokakuun loppupuolella Tínoksen kulttuurikeskuksessa. Usean päivän ajan saarella kuullaan musiikkiesityksiä eri puolilta maailmaa – ohjelmassa voi olla kreikkalaista kansanmusiikkia, jazzahtavia kokoonpanoja ja esimerkiksi Lähi-idän tai Balkanin rytmejä. Festivaaliin sisältyy myös työpajoja paikallisille nuorille muusikoille sekä yhteisjameja saaren baareissa konsertteiltojen päätteeksi. Tapahtuma huipentuu usein 27. tai 28. lokakuuta päätöskonserttiin, joka tänäkin vuonna (2024) toi lavalle monikulttuurisen yhtyeen teemanaan ”Musiikki ilman rajoja”. Tinos osoittaa tämän festivaalin kautta olevansa kulttuurisesti aktiivinen läpi vuoden – syksyn hiljaisuus rikotaan musiikilla, joka houkuttelee taiteen ystäviä läheltä ja kaukaa.
Ohi-päivä Tinoksella: Pyhäinpäivän aattona vietettävä Ohi-päivä (28.10.) näkyy myös Tínoksen kaupunkikuvassa. Pääsataman rantakadulla järjestetään aamupäivällä juhlallinen paraati, jonka etunenässä kuljetetaan Tínoksen kuuluisan ihmeitätekevän Neitsyt Marian ikonin jäljennöstä – yhdistäen näin kansallisen ja uskonnollisen symboliikan. Koululaisten ja partiolaisten marssiessa ohitse lauttasatamassa seisseet alukset huudattavat sumutorviaan tervehdykseksi. Paraatin jälkeen kaupunginjohtaja pitää puheen ja ylistää tinolaisia arvoja: uskoa, isänmaallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Päivä on saarella hyvin arvostettu, vaikkei se ole matkailun sesonkiaikaa – tinolaiset perinteisesti sulkevat lopuksi liikkeensä ja viettävät illan perheidensä parissa rauhallisesti, ikään kuin kiittääkseen menneestä vuodesta.
Karpathos
Kansantaide- ja käsityömarkkinat (lokakuu): Perinteistään ylpeä Karpathos järjestää lokakuussa Karpathoksen kansantaidemessut piskuisessa Diafánin kalastajakylässä, joka on portti saaren pohjoisosiin. Tapahtumassa paikalliset käsityöläiset pystyttävät kojujaan kylän rantakadulle esitelläkseen taidokkaita töitään. Nähtävillä on mm. Olympos-vuoristokylän naisten kirjomia liinoja ja kansallispukujen osia, kotikutoisia villamattoja sekä puhdetöinä veistettyjä puulusikoita ja miniatyyrilaivoja. Festivaali on kuin elävä museo: vanhemmat mestarit pitävät työnäytöksiä – esimerkiksi keramiikkapyörä pyörii ja saviastioita muotoutuu yleisön katseiden alla, ja eräs papyrologi punoo kaisloista perinteisiä mehiläispesäkorien malleja. Vierailijat voivat myös osallistua pienimuotoisiin työpajoihin, kuten kokeilla kirjailua tai soittaa karpatholaista lyraa opastajan kanssa. Iltaisin markkinatunnelma muuttuu kyläjuhlaksi, kun kyläläiset tarjoavat kaikille tulijoille souma-viinaa ja hunajaista Makarounes-pastaa, ja Karpathoksen nuoret esittävät energisiä tansseja kansallispuvuissaan. Kansantaidejuhla Diafánissa tuo esiin saaren vuosisataiset perinteet ja antaa harvinaisen tilaisuuden kurkistaa aiton karpatholaisen arkeen.
Ohi-päivän juhla Pigadiássa: Karpathoksen pääkylä Pigadiá herää eloon 28. lokakuuta, kun saarilaiset suuntaavat sinne viettämään Ohi-päivää. Aamulla paikallinen pappi toimittaa muistojumalanpalveluksen sankarihaudalla, minkä jälkeen satamakadulla järjestetään paraati. Koska Karpathos on pieni yhteisö, paraatin kokoonpano on kodikas: koulujen lippulinna, palomiesten ja partiolaisten rivistö sekä muutama perinneasuihin pukeutunut vanhus kannattelemassa Kreikan lippua. Reitin varrelle kerääntyneet saarelaiset hurraavat ja laulavat Maamme-laulun kreikankielistä vastinetta paraatin päätteeksi. Usein päivän juhlinta jatkuu spontaanisti – karpatholaiset saattavat jäädä keskustaan nauttimaan kahvit ja keskustelemaan sukulaisten kanssa. Joissakin kylissä (esim. Olympos) Ohi-päivän iltana vietetään vielä pientä iltajuhlaa, jossa kylän naiset valmistavat yhteisen illallisen, ja miehet kertovat tarinoita saaren roolista toisen maailmansodan tapahtumissa. Näin Karpathoksellakin lokakuun merkittävä päivä saa arvokkaan mutta yhteisöllisen luonteen.
Kalymnos
Kalymnoksen kiipeilyfestivaali (alkukuu): Syksy on ihanteellista aikaa kalliokiipeilylle, ja Kalymnoksen saari on noussut maailmankartalle kiipeilijöiden paratiisina. Lokakuun alussa saarella järjestetään kansainvälinen Kalymnos Climbing Festival, jonne saapuu satoja kiipeilijöitä eri maista. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana kiivetään oppaiden johdolla saaren kuuluisilla kalkkikivikallioilla (esimerkiksi Grande Grotta -luolan reiteillä), kilpaillaan ystävällishengessä haasteellisimmilla reiteillä ja jaetaan vinkkejä varusteista. Iltasin kiipeilijäyhteisö kokoontuu Masoúrin rantakylään festivaaliklubeille – tarjolla on livemusiikkia ja kreikkalaista grilliruokaa sekä tietenkin tarinoita päivän huippuhetkistä kallioilla. Festivaali on Kalymnokselle tärkeä: se jatkaa lomasesonkia ja esittelee saaren uutta, urheilullista identiteettiä perinteisen sieni(ns. merisieni)kalastuksen rinnalla. Paikalliset hotellit, tavernat ja vapaaehtoiset ovat tiiviisti mukana järjestelyissä, ja koko saari toivottaa adrenaliinin ystävät tervetulleiksi.
Ohi-päivän vietto: Kalymnoksen Pothián satamakaupunki pukeutuu juhla-asuun 28. lokakuuta. Kaduilla liehuvat Kreikan liput ja paraatissa marssivat koululaisten lisäksi saaren merivoimien soittokunta – onhan Kalymnosella yhä vahva laivastoperinne. Paraatin erikoisuutena ovat joskus mukaan otetut entiset sienensukeltajat, jotka kantavat symbolisesti vanhoja sukellusvarusteitaan kunnianosoituksena menneiden polvien työlle ja rohkeudelle. Kun paraati on ohi, monet kalymnoslaiset suuntaavat Pyhän Nikolaoksen kirkolle, jossa lauletaan yhdessä isänmaallinen hymni merenkävijöiden suojeluspyhimyksen muistoksi. Illan hämärtyessä satamakahviloissa keskustellaan vilkkaasti sekä politiikasta että saaren kuulumisista – Ohi-päivä on samalla monille sukulaisille ja ystäville tilaisuus tavata, kun arjen kiireet hellittävät hetkeksi.
Patmos
Apostoli Tuomaan juhla (6.10.): Pyhän Johannes Teologin saarena tunnettu Patmos aloittaa lokakuun hengellisissä tunnelmissa. 6. lokakuuta vietetään apostoli Tuomaan muistopäivää, ja Patmoksella se tarkoittaa erityisesti panigyri-juhlaa Skálan satamakylässä sijaitsevassa Tuomaan kirkossa. Illalla 5.10. sytytetään tuohukset vigiliapalveluksessa, ja itse juhlapäivänä kirkkokansa kokoontuu aamuvarhain liturgiaan. Jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntasalissa tarjotaan kaikille loukoumia (turkish delight -makeisia) ja kahvia – patmoslainen tapa, jolla juhlitaan nimipäiväsankaria. Pienimuotoinen kulkue vie Tuomaan ikonin satamalaiturille, aivan siihen paikkaan, josta pyhä Johannes aikoinaan saapui saarelle – tällä eleellä pyhää Tuomasta kunnioitetaan apostolien työn jatkajana. Iltaan mennessä Skálan kujilla voi vielä nähdä lapsia juoksemassa soihtujen kanssa, muistuttaen menneiden aikojen valojuhlista. Kokonaisuudessaan päivä on rauhallinen ja harras, tarjoten Patmoksen asukkaille hetken hiljentymistä arjen keskellä.
Pyhän Hristodouloksen yöjuhla (21.10.): Patmoksen hengellinen sykähdys jatkuu lokakuun 21. päivänä, jolloin vietetään saaren kuuluisimman pyhän, luostarin perustajan Osios Hristodoulosn reliikkien siirron juhlaa. Tuona iltana Pyhän Johannes Teologin luostarissa järjestetään koko yön kestävä vigilian ja liturgian yhdistelmä. Munkit ja pyhiinvaeltajat laulavat hymnejä kynttilänvalossa, ja luostarin ikoninen pihamaa täyttyy suitsukkeen tuoksusta. Kellojen kumahdukset keskiyöllä kertovat hetken, jolloin Hristodouloksen pyhäinjäännökset legendan mukaan tuotiin Patmokselle – se on luostarille vuoden pyhin yö. Aamunkoitteessa luostarin keittiössä tarjoillaan kaikille kollyva-keittoruokaa ja makeaa viiniä vahvistukseksi. Tähän tapahtumaan osallistuvat lähinnä saarelaiset itse sekä uskonnolliset matkailijat muilta Dodekanesian saarilta; se ei ole niinkään turistinähtävyys vaan aito osa Patmoksen elävää ortodoksista perinnettä.
Ohi-päivän seremonia: Vaikka Patmos on pieni ja syrjäinen, kansallispäivä 28. lokakuuta huomioidaan täälläkin. Pääsatama Skálan rantatiellä järjestetään aamupäivällä lyhyt paraati, jossa luostarin koulujen oppilaat marssivat ja paikallinen poliisikonstaapeli toimii lipunkantajana (Patmoksella ei ole sotilasosastoa). Luostarin igumeni eli apotti pitää tilaisuuden lopuksi pienen puheen, jossa hän korostaa uskon ja isänmaallisuuden yhteyttä – kreikkalaisessa hengessä. Sitten lauletaan yhdessä kansallishymni sekä virsi Neitsyt Marialle saaren suojelijana. Moni patmoslainen perhe suuntaa tämän jälkeen kotoisalle lounaalle. Joissakin kylissä – kuten Kambosissa – on tapana, että Ohi-päivän iltana sytytetään kukkulan laella rovio symboloimaan vapauden tulta. Näin kansallispäivä saa Patmoksella hieman mystisen ja hartaankin sävyn, sopien saaren hengelliseen luonteeseen.
Leros
Ohi-päivän paraati ja sotamuseomuistot: Lerosin saarella lokakuuhun ei kuulu suuria festivaaleja, mutta 28.10. on täälläkin merkittävä. Leros kärsi toisessa maailmansodassa ankarista pommituksista ja taisteluista (Vuoden 1943 taistelu Leroksesta on saaren historian tunnetuimpia lukuja), joten kansallispäivän vietto on Leroksella hyvin sydämellinen. Pääkaupunki Agia Marinan ja Lakkin alueella pidetään yhteinen paraati: koululaiset marssivat, ja paikalliset urheiluseurat kantavat lippuja. Erityistä on, että Leroksella paraatiin osallistuu usein veteraanien jälkeläisiä tai sotahistorian harrastajia pukeutuneina historiallisiksi hahmoiksi – on nähty jopa vanha brittisotilaiden jeeppi ja Kreikan lipulla koristeltu kalastajavene kulkueessa, muistuttamassa saaren roolista Välimeren sodassa. Paraatin jälkeen monet suuntaavat Lakkissa sijaitsevaan sodanaikaisessa tunneliin tehtyyn sotamuseoon, joka on avoinna ilmaiseksi Ohi-päivänä. Siellä nuoremmat polvet voivat nähdä omin silmin vanhoja aseita, univormuja ja valokuvia Lerosin taisteluista. Illalla useat ravintolat järjestävät teemaillan: tarjolla on perinteistä papusoppaa ja sardiineja – sota-ajan yksinkertaisia ruokia – sekä elävää musiikkia, jolla kunnioitetaan saaren sitkeää henkeä. Näin Lerosilla lokakuu huipentuu muiston ja yhteisöllisyyden päivään, vaikkei saarella muita isoja syystapahtumia olisikaan.
Thassos
Sadonkorjuun pientapahtumat: Pohjoisen Egean vehreä Thassoksen saari viettää lokakuuta rauhallisesti, mutta kyläyhteisöissä järjestetään silloin tällöin pieniä sadonkorjuuseen liittyviä tapahtumia. Esimerkiksi oliivinkeruun aikaan (loka–marraskuussa) jotkut kylät, kuten Panagía tai Prínos, saattavat pitää epämuodolliset oliiviöljyn maistajaiset. Öljypuristamo avaa ovensa, ja kyläläiset kutsuvat naapurit ja satunnaiset matkailijatkin maistamaan vastapuristettua oliiviöljyä leivän ja tomaatin kera. Samoin viininkorjuun jälkeen on raportoitu pienistä viinijuhlista: Theológoksen vuoristokylässä on joskus kokoontunut kyläläisiä maistamaan uuden sadon makeaa punaviiniä ja keittämään petimezi-rypälesiirappia avokattiloissa. Näitä tapahtumia ei mainosteta laajasti, ne ovat ennemmin osa thassoslaista arkiperinnettä – jos saarella vierailee tuolloin, saattaa onnekkaasti löytää tiensä mukaan maalaispitoihin sattuman kautta.
Ohi-päivän vietto: Thassoksen saarella 28. lokakuuta on juhlallinen mutta maanläheinen tunnelma. Pääsatama Liménaksessa (Thassos Town) järjestetään aamulla paraati, jossa esiintyvät koululaiset ja paikallinen soittokunta. Erikoisuutena on, että osa marssijoista pukeutuu trakeen, muinaisen Traakian alueen kansallispukuihin, korostaen saaren kulttuurillista yhteyttä Pohjois-Kreikkaan. Paraatin jälkeen väki hajaantuu eri kyliin – monessa thassoslaisessa kylässä on tapana kokoontua kyläaukiolle kuuntelemaan kyläpäällikön puhe ja laulamaan isänmaallisia lauluja yhteisvoimin. Esimerkiksi Potamián kylässä vanha gramofoni on usein tuotu ulos soittamaan 1940-luvun isänmaallista musiikkia, ja kyläläiset yhtyvät lauluun. Thassos on pieni paikka, joten Ohi-päivänä melkein kaikki asukkaat osallistuvat juhlintaan jossain muodossa. Illan tullen saaren perheet istuvat yhdessä illallispöytään – monen uunissa paistuu tuolloin kauden ensimmäinen kastánopita (kastanjapiirakka), jolla juhlistetaan sekä kansallispäivää että syksyn sadon antia.
Ikaria
Pyhän Matronan yöpippalot (19.–20.10.): Ikaria, joka tunnetaan vilkkaista kesäisistä kyläjuhlistaan, ei hiljene täysin syksylläkään. Lokakuussa juhlitaan pyhän Matrona Chiolaisen päivää monissa kylissä. Jo 19. lokakuuta illalla starttaa perdikiläisten kuulu yöpanigyri: Perdikin kylässä etelä-Ikariassa kokoonnutaan auringon laskettua kirkon pihalle, missä notskit valaisevat pimenevää iltaa. Paikalla on saaren suosituin viulisti ja tsampouna-säkkinäyttelijä, jotka aloittavat soiton – ja pian kymmenet ikarilaiset tarttuvat toisiaan käsistä aloittaen kuulun ikariotikós-tanssin. Pyhän Matronan kunniaksi tanssi jatkuu läpi yön (Ikariassa sanotaan leikkisästi, että Matrona suo heille kestävyyttä juhlia aamuun!). Seuraavana aamuna 20.10. pidetään kuitenkin juhlaliturgia, ja sitkeimmät juhlijat osallistuvat siihen suoraan tanssilattialta. Vasta sen jälkeen uni maittaa. Samankaltaisia, joskin pienempiä, Matronan yön juhlia on myös muualla saarella – Agios Kyrikoksen kaupungissa ja Oxéssa. Ne vahvistavat Ikariaa koskevaa mainetta ”pitkäikäisten saarena”: täällä jaksetaan niin elää kuin juhliakin pitkään!
Agios Dimitrios -kyläjuhla (26.10.): Ikaria jakautuu maantieteellisesti kahteen alueeseen, ja lännen Ráchesin alueella vietetään 26. lokakuuta pyhän Dimitrioksen juhlaa Agios Dimitrios -nimisessä kylässä. Kyläjuhla alkaa aamulla kirkonmenoilla, mutta varsinainen huipennus on päivällisaikaan, kun kylän keskusaukio täyttyy ruokapöydistä. Tarjolla on perinteinen rasókasto-keitto (vuohenlihaa ja villivihanneksia haudutettuna) ja litraa tolkulla paikallista punaviiniä, jotka kylän vapaaehtoiset ovat valmistaneet talkoovoimin. Kun vatsat ovat kylläiset, nousee trio kiviportaalle: viulu, kitara ja lauluääni aloittavat ikarilaisen balladin. Pian koko aukio pyörii piiritanssissa – tällä kertaa tyyli on rauhallisempi káthistos-tanssi, jota tanssitaan istualtaan riveissä, jalkoja rytmikkäästi maahan polkien. Juhla päättyy auringon laskiessa vaivihkaa, kun jokainen lähtee kotimatkalle hieman haikeana mutta onnellisena. Dimitrioksen päivä on syksyn viimeinen iso panigyri Ikariassa, ja sen jälkeen saari rauhoittuu talven viettoon.
Ohi-päivän juhla: Ikariakin kunnioittaa vuosittain 28. lokakuuta. Agios Kyrikoksen kaupungissa järjestetään tuolloin paraati, jossa erikoisinta on ikivanha perinne: koululaisten riveissä kulkee aina yksi oppilas kantaen rosmariininoksista sidottua seppelettä. Seppele lasketaan sodan sankarien muistomerkille, ja samalla vapautetaan kyyhkysiä lentoon symboloimaan rauhaa. Ikaria, jonka asukkaat kapinoivat Italian miehitystä vastaan jo varhain, on ylpeä historiastaan, ja Ohi-päivänä moni vanha partisanilaulu raikuu epävirallisissa illanvietoissa. Kylien kafeneioneissa (kahviloissa) saatetaan spontaanisti nostaa malja ”Yiá mas – Eíste léfteroi!” (”Terveydeksi – olette vapaita!”). Näin Ikariakin – vaikka syrjäinen – kietoo kansallispäivän juhlintaan oman vapaamielisen ja iloisen leimansa, joka sopii saaren luonteeseen.